Vanhat ja varttuneet metsät ovat tärkeitä varpuspöllölle. Näin toteaa Daniele Baroni, joka tutki väitöstyössään lajin esiintymistä metsämaisemassa.
Varpuspöllön esiintymistä ja runsautta on aiemmin seurattu ja arvioitu lähinnä pönttöpesintöjen perusteella. Baroni arvioi laajan kuunteluaineiston perusteella, että Turun pohjoispuolella sijaitsevalla tutkimusalueella reviiriä pitäviä pöllökoiraita oli jopa kolminkertainen määrä pönttöpesintöihin verrattuna. Osan niistä voitiin todeta myös olevan parin kanssa, eli ne olivat hyvin todennäköisesti luonnonkoloissa pesiviä.
Sekä koiraiden soidinlaulua että pesintöjä havaittiin paikalla sitä todennäköisemmin, mitä enemmän ympäröivällä alueella oli varttunutta, yli 80-vuotiasta metsää.
Tutkimuksessa käytettiin myös pieniä GPS-paikantimia varpuspöllökoiraiden elinpiirin koon ja elinympäristön käytön selvittämiseen. Elinpiirin koko oli keskimäärin kolme neliökilometriä, mutta siinä oli paljon vaihtelua. Myös saalistusretkillä koiraat viettivät suurimman osan ajastaan varttuneissa, erityisesti kuusivaltaisissa metsissä.
Baronin tutkimuksessa analysoitiin myös Etelä-Pohjanmaalla kerättyä pitkäaikaisaineistoa, jonka yksilöllisesti merkittyjä lintuja tutkimalla todettiin, että niiden pesäpaikat ovat kauempana asutuksesta ja useammin kuusimetsässä kuin syksyllä kerätyt ravintovarastot. Varpuspöllö vaikuttaa siten olevan vaativampi pesäpaikan kuin varastopaikan suhteen.
Baroni toteaa kaikkien eri menetelmillä ja lähestymistavoilla saamiensa tulosten osoittavan, että varpuspöllöä voidaan hyvällä syyllä kutsua vanhojen tai varttuneiden metsien lajiksi. Hän toivoo metsien käytön suunnittelussa huomioitavan riittävän varttuneiden ja laajojen metsäalueiden säilyttämisen varpuspöllöjen tarpeisiin.
Varpuspöllö on taantuva laji, joka on arvioitu uhanalaiseksi. Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoiman petolintuseurannan mukaan varpuspöllön kanta kasvoi seurannan alusta 1980-luvulta huippuvuoteen 2009 saakka, mutta sen jälkeen kanta romahti, eikä ole palannut entiselleen.
Pesämetsien hakkuiden on arvioitu olevan yksi uhanalaistumisen syy. Toinen tekijä on lämpimien ja sateisten syksyjen runsastuminen. Varpuspöllö varastoi ravintoa talven varalle ja talvikausista selviytymistä edesauttavat kylmät ja vähäsateiset syksyt, jolloin koloihin kerätty ravintovarasto ei pilaannu.
Daniele Baronin väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa 13. toukokuuta.