Jos suden kannanhoidollinen metsästys olisi edennyt, kuten monet toivoivat, susia metsästettäisiin parhaillaan neljällä alueella kautta Suomen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hallinto-oikeudet asettivat kaikki neljä myönnettyä lupaa toimeenpanokieltoon.
Metsästystä ei itse asiassa kielletty, vaikka jotkut asian näin suoraviivaisesti tulkitsivatkin. Kyse oli siitä, että Suomen riistakeskuksen tekemistä lupapäätöksistä oli valitettu hallinto-oikeuksiin, jotka välipäätöksillään keskeyttivät metsästyksen täytäntöönpanon, kunnes hallinto-oikeudet ratkaisevat varsinaiset valitukset myöhemmin.
Koska poikkeusluvat ovat voimassa vain helmikuun puoliväliin, on kuitenkin hyvin todennäköistä, etteivät tuomioistuimet ehdi käsitellä valituksia metsästysajan puitteissa.
Jälkikäteen tarkasteltuna prosessista löytyy monia epäjohdonmukaisia käänteitä. Vielä viime kesäkuussa julkaistussa kannanhoidollisen metsästyksen suunnitelmaa koskeneessa työryhmäraportissa todettiin, että kannanhoidollisen metsästyksen sallimisen ehtona on varmistettava, että suden suotuisaa suojelutasoa ei vaaranneta. Tämän pohjaksi maa- ja metsätalousministeriö antoi Luonnonvarakeskukselle (Luke) toimeksiannon määrittää Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvo.
Viime syksynä julkaistu väliraportti ei kuitenkaan sisältänyt tätä viitearvoa, koska määrittelyssä käytettävien työkalujen kehittäminen oli vielä kesken. Loppuraportti valmistuu syyskuuhun 2022 mennessä.
Luken kehitysvaiheessa olevan laskentamallin tuottamaa tietoa alustavista viitearvoista päätettiin silti käyttää kannanhoidollista metsästystä koskevan asetuksen valmistelun pohjana. Luke korosti tuolloin, että ”malli on vielä prototyyppi, minkä vuoksi sen antamia lukuja tulee tarkastella alustavina, jotka voivat vielä muuttua”.
Asetuksesta annetuissa lausunnoissa esitettiinkin kritiikkiä siitä, että metsästys haluttiin aloittaa suotuisan suojelutason viitearvon viivästymisestä huolimatta. Ympäristöministeriön mukaan viitearvon määritystyön keskeneräisyyttä korosti vielä asetusehdotuksen lausuntoaikana Luken laskentamalleista löytynyt virhe.
Muun muassa Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö pitivät lausunnoissaan kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista ennenaikaisena.
Susi on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja tähän viitattiin monissa lausunnoissa, mutta myös esimerkiksi Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä toimeenpanokiellosta.
Kannanhoidollista metsästystä on perusteltu laajasti sillä, että sen avulla pyritään ennaltaehkäisemään susien laitonta tappamista. Tämä on kirjattu tavoitteeksi myös kannanhoidollisen metsästyksen asetusmuistioon. Luke tosin muistutti omassa lausunnossaan, että luvallisen pyynnin vaikutukset laittoman tappamisen riskiin eivät ole yksiselitteisiä.
Laiton tappaminen on joka tapauksessa laajamittaista. Johanna Suutarisen Oulun yliopistossa vuonna 2019 tarkistetun väitöskirjan mukaan laiton tappaminen on ollut 2000-luvulla Suomessa susien yleisin kuolinsyy.
Viime vuosi ei tuonut tähän poikkeusta, sillä vuoden mittaan tuli ilmi useita rikoksia. Hätkähdyttävimmästä päästä oli Lieksassa paljastunut myrkytystapaus, missä susille myrkkysyöttejä maastoon vienyt lieksalaismies tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syyttäjän mukaan mies oli myrkkysyöttejä käyttäen tappanut, vahingoittanut tai karkottanut ainakin kymmenen sutta.
Kannanhoidollisen metsästyksen todennäköinen estyminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa saisi laillisesti metsästää susia. Riistakeskus on jo tänäkin vuonna myöntänyt neljä vahinkoperusteista poikkeuslupaa, joilla saa metsästää yhteensä yhdeksän sutta. Luvat sijoittuvat Kainuuseen, Koillismaalle ja Lappiin.