Kun kaukomailta saapunut matkailija pöristelee moottorikelkalla pitkin Kemijoen jäätä, hän päästelee samalla hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Yhden turistin yhden kelkkasafarin päästöt ovat silti vielä maltilliset – tai ainakin maltillisemmat kuin joella päivät pääksytysten rellestävän paikallisen kelkkafanin.
Toisaalta kun turisteja on satojatuhansia, myös päästöjen määrä kohoaa.
Tuhansia päästökiloja
Esimerkiksi Lapin Safareilla kelkkasafareiden hiilidioksipäästöt olivat ennen koronapandemiaa yhteensä noin 1 000 tonnia vuodessa. 300 000 turistin määrällä se tarkoittaa noin kolmea kilogrammaa per asiakas. Määrä vastaa noin 500–600 henkilöauton keskimääräistä vuosipäästöä.
Se kuulostaa paljolta, muttei silti ole lähelläkään sitä, millaista myrkkyä ilmastolle itse lentomatka Lappiin on.
Eri laskelmien mukaan yksi edestakainen kaukomatka Aasiasta Suomeen tuottaa noin 4 900 kiloa hiilidioksidipäästöjä.
Se on enemmän kuin ison omakotitalon sähkön- ja lämmönkulutuksen yhden kokonaisen vuoden ympäristövaikutus. Yhtä paljon saastuttaakseen omakotitalon väki voi lisäksi ajella Helsingistä Rovaniemelle 4,5 kertaa dieselautolla.
Mallimaa
Päästöistä ei pääse yli eikä ympäri. Visit Finlandin kampanjan mukaan Suomi on silti kestävän matkailun mallimaa.
Ekologinen kestävyys ei ole kestävyyden ainoa kriteeri eikä ekologista kestävyyttä voi mitata pelkästään ilmastopäästöjen osalta.
Jos tarkastellaan vaikka paikallisen luonnon monimuotoisuutta tai vesien kuormitusta, matkakohteessa tehtävät valinnat voivat olla hyvinkin tärkeitä.
Tätä mieltä on myös Lapin Safareiden operatiivinen johtaja Rami Korhonen.
– Vastuullisuus tarkoittaa paljon muutakin kuin hiilijalanjälkeä. Kansainvälisesti ottaen suomalaiset yritykset hoitavat Korhosen mukaan vaikkapa sosiaalisen kestävyyden todella hyvin.
– Töitä tehdään työehtosopimusten mukaisesti, korruptio on vähäistä ja ympäristölait ovat aika tarkat. Myös se, mihin yritys maksaa veronsa, on tärkeää.
Korhosen mukaan Lapissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että yritys hoitaa asiansa hyvin.
– Se on esimerkiksi jälleenmyyjien perusvaatimus yhteistyökumppaneilleen.
Sustainable Travel Finland -merkki on käytössä Lapissa jo usealla yrityksellä. Alueellisia merkkejä on silti ansainnut tähän mennessä koko Suomessa vasta yksi kunta – Posio.
Oma laskentakaavio
Lappilaisen matkailuyrityksen hiilijalanjälkeä on laskettu erityisesti Lapin Liiton Välkky-hankkeessa.
Jos turistin lentomatkaa ei oteta huomioon, suurimmat päästöt kohteessa tulevat usein lämmityksestä ja muusta sähkönkulutuksesta.
Yhä useampi matkailija on kiinnostunut yrityksen hiilijalanjäljestä ja sen mahdollisesta kompensoimisesta.
Projektikoordinaattori Lotta Erikssonin mukaan hiilikompensaatio ei silti koskaan ole ensisijainen keino vähentää yrityksen päästöjä.
– Kun päästöjä aletaan vähentämään, tehdään ensin kaikki muut toimenpiteet päästöjen nollaamiseksi, eli esimerkiksi kierrätetään ja siirrytään uusiutuvaan sähköön, Eriksson sanoo.
Se mitä sen jälkeen jää vielä yli, voidaan kompensoida päästökaupoilla.
Myös Lapissa yhä useampi matkailuyritys neutralisoi asiakkaidensa tuottamat päästöt ns. hiilikompensaatioilla.
Se tarkoittaa, että aiheutettu ilmastohaitta kumotaan vähentämällä tai sitomalla omia päästöjä vastaava määrä jossain toisaalla.
Yleensä tämä tarkoittaa päästöyksikköjen (engl. carbon credit tai carbon offset) ostamista ja mitätöimistä jonkun palveluntarjoajan kautta. Päästöyksiköitä tuottavat kehittyvissä maissa projektit, joissa esimerkiksi rakennetaan uusiutuvaa energiaa, suojellaan metsiä hävittämiseltä, metsitetään uusia alueita, vaihdetaan energiatehokkaampiin liesiin tai kerätään talteen kaatopaikoilta vapautuvaa metaania.
– Koska ilmakehä on yhteinen, ei ole sinällään merkitystä, missä päästöjen kompensointi tehdään.
Standardoitu järjestelmä
Esimerkiksi Lapin Safarit on jo useamman vuoden kompensoinut kaikki yrityksen polttoaineen kulutuksesta johtuvat hiilidioksidipäästöt rahoittamalla WWF:n tukemia Gold Standard -sertifikaatin mukaisia päästövähennyshankkeita kehittyvissä maissa.
Rami Korhosen mukaan yritys tukisi mielellään paikallisia päästövähennyshankkeita, jos sellaisia olisi.
– Järjestelmä, jossa päästöoikeuksia ylläpidetään, on hyvin strandardoitu. Tarvitsemme faktaa siitä, mihin rahat oikeasti menevät ja mitkä ovat hankkeiden vaikutukset, Korhonen sanoo.
Paikallisia kompensaatioita
Paikallista matkailuyrittäjien hiilikompensaatiota on pohdittu esimerkiksi Sallassa ja Kittilässä. Matkailuyritysten metsiin pohjautuvaa kompensaatiota taas on tutkittu muun muassa Kuusamossa ja Pudasjärvellä.
Erikssonin mukaan yleisin harhakäsitys on, että talousmetsän istuttaminen toimisi hiilikompensaationa. Niin ei ole. Ongelmana on, että puu alkaa sitoa hiilidioksidia vasta noin 20–30-vuotiaana. Kompensaatio kumoutuu, jos parhaassa hiilinieluiässä oleva puu kaadetaan pois.
Pitkästä aikajänteestä tulee myös pysyvyyden ongelma: yleensä riittävän pitkänä hiilinielun elinkaarena pidetään sataa vuotta. Millä taataan, että puu pysyy niin pitkään pystyssä?
Tarkkana pitää myös olla, ettei kompensaatio yhdessä paikassa aiheuta päästöjen lisäystä muualla. Näin esimerkiksi käy, jos hakkuut vain siirtyvät suojellun metsän alueelta toisaalle.
Myös Inarissa
Myös Inarin yhteismetsän pattitilanteeseen on tarjottu ratkaisuna päästökauppoja.
Ajatuksena oli, että esimerkiksi matkailuyritykset olisivat voineet ostaa yhteismetsän vanhoja metsiä hiilinieluiksi kompensaatiokaupan kautta.
Inarilaisen luonnonsuojelijan Vesa Luhdan mielestä tilanteesta hyötyisivät kaikki osapuolet.
– Yhteismetsä saisi täyden korvauksen metsistään, matkailuyritykset imagoedun ja metsä säästyisi monikäyttöön, Luhta sanoo.
Vanhat metsät ovat Luhdan mukaan loistavia hiilivarastoja, koska niihin on sitoutunut paljon hiiltä. Varttunut puu on myös hyvä hiilinielu, koska siinä on huomattavasti enemmän viherhiukkasia kuin nuoressa puussa. Se taas kertoo puun hiilensidontakyvystä.
Yhteistyö Hiilipörssi-nimisen yrityksen kanssa hyväksyttiin alustavasti jo vuosi sitten Inarin yhteismetsän yleiskokouksessa, mutta asia ei sittemmin ole edennyt.
Toistaiseksi virallisia kompensaatiokohteita Lapista on perin hankala löytää.
Hiilipörssin lähimmät kompensaatiokohteet sijaitsevat Iissä ja Puolangalla. Ne eivät ole ikimetsää vaan soita: ennallistettu suo toimii hiilikompensaationa, sillä se päästää ilmoille vähemmän kasvihuonekaasuja kuin ojitettu.
Häilyvä lainsäädäntö
Kompensaatiokauppaa häiritsee myös häilyvä lainsäädäntö. Todellisen päästövähennyksen varmistaminen on monimutkaista.
Suomessa kompensaatioita ei säädellä eikä seurata erikseen, vaan se tapahtuu lähinnä kuluttajasuojalain ja rahankeräyslain kautta.
Se tarkoittaa kirjavaa joukkoa palveluita, jotka hämmentävät sekä yrittäjiä että asiakkaita.
Viime keväänä Finnair joutui lopettamaan oman päästöhyvityspalvelunsa. Syynä oli Poliisihallituksen tulkinta siitä, että palvelu on rahankeräyslain alaista toimintaa. Yritys ei sellaista voi harjoittaa.
Vastikkeetonta toimintaa
Finnairin Push for change -palvelun kautta lentomatkustajat ostivat biopolttoainetta tai tukea Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön päästövähennysprojektia Mosambikissa.
Poliisihallitus katsoi toiminnan vastikkeettomaksi, koska asiakkaat eivät voineet olla varmoja, koska biopolttoaineen tankkaus tapahtuu. Sittemmin Finnair on siirtynyt toisenlaiseen hinnoitteluun. Täysin hiilineutraali se lupaa olevansa vuoteen 2045 mennessä.
Vapaaehtoiset päästökompensaatiot rajattiin rahankeräyslain ulkopuolella uuden lain avulla vasta kuluvana syksynä.
Hakkuu-uhan alla olevien lappilaisten ikimetsien ostamista hiilinieluiksi hidastaa myös veromenettely.
Jos metsä ostetaan suojeluun, on siitä saatava tulo myyjälle eli esimerkiksi yhteismetsän osakkaille verotonta. Jos rahat kaatamattomasta metsästä tulevat joukkorahoituksesta tai hiilikompensaatioyritykseltä, on epäselvää, onko tulo verovapaata.
Muitakin syyllisiä
Vaikka ilmastopäästöjen syyttävä sormi osoittaa usein Lapille elintärkeään matkailuun, isompiakin ilmastosyyllisiä löytyy – myös vähemmän itsestäänselviä.
Joidenkin laskelmien mukaan esimerkiksi Bitcoin ja kolme muuta suurinta digitaalista virtuaalivaluuttaa tuottivat kahden viime vuoden aikana jopa 15 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä.
Vaikka lentäminen on ilmaston kannalta syntiä, ovat esimerkiksi Finnairin Tokion-lennon päästöt matkustajaa kohden vain vajaa neljäsosa vuoden 1985 tasosta – kiitos lentoreittien optimoinnin ja kehittyneemmän teknologian.
Pieniä tekoja
Myös matkustajat voivat vaikuttaa.
Jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi matkatavaroistaan pois yhden kilogramman jokaisella lennollaan vuoden aikana, säästyisi noin 1,2 miljoonaa kilogrammaa polttoainetta. Se vastaa joidenkin laskelmien mukaan noin 20 Tokion-lentoa.
Kompensaatiokauppaa sinänsä voi syystäkin kutsua anekaupaksi, jos se on yrityksen ainoa tapa pienentää hiilijalanjälkeään. Vaikka kaikki muuttuisimme ikimännyiksi, se ei silti riittäisi poistamaan kaikkea päästöjä joita tuotamme ilmakehään. Pienikin asennemuutos on kuitenkin parannus.
Aina rahaa ei tarvitse syytää Mosambikiin, vaan aloittaa voi ihan omasta matkalaukusta. Tai lähisuolta.