Ulkoilu Pe­rä­me­ren jäillä voi loppua – Ky­syim­me me­ri­bio­lo­gi Ari Lai­neel­ta, mitä tuore suur­sel­vi­tys kielii luonnon tilasta

Niin lintujen kuin muidenkin lajien kannalta huolestuttavaa on niiden elinympäristöjen tilanne. Useimmat Suomen luontotyypeistä ovat epäsuotuisassa tilassa, eikä parannusta ole odotettavissa lyhyellä aikavälillä.

Tuore arviointi on niin laaja, että kaikkia tuloksia on mahdotonta luetella kattavasti yhdessä lehtijutussa.

Julkisuudessa meri- ja rantaluonto jäävät herkästi metsiä, soita ja sisävesiä vähemmälle huomiolle, vaikka kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu korkeintaan 15 kilometrin päässä merenrannasta.

Tarkennetaan siksi katse vain yhteen asiaan, Perämereen. Miten se voi?

– Meriluonnon tila arvioitiin yleisesti huonoksi, mutta siinä on tietysti painotuseroja. Esimerkiksi rehevöityminen ei ole Perämerellä vielä niin vakava ongelma kuin muualla, meribiologi Ari Laine vastaa.

Laine työskentelee Metsähallituksessa maankäytön erityisasiantuntijana. Hän osallistui tuoreessa selvitystyössä vedenalaisten hiekkasärkkien, jokisuistojen ja rannikon laguunien tilan arviointiin.

Rehevöityminen on Itämeren suuri perusongelma, mutta ei ikävä kyllä ainoa. Suomen Luonto uutisoi hiljattain Plymouthin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan osa maailman meristä on tummumassa, ja nopeimmin mustuu oma Pohjanlahtemme.

– Tummuminen on kasvava ongelma. Sillä voi olla vakaviakin vaikutuksia, mutta niitä ei vielä tunneta. Ilmiö näkyy rannikkovesissä jo aika voimakkaasti, Laine vahvistaa.

Perämeri tummuu, kun isot joet kuljettavat sinne humusta varsinkin valuma-alueille tiheään kaivetuista metsäojista.

– Juurisyy meren tummumiseen on maaperän muokkaus maa-alueilla ja metsissä. Mutta samaan aikaan ilmastonmuutos on tuonut muutoksia sateisuuteen ja valuntaan. Sulaa vettä tulee yhä enemmän ja se lisää humuksen kulkeutumista meriin, Laine selittää.

Ihmistoiminta vaikuttaa Perämeren luontoon myös rannikolla ja itse merellä.

– Rantaviivaan rajoittuvia merellisiä luontotyyppejä heikentää erityisesti voimakas rantojen muokkaaminen, Laine kertoo.

Satamissa ja jokisuistoissa on isoja teollisia rakennusprojekteja käynnissä ja suunnitteilla, mutta myös ihmisasutus muokkaa jäljellä olevia luonnontilaisia rantoja.

– Meillä on rannikolla alueita, joissa yli puolet rantaviivasta on jollain tavalla rakennettu. Ilmakuvasta näkee, että venevalkamia ja laitureita on vieri vieressä. En osaa kuitenkaan sanoa kuinka paha ongelma tämä on juuri Perämeren rannikolla, Laine sanoo.

– Rakennettu ranta ei enää toimi luonnonympäristönä samalla tavalla kuin aikaisemmin, hän lisää.

Teollinen toiminta on laajenemassa myös varsinaiselle merialueelle, jonne on vireillä esimerkiksi isoja merituulipuistoja.

Heinäkuussa uutisoimme, että ruotsalaisyhtiö Scandinavian Ocean Minerals aikoo aloittaa malmien imuruoppauksen Perämerellä jo parin vuoden päästä. Merenalaisen kaivostoiminnan suunnitelmat ovat parhaillaan Ari Laineen työpöydällä.

– Kirjoitin juuri eilen Metsähallituksen lausunnon tästä. Olemme sitä mieltä, että Suomen tulee osallistua hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin, Laine kertoo.

Metsähallituksen mielestä Suomenkin tulee seurata pohjamalmien keräämisen vaikutuksia, sillä niiden laajuus on tässä vaiheessa pitkälti arvailujen varassa.

– Kyse on uudenlaisesta teollisen mittaluokan toiminnasta merellä, josta ei ole aiempaa kokemusta, Laine muistuttaa.

Rannikon luontotyypit kärsivät ruovikoitumisesta, umpeenkasvusta ja vieraslajeista.

Esimerkiksi Oulun Hietasaaressa raivattiin tänä kesänä ruovikoitunutta vanhaa merenrantaniittyä lähemmäs alkuperäistä tilaansa.

Luonnossa kaikki liittyy kaikkeen. Rantojen umpeenkasvukin on osittain seurausta meren lisääntyneestä ravinnekuormasta.

– Kun meri rehevöityy, sieltä kasautuu rannoille levämassaa. Eloperäinen aines toimii vähän kuin kasvatuspenkkinä rannoilla, jotka olivat aiemmin suhteellisen karuja. Aikaisemmin rantalaidunnus piti rantoja paremmin auki, Ari Laine selittää.

Rantojen umpeenkasvu on yksi syy lintulajien taantumiseen.

– Merenrantaniityt ovat monelle rantalinnulle tärkeitä pesimäympäristöjä, Laine sanoo.

Meriluonnon tilassa on valonpilkahduksiakin.

Suomesta on tunnistettu 68 EU:n luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä. Niistä 66 tila on heikentynyt tai pysynyt ennallaan. Rannikoiden merenrantaniityt ja variksenmarjadyynit ovat ainoita luontotyyppejä, jotka voivat entistä paremmin kunnostustöiden ansiosta. Variksenmarjadyynejä löytyy muun muassa Hailuodosta ja Kalajoelta.

Luonnon tilaa voidaan parantaa suojelulla, lisäämällä ennallistamista ja suunnittelemalla maankäyttöä nykyistä kokonaisvaltaisemmin. Ari Laineen mielestä olisi kuitenkin tärkeää puuttua luontokadon isoihin juurisyihin kuten ilmastonmuutokseen.

– Se vaikuttaa meriympäristössäkin niin, että pitkällä aikavälillä Perämeren jäätalvet ovat uhattuna, Laine sanoo.

Vaikka jää ei katoaisi kokonaan, olosuhteet voivat muuttua niin, että ihmisellä ei ole enää asiaa Perämeren aurinkoisille kevätjäille. Uhattuna eivät siis ole vain itämerennorpan kuutit, vaan myös ihmisten elämäntapa.

– Kukaan ei osaa sanoa miten sääolot tulevat muuttumaan. Ainoa varma asia on, että ne tulevat muuttumaan, Laine sanoo.

Laineen mielestä ilmastonmuutoksen haittojen torjunnassa ei ole tällä hetkellä kyse ilmiön pysäyttämisestä, vaan lähinnä siitä kuinka suuria haittoja ihmiskunta on valmis sietämään.

– Pikkaisen enemmän pitäisi tehdä, sillä haitat tulevat olemaan suuria.