Puljun malminetsintäalue Kittilässä näytti geologi Juho Haverisen mielestä varsin lupaavalta aivan viime viikkoihin asti.
Puljun Malminetsintä oy on tutkinut Pallastuntureiden itäpuolella olevaa aluetta neljä vuotta Australian pörssistä kerätyillä miljoonilla.
Timanttikairaukset osoittavat, että Ounasjoen rannasta kohoavassa Hotinvaarassa on lähes miljoona tonnia nikkeliä. Määrä nostaa Puljun yhdeksi Euroopan suurimmista nikkelihankkeista.
Löydetty nikkeli on matalapitoista ja sen hinta on laskenut huipuiltaan. Haverisen mukaan Puljussa on kuitenkin viitteitä rikkaammastakin malmista.
Etsijät ovat kiinnostuneita myös kuparista sekä jalometalleista, joita usein löytyy kuparin mukana. Esimerkiksi Kevitsan kaivos tuottaa nikkeliä ja kuparia, mutta sivutuotteina myös kultaa, platinaa, palladiumia ja vähän kobolttia.
– Maaperätutkimuksissa nähdään kuparia rikastuneena. Ne rikkaat osat ja muut metallit puhuttelevat, Haverinen kuvailee Puljun aluetta.
Puljun tutkiminen saattaa kuitenkin loppua lyhyeen, sillä tuore vanhojen metsien suojelupäätös veti maton geologien alta.
Metsähallitus esitti toukokuussa 45 000 hehtaarin lisäsuojelua valtion maille. Vaikka pakettia on moitittu luonnon kannalta riittämättömäksi, se osuu pahasti Juho Haverisen työmaalle.
Sadoista uusista suojelualueista toiseksi suurin on Vitsaselän ja Mertavaaran välille muodostuva vyöhyke Puljussa. Se halkaisee malminetsintäalueen keskeltä kahtia. Haverisen mukaan tämä on juuri sitä aluetta, minne lupaavalta näyttävä mineralisaatio näyttäisi jatkuvan.
Puljun Malminetsintä Oy on käyttänyt neljä miljoonaa euroa malminetsintäalueensa kairauksiin ja muihin tutkimuksiin. Onko peli nyt pelattu?
– En tiedä. Miten me pystymme enää esittämään tutkimusten jatkamista sijoittajille Australiaan tai kenellekään muullekaan? Onko meillä mitään takeita, ettei tällainen toistu, Haverinen harmittelee.
Malminetsintää ei ole kielletty suojelualueilla, mutta sijoittajat karttavat sitä. Vaarana on, että rahat menevät hukkaan, vaikka jotain löytyisikin.
Malminetsintään sijoittavat tienaavat silloin, kun tehdään hyvä löytö ja iso raha lähtee kaivosta perustamaan. Etsintä on korkean riskin toimintaa, sillä nyrkkisäännön mukaan vain joka tuhannes malminetsintäprojekti johtaa kaivoshankkeeseen.
Suojelualueita on erilaisia ja niillekin on mahdollista perustaa kaivoksia, mutta hankkeiden edistäminen on hidasta, vaikeaa, kallista ja epävarmaa.
Kaivosalan sijoittajat eivät halua ylimääräisiä riskejä, joten raha hakeutuu jo etsintävaiheessa suojelualueiden ulkopuolelle.
– Sijoittajat eivät varmasti laita ehdoin tahdoin rahojaan suojeluun menevälle alueelle. Se rajataan ulos, ja ympärille lasketaan vielä suojavyöhyke, Juho Haverinen kuvailee.
Sijoittajat haluavat hajuraon suojelualueisiin, koska viranomaiset ovat alkaneet vaatia suojaetäisyyksiä niihin.
Esimerkiksi Fingrid joutuu hakemaan poikkeuslupaa tärkeälle Lakeuslinjalleen, vaikka voimajohto on jäämässä 700 metrin päähän lähimmästä Natura-alueesta.
Malminetsijät painivat saman kysymyksen kanssa. Usein etsintää ei uskalleta viedä enää suojelualueiden lähellekään.
– Meillä on ollut yhteistyötä isojen kansainvälisten toimijoiden kanssa. Niille luodaan paikoin kahden kilometrin suojavyöhykkeitä, Haverinen kertoo.
Kaivosrekisterin karttapalvelusta näkee, että Puljun Malminetsinnällä on uusia malminetsintähakemuksia vireillä lähes joka puolella nykyisen etsintäalueensa ympärillä. Hakemukset on tehty Raakevuoman soidensuojelualueen ja Puljun erämaa-alueen rajoja myötäillen.
Metsähallituksen uudet suojelualueet tulevat vanhojen suojelualueiden jatkeiksi. Koska malminetsintähakemuksissa ei ole aina jätetty hajurakoa vanhoihin suojelualueisiin, uudet suojelualueet osuvat osin malminetsintähakemusten päälle.
Vireillä olevat lupahakemuksetkin happanevat siis osittain geologien käsiin.
Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Juho Haverisen mielestä malminetsijöitä olisi pitänyt varoittaa hyvissä ajoin.
– Silloin meidän ei olisi tarvinnut perua töitä toukokuussa, kun kesäopiskelijat ja geoteknikot on jo palkattu. Ei tarvitsisi enää siinä vaiheessa ruveta miettimään, että onko tässä mitään järkeä, Haverinen selittää.
Metsähallituksen ratkaisu tuli malminetsijöille täysin puskista.
– Kaikki intressiryhmät pitäisi ottaa samaan pöytään jo siinä vaiheessa, kun suojeluasia lähtee liikkeelle ajatuksen tasolla. Niinhän mekin yritämme toimia esimerkiksi porotalouden kanssa, Haverinen huomauttaa.
Hän korostaa, että hän ei vastusta metsien suojelua.
– Vanhojen metsien suojelu on ilman muuta suotavaa. Prosessi pitää vain tietää ajoissa.
– Jos olisimme osanneet arvata, mitä tapahtuu, asia olisi ollut huomattavasti helpompi käsitellä. Alueella on potentiaalia, mutta Lappi on iso ja siellä on tilaa isoille löydöille myös suojeltujen alueiden ulkopuolella, hän jatkaa.
Puljun malminetsijät toimivat Metsähallituksen mailla. Etsinnöistä on maksettu Metsähallitukselle korvauksia vuodesta 2023 alkaen.
– Ilmeisesti tämä ei riitä yhteydenottoon, kun meitä koskevia esityksiä ja päätöksiä tehdään, Haverinen moittii.
Haverinen toivoo julkista keskustelua aiheesta, sillä vaarana on, että ulkomaalaiset rahoittajat vetäytyvät Suomen malminetsinnästä. Puljun tapaus ei nimittäin ole ainoa laatuaan.
– On jo kolmas kerta, kun tällaista tapahtuu meille, Haverinen kertoo.
Ensimmäinen kerta sattui Sodankylässä Kevitsan pohjoispuolella. Siellä malminetsintähakemuksen pinta-alasta kaksi kolmasosaa katosi varoittamatta, kun Koitelaisenkairan suojelualuetta laajennettiin.
– Toinen kerta sattui, kun meillä oli voimassa oleva lupa Keski-Pohjanmaalla. Kuinka ollakaan, se kaavoitettiin tuulivoimalle, eikä kunnan puolelta tullut oikeastaan mitään yhteydenottoa, Haverinen kertoo.
Talouden näkökulmasta Puljun malminetsintä on ollut Pohjois-Suomelle tuottoisaa.
Hankealueen alun perin varannut suomalainen Magnus Minerals ja kansainvälinen Starboard Global perustivat yhteisen yrityksen ja listasivat sen pörssiin Australiassa. Näin sijoittajilta saatiin kerättyä 12 miljoonaa Australian dollaria Puljun tutkimiseen.
Puljun Malminetsintä on pörssilistatun Nordic Resourcesin tytäryhtiö.
Puljun kairaukset on urakoinut kalajokinen Oy Kati Ab. Tutkimukset ovat työllistäneet Magnus Mineralsin geologeja ja paikallisia geoteknikkoja. Monenlaisia palveluita on tarvittu tueksi jäätien rakentamisesta lähtien.
Haverisen mukaan yli 90 prosenttia malminetsintään käytettävästä rahasta jää Suomeen ja pääosin paikallistalouteen, vaikka sijoittajat taustalla olisivatkin ulkomaalaisia.
Eurooppaan tarvittaisiin lisää kaivostoimintaa, sillä EU on esimerkiksi nikkelin suhteen Venäjän varassa. Jos nikkelihana sulkeutuu, akkumateriaali loppuu.
– Se on aika pelottavaa. Meillä ei ole tässä minkään näköistä huoltovarmuutta. Omavaraisuusaste on oikeastaan olematon, Haverinen sanoo.
Voisiko Puljun nikkelistä kaikesta huolimatta löytyä apua tilanteeseen?
– Emme ole käyneet näitä keskusteluja loppuun asti. Ehkä yritämme jotenkin katsoa, että olisiko alueen itä- ja pohjoispuolella sellaisia kokonaisuuksia, joita olisi vielä järkevää tutkia. Se on ehkä se, mitä yritän, Haverinen vastaa.