Vaeltajien mukana uskollisesti koiran tavoin kulkeva poro on herättänyt ihastusta Hetta–Pallas -välillä vaeltaneiden keskuudessa.
Vaeltamassa olleet Viivi Juutila ja Maia Helisten hämmästyivät, kun isosarvinen hirvasporo liittyi heidän mukaansa Pyhäkurussa. Juutila julkaisi Facebookin Vaellus-ryhmään videon, jossa komeasarvinen kellokas kävelee heidän vierellään kesyn koiran tavoin.
– Poro oli eilen siinä Pyhäkurun kahvilan liepeillä. Leikillään sille tokaisimme, että lähdetkö mukaan kävelemään Pallakselle, niin sittenhän se yllättäen tekikin niin, kertoo Juutila, jonka tavoitimme vaellusreitiltä Nammalakurun ja Pallaksen väliltä.
Poro viihtyi heidän mukanaan jopa 25 kilometrin matkan Pahakuruun saakka.
– Se rytmitti kulkemisensa meidän taukojemme mukaisesti. Kun meillä oli ruokapaussi, se pysähtyi myös syömään omia eväitään.
Juutila ja Helisten eivät ruokkineet poroa, joten siitä poro ei ainakaan saanut yllykettä kulkea mukana.
– Välillä se jäi kauemmas, ja ajattelimme että nyt se sai tarpeekseen ja jää tunturiin. Mutta ei, sieltä se aina tuli ja juoksi meidät kiinni, vaeltajat kertovat.
Kun Helisten ja Juutila asettuivat Pahakurun autiotuvalle yöksi, poro laittoi tuvan eteen nukkumaan.
Aamulla poro oli häipynyt.
– Toki oli hyvä, että Pena – joksi sen ristimme – lähti jatkamaan matkaansa. Pian edessä olisi ollut poroaita mitä se ei olisi pystynyt ylittämään, joten tiet olisivat eronneet viimeistään silloin.
Poroisäntä: Rykimäaikaan kannattaa pysyä etäällä
Kyseinen vaellusosuus on Näkkälän paliskunnan aluetta. Poroisäntä Hannu Ranta kummeksuu poron käytöstä, noin kesynä porot harvoin näyttäytyvät.
–Ei poron ihan noin kesyksi tarvitsisi heittäytyä. Todennäköisesti sitä ovat jotkut vaeltajat alueella ruokkineet, minkä vuoksi se on kesyyntynyt ja alkanut ihmisiä juovattamaan.
Liian tuttavallisuuden Ranta näkee ongelmallisena muun muassa lähestyvän rykimäajan vuoksi.
– Siinä voi herkästi sattua vahinko. Ja eihän poron muutenkaan tarvitse käyttäytyä kuin lemmikki.
Rykimäaika alkaa tavallisesti syyskuun loppupuolella kestäen loka-marraskuulle saakka. Muiden hirvasporojen kanssa sarviaan kalisutteleva ja pullisteleva hirvas voi kokea ihmisen uhaksi, etenkin jos ihminen tulee vahingossa hirvaan ja naarasporon väliin. On sattunut tilanteita, joissa poro on rykimäaikaan hyökännyt ihmisen päälle.
Vaellusmatkalla ollut Pena-poro ei Juutilan ja Helistenin mukaan uhitellut missään vaiheessa, vaan päin vastoin poro käyttäytyi hyvin säyseästi ja uteliaasti.
– Totta puhuen olisimme Penan kanssa mielellään vaeltaneet pitempäänkin. Huomaamatta mekin sovitimme tahtimme Penan askelluksen mukaan. Niinpä yhden yön taktiikalla tehtäväksi suunniteltu vaellus venyi nyt Penan ansioista kahden yön mittaiseksi, Juutila nauraa.
Pena olikin Äijä
Juutilan ja Helistenin Penaksi ristimä poro paljastuu lopulta Näkkälän paliskunnan varaporoisäntä Esa Kelottijärven poroksi.
– Se on minun poro, Äijä. Se löytyi aikoinaan keväthangilta heikossa kunnossa, onkohan siitä nyt neljä tai viisi vuotta aikaa. Otin sen tänne kotiin aitaan ja ruokin niin, että se vahvistui. Se on oppinut olemaan ihmisten lähellä, Kelottijärvi kertoo.
Hän naureskelee Äijän tekemää matkaa.
– Sillä on gps-panta jolla näen sen liikkeet. Vähän ihmettelin sen tekemää matkaa, että minne se nyt lähti kulkemaan.
Nyt Äijä on Kelottijärven mukaan palannut takaisin lähtöpaikkaansa. Äijä on purtu poro, eli kuohittu härkä. Niinpä sen osalta ei tarvitse pelätä sen käytöstä rykimäaikanakaan.
– Toki se asettaa itsensä niin uteliaana ja kesynä erilaisiin vaaroihin. Täytyy toivoa, että se saa olla esimerkiksi irrallaan olevilta koirilta rauhassa.
Äijä on talvisin palannut aina Kelottijärven kotiaitaan.
– Nyt kyllä olen vähän miettinyt, että otanko sitä aitaan, vai pitäisikö sen olla talvet metsässä niin kuin muutkin porot. Se jää nyt nähtäväksi.
