Kärsivällisyys ja keskittymiskyky ovat perhonsitojan tärkeimpiä taitoja, korostaa kokenut kalastaja ja jo kohta puoli vuosisataa perhoja sitonut posiolainen Pertti Saaristo. Hän on opettanut perhojen sidontaa kalastusseuran sidontailloissa, koulujen pajapäivillä, kansalaisopistojen kursseilla ja 4H -kerholla. Yksi asia on jäänyt häneen mieleensä viime vuosilta: älypuhelimet vievät keskittymiskykyä erityisesti nuorilta.
– Perhojen sitomisessa pitää keskittyä, mutta valitettavasti sen herpaantuminen on yleistä juuri kursseilla olevilla nuorilla älypuhelimen keskeytysten vuoksi. Kaikki oppivat perhonsidonnan taidon, jos jaksavat keskittyä.
Ja keskittymiskykyä todellakin vaaditaan, kun rakennetaan herkkää pyyntivälinerakennelmaa hiuksenohuista materiaaleista pikkurillin kynnen päälle mahtuvan koukun ympärille.
Moni perho muistuttaa hyönteistä, ja niin onkin tarkoitus. Perhonsidonnassa pyritään usein jäljittelemään perhosta, tai sen toukkavaihetta, nymfiä, sitomalla tarvittavia aineksia koukun ympärille.
Jäljittely on tärkein perhokalastuksen muista kalastusmuodoista, kuten onginnasta ja virvelöinnistä, erottava osa. Jäljitelmillä pyritään matkimaan pinnalta syövien kalojen, kuten taimenen, luontaista ravintoa tai ärsyttämään niitä muuten paikoin jopa räikeän värisillä perhoilla. Perhokalastuksessa siima itsessään toimii kellukkeena ja perho voi joko painua veden alle tai pysyä pinnalla.
Aloittelevan perhonsitojan pakollisia välineitä ovat Saariston listauksen mukaan seuraavat asiat tärkeysjärjestyksessä: tukeva perhonsidontapenkki, erilaisia sidelankoja sitomiseen, hyvät terävät sakset, häkiläpihdit sulkien kiinnipitoon, sidontaneula sekä tietenkin perhonsidontamateriaaleja aina lintujen sulista lukuisten eri eläinten karvoihin.
Eksoottisimpia ovat esimerkiksi trooppisten alueiden lintujen värikkäät sulat. Villalankaakin voi käyttää.
– Vaimon villalankojen jämistä saa hyviä runkoja perhoille, Saaristo vinkkaa.
Suomen pimeässä talvessa perhonsitojan kannattaa varustautua myös suurennuslasin ja työvalon yhdistelmällä.
Varsinaiseen perhonsidontaan pääsee hyvin mukaan perhoseurojen ja kansalaisopistojen kurssien avulla. Itse perhonsidonnan taidon, termit ja vippaskonstit oppii hyvin kurssien lisäksi Youtube -videoilta, Saaristo kehuu, sekä perinteisemmin ystävältä kysymällä.
– Sidonnan oppii vain tekemällä ja moni perhonsitoja on minun kokemukseni perusteella valmiita auttamaan muita. Toki monilla on täysin oma luottoperho, jota ei ehkä halua muille jakaa, mutta tietoa jaetaan yleisesti hyvin ja kirjallisuuttakin löytyy.
Entä onnistuuko perhonsidonta sitten niin sanotulta 'nakkisormelta'? Kyllä onnistuu, Saaristo lohduttaa.
– Sitomisessahan käytetään paljon työkaluja paljaiden sormien sijaan. Vakaat kädet ja hyvät apuvälineet kantavat pitkälle.
Paras palaute omatekemästä perhosta kannattaa jättää ihmisten sijaan kalojen annettavaksi.
– Kala ei tiedä, mitä materiaaleja perhossa on käytetty tai kuinka paljon sitomiseen on käytetty aikaa. Kun perholla saa kalaa, on onnistunut sitomisessa.
Tarpeellisia sitojan välineitä
Perhojen sidonnassa kannattaa satsata ainakin seuraaviin välineisiin.
1. Tukeva, metallinen sidontapukki, ilman tätä sitominen on hankalaa.
2. Erilaisia sidelankoja, joilla perho kootaan. Langanasetin tärkeä, helpottaa lankojen vaihtamista rullapidikkeeseen.
3. Hyvät, terävät sakset lankojen, sulkien ja muiden materiaalien katkomiseen.
4. Häkiläpihdit höyhenten käsittelyyn perhoa sitoessa.
5. Sidontaneula, jolla perho päätellään ja jolla voi myös lakata tai maalata perhon päätä.
Perhomateriaaleja voi ostaa kivijalkaliikkeistä ja nettikaupoista, kannattaa myös käyttää villalankojen ylijäämät ja luonnosta löytyvät materiaalit hyödyksi.