Jos asuu Inarijärven itärannalla, helmikuussa voi vierähtää viikko tai parikin näkemättä vilaustakaan ihmisistä.
Sen tietää Onnelan erämaatilalla ensimmäistä talveaan viettävä Petri Kokkonen, 30.
Sen ovat nähneet myös vieraat, joita hän isännöi vastikään yhden miehen luontomatkailuyrityksessään.
Etelä-Suomesta tulleet asiakkaat viipyivät Onnelassa kuusi päivää, eikä koko aikana näkynyt ketään.
– Ei edes kelkkojen valoja eikä oikein ääniäkään, Kokkonen sanoo.
– Se kolahti vieraisiin. Heistä oli mukavaa ja ihmeellistäkin, miten tällaisia paikkoja vielä löytyy.
Onnela on Vätsärin erämaan reunalla.
Vanha lapintila on syrjässä kelkkareitiltäkin. Sen viitat halkovat Inarijärveä Sammakkoselällä, viitisen kilometriä lännempänä.
Lähimpään kylään Nellimiin on matkaa noin 25 kilometriä. Naapureita on lähempänäkin, mutta keskitalvella harvemmat liikkuvat järvellä.
Ainoat kyläilijätkin Kokkonen kertoo missanneensa.
– Pari tuttua on poikennut pihassa, mutta olen sattunut olemaan juuri metsässä tai kauppareissulla.
Viime viikkoina kulkemista ovat hillinneet myös kelkkakelit.
– Järvi on monin paikoin lujasti vesillä. Uhkuavantoja en muista nähneeni näin paljon.
Inarilla on jäätä paljon vähemmän kuin keskimäärin, Kokkosen havaintojen mukaan 40 sentin kahta puolta. Jäällä on pehmeää lunta ja sen alla puolisääreen sohjoa.
Hänen terveisensä hiihtolomalaisille on, että järvellä kannattaa olla erityisen tarkkana – varsinkin, jos poikkeaa kovalta jäljeltä.
– Siinä voi tulla helposti pitempi keikka, jos kelkka on kiinni kylkiä myöten.
Ensimmäinen talvi Inarin itärannalla on opettanut Kokkoselle paljon.
Kuten sen, että syksystä kevääseen Onnelassa palaa pieni liiterillinen puita.
– Jos laskee tulisijat vanhasta tuvasta, nukkuma-aitoista ja saunasta, niitä on kuusi. Muutama muuttolaatikollinen klapeja hupenee päivässä helposti.
Siksi Kokkonen on ollut koko kuluneen viikon tilan metsissä puunajossa, hakemassa ja sahaamassa tuulenkaatoja halkotarpeiksi tuleville vuosille.
– Jos täällä saa jotain varmasti tehdä, niin puita.
Hän on nähnyt senkin, miten tärkeää ennakointi on erämaassa.
– Hommat pitää suunnitella ajoissa ja hoitaa niitä silloin, kun kelit sen mahdollistavat. Muuten ne jäävät helposti tekemättä.
Nyt ilmassa on ollut jo aavistus keväästä: värikkäitä iltaruskoja ja pikaisia pyryjä, jotka ovat tulleet ja menneet muutaman tunnin aikana.
– Säiden vaihtelu on rikkaus, joka rytmittää mukavasti elämistäkin.
Talven pakkasennätys on Onnelassa –35.
Haastavinta ei ole niinkään pakkanen kuin tuuli. Se tuntuu tilan vanhassa päärakennuksessa.
– Kun tupa on vanha, eristyksetkin ovat. Tuuli jäähdyttää sen tehokkaasti.
– Edellisellä asukkaalla Yrjö Sarrella oli ollut tapana sanoa, että tuvassa pitää olla ikituli. Hyvin ymmärrän, mitä hän tarkoitti.
Kokkonen aloitti ensimmäisen talvensa Onnelassa kahden koiransa kanssa.
Nyt pystykorva Elli on saanut seurakseen itäsiperianlaika Elsan. 12-viikkoinen koiranalku on päässyt mukaan järvelle, ruuanhakuun.
Siika liikkuu Kokkosen mukaan laiskasti, mutta verkoilla on tullut muutama komeampi taimen ja rautu sekä pilkillä ensimmäiset harrit.
Niin, ja runsaasti mateita.
– Kaikki kala on hyvää, mutta kunnon talvikeleillä mikään ei ole parempaa kuin kermaan tehty madekeitto.
