Pai­me­nen tehtävä on lep­poi­sa, mutta tärkeä

– Olette onnekkaita. Tämä arpaonni kohtasi noin prosenttia hakijoista, sanoo Vesa Rikula ja ajaa veneen laituriin.

On elokuun alku, ja olemme matkalla Ärjänsaareen. Alkamassa on viikko lammaspaimenina saaressa. Rikula on lähtenyt venekuskiksi ja oppaaksi.

Laiturissa nostamme matkatavaramme veneestä. Tavaraa on paljon, muun muassa lastenrattaat, matkasänky ja potta.

Rikula ei kuitenkaan vaikuta olevan tavarapaljoudestamme moksiskaan, vaan saattaa meidät ystävällisesti rantaan.

– Hyvää lammaspaimenviikkoa teille, hän toivottaa, hyppää takaisin veneeseensä ja ajaa pois.

Saari on jylhä ja komea. Sen rantaviivaa myötäilevät pitkät hiekkarannat ja äkkijyrkät, näyttävät hiekkatörmät. Muu saari on vihreän männikkömetsän peitossa.

Puiden takaa pilkistää Metsähallituksen ylläpitämä pieni, sininen Saunala-lautamökki.

– Se on teidän käytössänne, Rikula kertoo.

Sininen tupa ja neljä lammasta

Lampaita on neljä, ja niiden nimet ovat Helmi, Lempi, Lilja ja Lyyli.

Ne asuvat isossa aitauksessa, jonka sisäpuolella on myös majapaikkamme Saunala käymälä- ja liiterirakennuksineen.

Mökki on pieni ja vaatimaton mutta sympaattinen. Se on yksi arkkitehti Eino Pitkäsen Ärjänsaareen 1930-luvulla suunnittelemista lomamajoista.

Vuosikymmenten saatossa persoonallisen näköiset lautarakenteiset majat ovat päässeet huonoon kuntoon, mutta Metsähallitus on alkanut pikkuhiljaa kunnostaa niitä. Ne huokuvat menneen maailman lumoa ja kauneutta.

Saunala-mökin lisäksi tähän mennessä on saatu kuntoon kolme muuta mökkiä, joista yksi toimii kesäkahvilana. Kaksi muuta, vaaleankeltainen Kivelä ja vaaleanvihreä Kallela, ovat Metsähallituksen vuokramökkejä. Ne ovat niin suosittuja, että kun ne tulivat aprillipäivänä vuokrattaviksi, viikot täyttyivät saman tien.

Saunala-mökissä on aurinkopaneeleilla toimiva sähköjärjestelmä. Siinä on kuitenkin ilmennyt vikaa, ja järjestelmä kenkkuilee. Jääkaappi lakkaa toistuvasti toimimasta.

Säilytämme ruokiamme kylmälaukussa ja Metsähallituksen yhteistyöyritys, Rikulan pariskunnan luotsaama Luonnollisesti Oulujärvi, toimittaa meille siihen kylmägeelejä viikon aikana.

Päivät täyttyvät puuhastelusta

Elämä lammaspaimenena on leppoisaa, ja viikko saaressa tuntuu enemmän lomalta kuin työltä.

Paimenen tehtävä on huolehtia, että lampailla on puhdasta juomavettä ja seurata, että lampailla on aitauksessa kaikki hyvin. Puuttuvista, loukkaantuneista tai sairaista lampaista tulee ilmoittaa lampurille.

Lammaspaimen saa ottaa mukaansa paimenviikolle perheenjäseniä tai ystäviä. Meidän seurueeseemme kuuluu minun lisäkseni puolisoni Antti Kero, hänen 16-vuotias tyttärensä ja meidän yhteinen taaperomme Saima Kero.

Päivät täyttyvät puuhastelusta: vedenhausta, lampaiden rapsuttelusta, puiden pilkkomisesta, ruoanlaitosta ja saunan lämmittämisestä.

Saima on lampaista innoissaan. Hän haluaa silitellä ja halailla niitä jatkuvasti, mutta kun lampaat työntävät turpaansa häntä kohti, hän säikähtää. Lampaat ovat yhtä aikaa sekä kiehtovia että pelottavia.

Yhtenä päivänä teemme saarikierroksen. Kävelemme saaren ympäri kulkevan patikkapolun. Helppokulkuisella polulla on mittaa noin kymmenen kilometriä. Näemme upeita rantoja, hurjia hiekkajyrkänteitä ja jyrkänteiden reunoilla kasvavia mäntyjä, joiden juuret kurottautuvat ulos maasta kohti järveä.

Saaren luoteislaidalla ihailemme Lentohiekan aluetta, isoa hiekkatörmää tai dyynimuodostumaa, jonka hiekka on erityisen hienojakoista. Aurinko porottaa, ja minusta tuntuu kuin olisin ulkomailla.

Ärjänsaari näyttää joka suunnasta mykistävän kauniilta. Sitä ei suotta kutsuta paratiisisaareksi.

Rysähtäen kaatuva puu säikäyttää

Toiseksi viimeisenä paimennuspäivänä leppoisaan elämäämme tulee hieman dramatiikkaa.

Ärjänsaaressa tuulee rajusti. Puuskittainen tuuli pistää puut huojumaan ja saa mökin ovet aukeamaan. Kun puoliltapäivin vien tyttäreni ulos päiväunille, pihapiirissä rysähtää. Yksi puista, vanha pihlaja, kaatuu maahan.

Onneksi olemme kaukana puusta eikä lähellä ole muitakaan ihmisiä.

Myös lampaat ovat turvassa. Kun puu kaatuu, ne havaitsevat tilaisuutensa tulleen ja säntäävät heti apajille syömään pihlajanlehtiä.

Selviämme tilanteesta säikähdyksellä eikä viikon aikana tule muita jännittäviä tilanteita vastaan.

Lampaat ovat lauhkeita, päivät rullaavat omalla painollaan emmekä puuhastelun ansiosta ehdi tylsistymään.

Maksullisuus räjäytti suosion

Paimenviikot ovat maksullisia elämyslomia. Ärjänsaaren lammaspaimenviikko maksaa 450 euroa.

Metsähallitus on järjestänyt paimenlomia reilut kymmenen vuotta. Viestintäpäällikkö Tiina Hakkarainen Metsähallituksen luontopalveluista kertoo, että idea paimenviikoista lähti alun perin Kolilta, jossa tarvittiin paimenia kahteen paikkaan, Seppälän ja Lakkalan tiloille.

Tiloilla asui lampaita, joiden tehtävänä oli pitää perinnemaisemat avoimina. Koska tilat sijaitsevat kaukana Luontopalveluiden Kolin toimipisteestä, henkilökunta ei ehtinyt käydä päivittäin katsomassa, että lampailla oli kaikki kunnossa. Tähän tarvittiin paimenia.

– Aluksi tarjosimme paimenviikkoja ilmaiseksi, eikä kukaan ollut niistä kiinnostunut. Kun sitten ryhdyimme ottamaan niistä pientä maksua, suosio räjähti käsiin, Hakkarainen kertoo.

Kolilta toiminta lähti laajenemaan muualle Suomeen. Tänä kesänä paimenkohteita oli tarjolla 15 ja paimenviikkoja arvottiin kaikkiaan 171.

Juttu jatkuu faktan jälkeen.

Nykyään Metsähallituksen paimenviikot ovat huippusuosittuja. Hakijoita oli tänä vuonna ennätykselliset 2645. Hakuaika on vuosittain tammikuussa, ja paimenet arvotaan hakijoiden joukosta.

– Kohteita on tullut koko ajan lisää, ja sitä mukaa suosio on kasvanut. Lampaiden lisäksi nyt pääsee paimentamaan lehmiä ja hevosia, Hakkarainen kertoo.

Työtä luonnon hyväksi

Paimenviikot on luotu ennen kaikkea luontoa varten. Lampaat laiduntavat arvokkaissa perinneympäristöissä, joissa kasvaa uhanalaisia kasveja ja elää monenlaisia hyönteisiä ja perhoslajeja. Laidunnus parantaa niiden elinmahdollisuuksia.

– On tärkeää, että uhanalaisia perinneympäristöjä hoidetaan. Ilman lampaita joutuisimme niittämään ne käsin, Tiina Hakkarainen kertoo.

Hakkaraisen mukaan lammaspaimenviikot ovat sujuneet vuosien saatossa hyvin, eikä paimenten kanssa ole ollut ongelmia. Päinvastoin paimenet ovat ottaneet asioista hyvin selvää ja hoitaneet hommansa moitteettomasti.

– Ihmiset ovat todella vastuuntuntoisia, hän sanoo.