– Teltta, makuupussi, makuualustat, retkikeitin, bensaa, kattila, vaihtovaatteet, otsalamppu, termospullo, lapio, luettelee Jaakko Heikka hiihtovaellukselle tarvittavia varusteita.
Erilaisia tarvikkeita kertyy ahkioon jopa 45 kilon edestä vain viikon vaellukselle. Painavan ahkion perässä vetäminen ei kuitenkaan ole ainoa, mikä tekee hiihtovaeltamisesta raskasta ja vaativaakin.
Hiihtovaelluksessa liikutaan suksilla, kuljetetaan tavaroita ahkiossa ja yövytään teltassa. Heikan mukaan vaellus voi kestää päivästä jopa kuukauteen.
Heikka ja hänen puolisonsa Nina Teirasvuo ovat harrastaneet hiihtovaellusta reilusti yli kymmenen vuotta. He vaeltavat talven aikana jopa tuhat kilometriä yöpyen yli viisikymmentä yötä teltassa Suomessa ja muualla arktisilla alueilla.
He ovat oppineet monenlaisia niksejä ankarissa olosuhteissa selviytymiseen ja opettavat nykyään hiihtovaellusta myös muille.
Tänä viikonloppuna Ankarat Avotunturit -yritys järjestää Syötteellä Johdatus arktiseen hiihtovaeltamiseen -kurssin harjoitusretken. Harjoitusretki on yhden yön kestävä, noin 10–20 kilometriä pitkä ohjattu vaellus. Syötteen kurssille on ilmoittautunut lähes maksimimäärä osallistujia, jopa Ivalosta saakka. Teirasvuon mukaan Syötteen kurssi on koko pohjoisen Suomen kurssi.
Kurssilla käydään läpi perusasioita, joita hiihtovaelluksen aloittaessa on hyvä painaa mieleen. Muun muassa hyvät varusteet ja ravinto ovat tärkeitä aiheita, jotka takaavat vaelluksen sujumisen turvallisesti.
– Me käymme läpi, millaisia olosuhteet pohjoisilla, arktisilla alueilla ovat yleisesti, lyhyesti suunnistamista ja reitinvalintaa, puhutaan riskeistä ja turvallisuudesta sekä pidemmän vaelluksen päivärytmistä, Heikka luettelee.
– Vaelluksella tietty päivärytmi ja rutiinit ovat erittäin tärkeitä. Me hiihdämme 50 minuuttia ja pidämme kymmenen minuutin tauon. Noin neljän tunnin jälkeen on pidempi lounastauko ja illalla syömme teltassa, hän jatkaa.
Kahdeksan tunnin hiihtourakan lomassa on tärkeää huolehtia, että energiaa saa jatkuvasti päivän aikana lisää. Vaikka hiihtovauhti on vaelluksella erittäin rauhallinen, pakkasessa keho käyttää energiaa myös lämpimänä pysymiseen ja nestettä haihtuu kuivaan ilmaan hengityksen mukana.
Kuvissa hyödyllistä tietoa varusteista. Seuraavan kuvan näet napsauttamalla pientä kuvaketta.
Lämpimänä pysyminen on jopa yksi tärkeimmistä asioita vaellukselle lähdettäessä. Jos esimerkiksi sormet paleltuvat, sen lisäksi että se on epämukavaa, tunnottomilla käsillä on vaikea toimia. Heikka ja Teirasvuo teroittavat kerrospukeutumisen tärkeyttä ja tauoilla vaatteiden lisäämistä. Liikkuminen on kuitenkin paras tapa lämmitellä.
– Illalla teltassa lämpimään pääseminen edistää myös palautumista, joten hyvä vinkki on, että makuupussejakin voi kerrostaa, kuten mitä tahansa muutakin.
Myös viikonlopun harjoitusretkellä Syötteellä harjoitellaan kovissa pakkasissa, joten Heikan mukaan retkellä täytyy olla erityisen varovainen, jotta kaikkien toimintakyky säilyisi läpi vaelluksen.
Lisäksi kova tuuli tai lumisade voivat tehdä olosuhteista vaikeat. Tuuliseen säähän tulee varautua tuulenpitävillä varusteilla paleltumisen välttämiseksi, ja tuuli voi nostaa lunta näköesteeksi. Myös lumisade voi aiheuttaa ongelmia näkyvyyteen. Erityisen vaikeissa olosuhteissa suunnistustaidot astuvat peliin.
– Jos näkyvyys on hyvä käytämme karttaa, mutta huonommassa näkyvyydessä kompassia sekä GPS-paikanninta, Teirasvuo avaa.
Näkyvyyden ollessa huono kokeneet vaeltajat pitävät tärkeänä turvallisuustekijänä sitä, että on valmis muuttamaan suunnitelmia ja leiriytymään siihen paikkaan, ettei ajaudu suunnitellulta reitiltä sellaisiin paikkoihin, joissa voi tulla vastaan ongelmia.
– Telttavaelluksella se on helppoa, sillä leiriytyä voi periaatteessa mihin vain. Esimerkiksi tupavaelluksella, jossa hyödynnetään autiotupia, voi olla suurempi ongelma jos leiripaikkaan ei löydä, Heikka toteaa.
Lisää tietoa varusteista:
Huonossa näkyvyydessä eksyminen ja eteneminen voi aiheuttaa ongelmia, sillä tuisku voi peittää alleen vaarallisia lumilippoja, rantatörmiä tai esimerkiksi lumivyöryalttiita paikkoja. Tällaisiin paikkoihin joutuessa Heikan ja Teirasvuon mukaan suuri turva on, jos vaelluksella ei ole yksin, jotta apu on lähellä.
– Parasta on välttää sellaisia vaaranpaikkoja, kuten lumivyöryalttiita rinteitä kokonaan. Jos kuitenkin kulkee lumivyöryvaarallisissa paikoissa, täytyy jokaisella ryhmässä olla mukana lapio, sondi sekä piippari, eli lumivyörylähetin
Lisäksi erittäin tärkeitä ovat ensiaputaidot ja -tarvikkeet sekä jokin laite, jolla saa hälytettyä apua.
Pudasjärven Syötteellä juuri lumivyöryvaaraa ei Heikan ja Teirasvuon mukaan ole. Kuusamon Rukalla on lähin paikka, jossa on tiedettyjä vaaran paikkoja. Heidän mukaansa Suomen puolen lumivyörypaikat ovat yleisesti tiedossa muutenkin, kuten Ylläksellä, Pallaksella ja Pyhällä.
Ankarat Avotunturit -kursseilla opetetaan riskianalyysin tekemistä ja turvallisuussuunnittelua. Tärkeintä on, että vaeltaja tunnistaa, mitä riskejä reitillä voi olla ja osaa varautua niihin. Esimerkiksi lumivyöryriskialueet on osattava tunnistaa, että niitä voi välttää.
Lisäksi omat rajat täytyy tuntea ja on tärkeää, että voimia ei käytä koskaan loppuun yllättävien tilanteiden varalle. Osa turvallisuussuunnittelua on esimerkiksi ensiapukoulutus ja se, että on valmis myös muuttamaan suunnitelmia tarpeen vaatiessa.
– Kaikista paras turvallisuusneuvo hiihtovaellukselle on se, että kunnioittaa luontoa ja sen voimia, Heikka muistuttaa.