Vedenalainen rannikkoluonto köyhtyy kaikilla Suomen merialueilla.
Suomen Luontopaneelin perjantaina julkaistu raportti kertoo rannikkoalueiden luontokadon kohdistuvan lähes kaikkiin rantavyöhykkeen vedenalaisiin luontotyyppeihin ja eliöryhmiin.
Raportin mukaan luontokato rannikkovesissä on hyvin yleistä ja se ilmenee monin eri tavoin. Kaikkiaan raportissa listataan 45 luontokadon eri ilmenemismuotoa.
Yleisimmin luontokato ilmenee lajien esiintyvyyden pienenemisenä ja lajien paikallisena katoamisena sekä populaation runsauden vähenemisenä.
Merkittävin luonnon köyhtymisen taustalla vaikuttava tekijä on rehevöityminen, joka aiheuttaa muun muassa veden samentumista, merenpohjan liettymistä ja pohjanläheisen veden hapettomuutta.
Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset näkyvät rannikon kaikissa vedenalaisissa eliöryhmissä ja Suomen kaikilla merialueilla, eniten eteläisillä merialueilla ja vähiten Perämerellä ja Merenkurkussa.
Kalakannat pienenevät, tietoakin puuttuu
Perämeren rannikolla on 1980-luvulta 2010-lukuun havaittu taantumista silakka-, meritaimen- ja siikakantojen koossa. Rannikon kalakantojen osalta ahven- ja kuhakantojen tila oli hyvä, mutta vaellussiian ja meritaimenen tila Perämerellä heikko.
Muutokset Perämeren kalakannoissa on liitetty muun muassa kalastukseen sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, ja meritaimenen osalta myös virtavesien lisääntymisalueisiin liittyviin ongelmiin.
Myös muun muassa kasviplanktonin ja pohjaeläimistön tilassa olisi Perämerellä parantamisen varaa.
Raportti paljasti myös, että matalien rannikkoalueiden luonnon monimuotoisuuden muutosten ymmärtämisessä on selviä tutkimus- ja tietopuutteita. Erityisen heikosti tietoa on esimerkiksi lajien perinnöllisen monimuotoisuuden muutoksista.
Pohjoisemmilta merialueilta, Perämereltä, Merenkurkusta ja Selkämereltä, on tutkimustietoa vähemmän kuin eteläisemmiltä merialueilta.
Perämerellä tietopuutteita on kaikissa luontotyypeissä ja eliöryhmissä, varsinkin tyrskyvyöhykkeeltä sekä eläinplanktonista ja makrolevistä. Tyrskyvyöhyke on rantavyöhykkeen ensimmäinen vyöhyke, joka voi ajoittain olla vedenpinnan yläpuolella.
Keinoja tilanteen parantamiseen on
Luontopaneeli listaa raportissaan lukuisia suosituksia rannikkovesien luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseksi.
Paneeli suosittaa muun muassa hajakuormitusta aiheuttavan maankäytön vesiensuojelun parantamista sekä maa- ja metsätalouden tukien kytkemistä ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin ja kuormituksen vähentämiseen.
Pistekuormitusta pitäisi vähentää puuttumalla esimerkiksi yhdyskuntien jätevesien ja kalankasvattamoiden ravinnepäästöihin.
Luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita tulisi lisätä ja arvokkaita vedenalaisia alueita turvata.
Kalakantojen monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden turvaamiseksi ammatti- ja vapaa-ajankalastusta tulisi ohjata tieteellisten suositusten perusteella, tarvittaessa entistä tehokkaammin, sääntelemällä pyyntimääriä, -välineitä ja -aikoja sekä kalojen pyyntikokoja.