Val­ta­vas­ta va­rik­sen­mar­ja­sa­dos­ta 95 pro­sent­tia jää syyttä metsiin – Ennen syö­mä­kel­vot­to­ma­na pidetty su­per­mar­ja sai tar­koi­tuk­sel­la hal­ven­ta­van ni­mi­tyk­sen

Variksenmarjasta esiintyy kahta alalajia: pohjanvariksenmarjaa ja etelänvariksenmarjaa. Nimensä lajit saavat esiintyvyytensä mukaan. Pohjanvariksenmarjan sato on runsasta ja marjat isoja. Etelässä yleisemmällä lajilla marjat ovat pienempiä ja marjonta on harvoin runsasta.

Variksenmarjan pääasiallisia kasvualustoja ovat kuivahkot kankaat sekä aapasoiden rämemättäät.

Pohjanvariksenmarjan ison koon takia marja on Pohjois- ja Itä-Suomessa etelää suositumpi. Marttaliiton luonnontuoteasiantuntija Tiina Ikonen kertoo varsinkin saamelaisten osaavan hyödyntää variksenmarjaa.

95 prosenttia valtavasta kaarnikkasadosta jää vuosittain metsään. Satoa tulee noin 120 miljoonaa kiloa vuodessa.

– On todella harmi, miten vähän sitä hyödynnetään. Kaarnikkaa voisi käyttää ihan samoin kuin muitakin marjoja.

Monia valtteja mustikkaan verrattuna

Ikisuosikkiin mustikkaan verrattuna variksenmarjalla on monia valtteja.

– Kuivaaminen ja pakastaminen ovat helpompaa, kun variksenmarja ei rikkoudu tai värjää käsiä. Sulatettunakin marja säilyttää rakenteensa toisin kuin mustikka, Ikonen kertoo.

Hän kuvailee marjan makua pehmeäksi ja hienostuneeksi. Kaarnikka soveltuu hyvin mehuksi, hyytelöksi ja esimerkiksi leivontaan tai smoothieen.

– Joidenkin mielestä variksenmarjan maku on liian mieto. Tällöin marjaa voi käyttää vaikka mustikan kanssa yhdessä, Ikonen kertoo.

Hän vinkkaa, että kaarnikasta saa erittäin hienostunutta juhlajuomaa sitruunahapolla.

Variksenmarjan nimi tulee halusta halventaa miedon makuista ja aikoinaan syömäkelvottomana pidettyä marjaa. Marjan nimi viittaa varikseen myös ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi.

Todellisuudessa varisten ei tiedetä syövän nimeään kantavaa marjaa. Variksenmarjan huonoa mainetta on yritetty puhdistaa kutsumalla sitä kaarnikaksi, joka on marjan toinen kutsumanimi erityisesti Lapissa. Kaarnikka sanan pohjana on vanha korppia tarkoittava sana kaarne.

Ikonen arvelee, että halventavan nimen takana on myös aikoinaan elänyt uskomus, jonka mukaan kaikki tummat marjat ovat syömäkelvottomia.

Paljon C-vitamiinia

Supermarjaksikin kutsuttu variksenmarja sisältää paljon hyviä ravintoaineita. Kaarnikka on hyvä kuidun ja C-vitamiinin lähde.

– Lapissa vaeltaessa päivän C-vitamiinin tarpeen saa hyvin täyteen syömällä kourallisen kaarnikoita, Ikonen kertoo.

Luonnontuotealan valtakunnallinen toimialajärjestö Arktiset Aromit kertoo, että kaksi desiä variksenmarjoja sisältää saman verran kuitua kuin esimerkiksi reilu desi rusinoita.

Variksenmarja on tuulipölytteinen, mikä tekee sadosta hyönteispölytteisiä marjoja varmemman. Satokausi on myös pitkä, heinäkuun lopusta ihan lumen tuloon saakka.

– Kaarnikkaa on hyvää vielä keväällä lumien sulettua, Ikonen kertoo.

Hän toivoo, että suomalaiset, varsinkin pohjoisessa, oppisivat hyödyntämään variksenmarjaa paremmin.

– Ehkäpä tämä kotimaan matkailun ja Lapissa vaeltamisen suosio toisi marjaa tutummaksi. Sitä voi aivan hyvin syödä tuoreena evääksi, Ikonen kertoo.