Viivi Mahlakaarto, 27, muutti miehensä kanssa Pudasjärven Puhoskylään viime vuoden lopulla. Hän on aina halunnut asua maalla, ja rakastui Pudasjärveen jo opiskeluaikoinaan OSAOn Pudasjärven yksikössä.
– Täällä aikaa on eri tavalla, tai ainakin ihmiset käyttävät sitä eri tavalla kuin kaupungissa.
Hän kertoo rauhoittuvansa Pudasjärvellä ja elämäntyylin muuttuneen melko paljon kaupunkielämään verrattuna. Mahlakaarto on kotoisin Oulusta ja asunut sen lisäksi Kajaanissa ja pienen pätkän Pudasjärvellä.
Nyt hän toivoo, että voi jäädäkin Pudasjärvelle, ja ehkä jopa kasvattaa mahdolliset lapsensa metsän keskellä.
– Täällä ollaan oikeasti metsän keskellä, mutta täällä on myös nuoria ja paljon kaikkea. Puhoskylässä on esimerkiksi tatuointiliike ja ruokakauppakin ihan lähellä. En ole katunut muuttoa hetkeäkään.
Mahlakaarrolle tärkeintä on se, että Puhoskylässä on hyvä paikka hänen hevosilleen ja että ne ovat lähellä häntä. Hevoset ovat hänelle tärkeä harrastus ja ammatti. Pudasjärvellä hän ehtii viettää enemmän aikaa niiden parissa.
Hän on sivutoiminen yrittäjä, jonka toiminta on Pudasjärvelle tultua kallistunut yhä selvemmin hevostoimintaan.
– Olen tällainen monitoimi-ihminen. Aloitteiden aloittaja. Innostun helposti ja toteutan kyllä kaikki ideani. Ja nopeasti, Mahlakaarto naurahtaa.
Mahlakaarto opiskeli Pudasjärvellä ratsastuksen ohjaajaksi ja on lisäksi media-alan assistentti. Tällä hetkellä hän tienaa elantonsa sekä myyjän töistä markkinointitoimistossa että yritystoiminnastaan hevosten ja valokuvauksen parissa.
Yrityksen hän on perustanut jo vuonna 2017 Kajaanissa. Jo silloin mukana oli kaksi täysin erilaista alaa: hevoset ja valokuvaus. Pudasjärvelle tultua yritystoiminta on hieman muuttanut muotoaan. Oulussa valokuvaajalle oli enemmän töitä, Pudasjärvellä hevoset veivät voiton.
– Täällä ei ole aivan samanlaista hevostoimintaa kuin mitä tarjoan, ja tälle on selvästi kysyntää.
Mahlakaarto tarjoaa muun muassa ratsastuksen ohjausta. Muut alueen hevosyrittäjät eivät tarjoa samanlaista palvelua, sillä muualla palveluja tarjotaan lähtökohtaisesti sellaisille, joilla on oma hevonen.
Hän tarjoaa myös ponikerhoja, joissa tarkoituksena on, että lapset oppivat joka kerralla jotain hevosista.
– Haluan taata, että lapset oppivat ja pääsevät leikin kautta käsiksi tietoon. Haluan toisaalta taata myös, että toiminta on hevosille mielekästä, eli touhuamme niiden kanssa paljon muutakin kuin vain ratsastamme.
Mahlakaarto haluaa tarjota mahdollisuuden harrastuksiin myös vähävaraisille perheille ja tänä vuonna hän on järjestämässä toimintaa osaksi yhteistyökumppani Hope ry:n kanssa.
Mahlakaarto laajentaa parhaillaan osaamistaan sosiaalipedagogiikan alalla. Taustalla on halu pystyä tarjoamaan erityisryhmille parempaa ohjausta hevostoiminnan parissa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta keskittyy pitkälti kaikkeen muuhun paitsi ratsastukseen.
– Minulle on tärkeää, että voisin auttaa mahdollisimman paljon.
Jo tällä hetkellä Mahlakaarron asiakkaista osa on erityislapsia. Hän on saanut palautetta, että osaa todella hyvin olla heille läsnä ja ottaa huomioon. Tulevaisuudessa hänellä on valmiudet tarjota tukitoimia hevosten parissa myös mielenterveys- ja päihdekuntoutujille.
– Minulla on ADHD, joten luulen, että sillä voi olla jotain merkitystä. Uskon ymmärtäväni hieman paremmin, millaista on olla erityislapsen asemassa.
Mahlakaarto haluaisi tarjota palvelujaan myös vammaisille, mutta hänen tallitilansa eivät ole esteettömät. Talli on hänen appivanhempiensa entisessä navetassa, jossa on kapeita tiloja.
Hänet on jo otettu paikalliseen yrityskenttään sisään lämpimästi. Pudasjärvellä on esimerkiksi useampia hevosyrittäjiä, joiden kanssa yhteistyö sujuu mutkattomasti.
– Teemme paljon yhteistyötä. Kaikilla on kuitenkin hieman erilaista toimintaa ja oma asiakaskuntansa, eli emme ole toisillemme suuria kilpailijoita.
Päivätyön ja yritystoiminnan ohella Mahlakaarrolla ei jää paljon vapaa-aikaa harrastuksille.
– Minulle hevoset ovat samalla harrastus, en kaipaa muuta rinnalle. On ihanaa saada tehdä työkseen sellaista, mitä rakastaa niin paljon, ettei se tunnu työltä.
Hän on aloittanut ratsastuksen kuusivuotiaana, ja jäänyt siihen täysin koukkuun.
Myyjän työt taas tuntuvat hänestä työltä, minkä takia hän haluaisi pikkuhiljaa vähentää niitä ja siirtyä päätoimiseksi yrittäjäksi jossain vaiheessa. Aiemmin hän ei edes haaveillut sellaisesta. Oulussa valokuvaus on niin kilpailtu ala, ettei se olisi tuntunut järkevältä.
Nyt ratsastamassa käy enimmillään 13 asiakasta viikossa, joten päätoiminen yrittäjyys ei tunnu enää mahdottomalta.
Myös valokuvaus on Mahlakaarrolle tärkeä harrastus ja osa yritystoimintaa, vaikka se onkin aivan erilainen kuin hevosala. Hän hyödyntää kuvausta myös hevosten parissa, ja yhdistää siten kaksi itselleen rakasta alaa.
– Osa kuvausasiakkaista haluaa kuvia hevosten kanssa ja minä olen siihen hyvä vaihtoehto, sillä he näkevät yritystoiminnastani, että osaan toimia myös hevosten kanssa.
Tasapainoa työntekoon Mahlakaarto saa koiran kanssa lenkkeilystä. Kaupungissa se ei ollut niin suuri osa hänen arkeaan kuin Pudasjärvellä, missä hän rauhoittuu luonnon keskellä eri tavalla kuin kaupungissa asfaltilla.