Variksenmarja ottaa haltuunsa tuntureita, missä se on vallannut alaa etenkin mustikan- ja kanervan kasvillisuustyypeillä sekä avoimilla tuulenpieksämillä. Muutokset vaikuttavat tuntureiden herkkiin ekosysteemeihin, kertoo Oulun yliopisto tiedotteessaan.
Muutos on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ja se linkittyy variksenmarjan voimakkaaseen lisääntymiseen etenkin mustikkavaltaisella kasvillisuustyypillä, jossa mustikka taantuu.
Oulun yliopiston tutkijat ovat havainneet, että puuttomien tunturikankaiden yleisimmät kasvillisuustyypit, kuten mustikka-, variksenmarja-, vaivaiskoivu- ja kanervatyyppi, ovat alkaneet muistuttaa toisiaan.
Mustikkavaltainen puuton kangas on edelleen yksi tuntureiden pääkasvillisuustyypeistä, mutta ekosysteemien muutos vaikuttaa todennäköisesti myös esimerkiksi tulevaisuuden ruskamaisemiin.
Ilmaston lämpeneminen on nopeaa arktisella alueella, ja lämpenemisen yhteydessä arktinen alue myös vihertyy ja pensastuu.
Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa tilanne kuitenkin poikkeaa tästä trendistä. Meilläkin tunturit pensastuvat, mutta tunturikoivujen ja pensaiden runsastumista täällä hidastaa laaja porolaidunnus.
Porot pitävät kasvillisuuden matalana, joten arktinen pensastuminen näkyy Suomen Lapissa varpujen, etenkin variksenmarjan, leviämisenä.
Mustikka ei kuitenkaan valtaa uusia alueita vaan vähenee, mikä mietityttää tutkijoita.
– Mustikan taantumisen syihin ei tutkimuksissa juurikaan ole paneuduttu. Mustikan vähenemiseen linkittyvät luultavasti useat eri tekijät, kuten lumiolosuhteiden muutokset, ainavihantojen kasvien lisääntyminen ja porolaidunnus, arvioi Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Petteri Kiilunen.
Havainnoista on raportoitu uudessa tutkimuksessa, jonka tutkimusalue ulottuu Riisitunturilta Ruijaan eli koskee Pohjois-Suomea ja Pohjois-Norjaa. Tutkimuksessa käytetty pitkäaikainen aineisto on ainutlaatuinen, sillä yleensä tutkimukset keskittyvät lyhyempään aikaan ja maantieteellisesti pienempiin alueisiin.
Tutkimuksessa kartoitettiin uudelleen 1960–1970-luvuilla tutkitut tunturialueet.
– Tällaiset huolella tuotetut ja tarkat vanhat aineistot ovat harvinaisia, mutta kultaakin kalliimpia pitkällä aikavälillä tapahtuneiden kasvillisuusmuutosten havaitsemiseksi, kertoo akatemiatutkija Tuija Maliniemi.
Tutkijoiden mukaan kartoitettujen alojen seurantaa on tarkoitus jatkaa.