Viljami Kaup­pi­nen, 25, hurahti me­hi­läis­tar­hauk­seen – Nyt lähes mil­joo­na pör­riäis­tä elelee hänen pi­ha­maal­laan

Kauppisella on tällä hetkellä yhteensä 12 mehiläispesää. Kaksi niistä on edelleen Pattijoella, koska Kauppisen äiti halusi marjanpölyttäjiä pihaansa.

– Hänestä on myös mukava seurailla mehiläisten touhuja.

Kauppinen kertoo, että lähti mehiläisten hoidon kanssa liikkeelle täysin nollasta. Hän kuitenkin luki ahkerasti aiheeseen liittyviä oppaita ja koetti sitä kautta saada kaiken tarvittavan sisäistettyä.

– Jotenkin siihen vain hurahti ihan täysin. Se on vain niin mielenkiintoista ja vähän niin kuin loputon suo, kun opittavaa on niin paljon esimerkiksi emojen kasvatuksesta ynnä muusta.

Kauppinen hommasi ensimmäiset mehiläisensä Hailuodosta. Kyseessä ei ollut mikään halpa sijoitus, sillä yleensä pesä maksaa 350 euroa.

– Tämä on kyllä semmoinen harrastus, että tähän saa kaikki rahat menemään, Kauppinen naurahtaa.

Kauppinen osti itselleen kahta eri mehiläisrotua – italialaista mehiläistä sekä Buckfast-mehiläistä. Harrastus otti kuitenkin hieman takapakkia ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, sillä viime talvena kuusi hänen pesistään kuoli.

– Ne kuolivat varroapunkkiin, joka loisii mehiläisessä vähän samaan tyyliin kuin punkki ihmisessä.

Tämän jälkeen Kauppinen hankki itselleen vielä yhtä mehiläisrotua – pohjolan tummaa mehiläistä, jota hän halusi alun alkaenkin tarhata.

– Se on harvinainen laji, koska se meinasi kuolla sukupuuttoon. Muut rodut meinasivat nimittäin syrjäyttää koko lajin, mutta onneksi löytyi ihmisiä, jotka tekivät aktiivisesti suojelutyötä sen eteen.

Sen lisäksi, että Kauppinen on saanut taistella varroapunkkien kanssa, ovat mehiläistarhausta haitanneet myös vihaiset pesät. Niitä syntyy muun muassa silloin, kun pesä käy liian sekarotuiseksi.

– Se riippuu perintötekijöistä, tuleeko pesästä vihainen. Kasvatan tässä (Pirttikoskella) nyt kahta eri rotua, mutta kylällä (Pyhäjoella) on eri rotuisia mehiläisiä. Jos ne pariutuvat sekalaisesti, pesästä voi tulla vihainen.

Jos pesä on vihainen, se on tosissaan vihainen. Kauppinen kertoo, että joutui myymään yhden pesistään, koska sen asukkaat kävivät sen verran ärhäkkäästi päälle.

– Tällä hetkellä minulla ei semmoisia pistävän vihaisia mehiläisiä olekaan. Mutta kun täällä vielä oli vihainen pesä ja sinne pisti käden, hanska oli sen jälkeen kuin siili. Ne myös lähtivät usein tielle asti seuraamaan, joten pesän pito ei tuntunut enää kovin turvalliselta.

Se, miten vihainen pesä yritetään tavallisesti taltuttaa, kuulostaa melkein kuin fantasiaromaanista vetäistyltä.

– Jos on vihainen pesä ja sieltä tappaa kuningattaren ja laittaa tilalle uuden, pesään tulee yleensä sen jälkeläisiä ja sitten se rauhoittuu, Kauppinen selittää.

Kauppisen pesä oli kuitenkin toista maata, sillä tämä perinteinen rauhoitusyritys ei toiminut. Pesän mehiläiset tappoivat pesään asetetun kuningattaren kerta toisensa jälkeen ja tekivät omasta jälkeläisestään uuden kuningattaren.

– Lopulta minulla meni hermo ja myin pesän pois. Sillä, joka tuli sitä hakemaan, ei ollut edes suojakamppeita päällä. Kokeneita tarhaajia ei paljoa tunnu pistot haittaavan, mutta itse tykkään vielä suojapukua käyttää, koska kyllä se pisto kuitenkin sen verran kipeää käy. Hain myös työterveydestä varalle Epipenin, koska onhan se aika halpa henkivakuutus, jos piikeille herkistyy.

Viime vuonna Kauppinen sai pesistään noin 100 kilon edestä hunajaa. Tältä kesältä hän odottaa vielä suurempaa satoa, sillä säät ovat olleet sen verran otolliset.

– Viime vuonna lämpimät ilmat tulivat niin nopeasti, että kaikki kasvit ehtivät kukkia ennen kuin pesät olivat ehtineet kasvattaa tarpeeksi kerääjämehiläisiä. Mutta nyt tilanne on parempi. Hunajasesonki alkaa, kun voikukka kukkii, mutta pääsato saadaan yleensä heinäkuussa esimerkiksi rypsin, horsman ja vadelman kukkiessa, jotka ovat yleisiä "pääsatokasveja".

Kauppinen ei tarhaa mehiläisiä hunajaa saadakseen tai sitä myydäkseen. Mehiläiset eivät myöskään ole hänen pihallaan sen kasvustoa pölyttämässä – vaikka se positiivinen puoli harrastuksen kylkiäisenä tuleekin.

– Ei minulla ole mikään hunajan maksimisato tavoitteena vaan tykkään tästä hoitohommasta. Sekin on mukavaa, kun voi muun touhun ohessa seurailla mehiläisten tekemisiä.