Sillä on niin monta nimeä. Pilluoja, Kauniinpaikanoja, Papinoja. Ja Vittuoja se kartoissa on. Se lähtee Vittulammesta, esittelee Jokijärven kyläseuran puheenjohtaja ja kirjailija Veikko Räisänen.
Suomen kirjallisuuden tunnetuimpiin puroihin kuuluva vesiväylä Taivalkosken Jokijärvellä uinuu keskitalvella nietosten alla. Lumen muodot kertovat, että uoman päälle on korpimetsiköstä kaatuillut lukuisia puita. Vähän tuonnempana on kokonainen konkkaronkka kuusta ja koivua monenlaisissa asennoissa.
Vittuojasta on Kalle Päätalo kertonut teoksissaan monta tapahtumaa. Kuten sen, että jatkosodan aikana saksalaissotilas ajoi konjakkipäissään Vittuojalla maantien tiukassa mutkassa autonsa nurin ja kuoli auton alle.
Paikallistarinoihin kuuluu myös kummittelu: syksyn pimeinä öinä ojanvarren kuusikosta saattoi kuulua lapsen itkua.
Vittuoja on luonto- ja kulttuurikohde, kun sitä osaa katsoa ilman että antaa paikan nimen häiritä. Parin kilometrin päässä on Päätalopolun retkeilyreitti, jota pitkin pääsee niin Taivalkoskelle kuin Kylmäluoman retkeilyalueellekin.
Pyysimme Veikko Räisäsen paikalle oppaaksi, sillä hän tuntee kylän kulttuurihistorian. Sitä paitsi hän omistaa kaverinsa Raimo Töllin kanssa maapalstan Vittuojan loppupään reunoilla.
Olemme maantien vanhan reitin rumpusillan kohdalla. Sillan yli kulkee kylän 11-kilometrinen hiihtolatu.
– Tästä noin sata metriä alaspäin on ollut talojen yhteinen mylly ja myllytupa. Isoisäni Aukusti on ollut siellä myllärinä. Muistona on vieläkin punainen ja musta viinimarjapensas, Räisänen kertoo.
Muutama vuosi sitten rumpusillan ja myllypaikan välille palautettiin uomasta aikanaan pois perattuja kiviä. Uoman vesipintaa saatiin sitten kynnystettyä niin, että rummun alapäästä poistui pieni putous, joka oli kaloille ylävirtaan uimisen esteenä.
Vittuojan alajuoksu kuuluu loppukäsittelyä odottavan Jokijärven ranta-asemakaavan alueeseen. Vuonna 2020 alueella tehtiin kaavaa varten luontoselvitys. Siinä todetaan, että ojan varsi on metsälain mukainen erityisen arvokas elinympäristö ja että puron pohjoispuolella on arvokkaita lähteitä ja tihkupintoja.
Puron varressa on erityyppisiä korpia sekä lehtomaisia kankaita, kuten ruoho- ja heinäkorpea, metsäkortekorpea, saniaiskorpea ja metsäkurjenpolvi-mustikkatyyppiä. Näistä metsäkortekorpi on luokiteltu uhanalaiseksi luontotyypiksi ja muut silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi.
Jokijärveen loppuva Vittuoja kaappaa vedet noin 14 neliökilometrin alueelta, joka yltää kirkonkylän suunnalla Isonkummun rinteille asti ja pohjoisessa Harjavaaraan. Idässä se toppaa paljon likempänä.
Suurimmat vesistöt valuma-alueella ovat Vaaralampi, Perselampi ja Hyötylampi. Vittuoja alkaa Perselammesta, josta se ensin laskettelee pehmeärantaiseen ja pitkänomaiseen Vittulampeen.
Jokijärvessä puronsuun itäpuolella on Vittuniemi ja länsipuolella Papinranta-niminen maasto. Papin -nimet kertovat siitä, miten sulan maan aikaan Pudasjärven papilla maakyyti vaihtui täällä venekyytiin Jokijärven yli.
Lähistöllä ovat sellaisetkin kuin Paskapuro ja Jylkynmäki. Paskapuro on Räisäsen mukaan kaunis, hiekkapohjainen.
– Jylkynmäestä olen kuullut vanhoilta ukoilta, että nimi tulee siitä, että joku pariskunta on käynyt siellä jylkyttämässä, Räisänen sanoo.
Räisäsen mukaan vanhempi polvi seudulla ei arkaile käyttää vanhoja "hävyttömiä" paikannimiä.
– Mutta nuorempi polvi ei välttämättä edes tiedä niistä, hän sanoo.
Vuonna 1968 painetulla peruskartalla Vittulammen nimi on Korealampi ja Perselammin nimi Mykkälampi. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistosta löytyy Perselammen länsipuolelta paikka nimeltä nimi Kyrpälampi, mutta kartoilla sillä paikalla on Karhilammet.
Pienet virtavedet on Taivalkoskella nimetty useammin ojiksi kuin puroiksi. Kuusamossa tilanne on päinvastainen ja Posiolla likimain tasan.
Kuusamossa hyödynnettiin vuonna 2019 erikoisia paikannimiä matkailumarkkinoinnissa. Ruka-Kuusamon matkailuyhdistyksen mukaan se auttoi kesän matkailijamäärän kasvamiseen ennätysmäiseksi. Mainonnassa olivat mukana esimerkiksi Hevonperse, Tussuvaara, Mulkunputkula, Pierumäki ja Kusipuro.