Uk­ko-Luos­ton uuden päi­vä­tu­van va­lo­mai­se­mat suun­ni­tel­lut Anna Pak­ka­nen haluaa säi­lyt­tää luontoa tai­teel­laa­n – E­ri­tyi­sen rak­kai­ta ovat Py­hä-Luos­ton puut

– Tajusin, että moni asia on tässä ajassa epävarma, sillä Euroopassa on sota ja ilmastonmuutos etenee. Osa ihmisistä jää paitsi itselleni tärkeitä luontokokemuksia, joten haluan säilöä niitä maalaamalla, vaikka en edes tiedä, että säilyvätkö ne.

Pyöreä teos Mustien lintujen puu on esillä Kemijärven kulttuurikeskuksessa kuun alussa avautuneessa näyttelyssä.

Pyhä-Luosto puiston puut rakkaita

Pakkanen kertoo piirtäneensä aina; läpi alakoulun, lukion ja korkeakoulun. Töitä syntyy edelleen kotona tai töissä työpöydän ääressä, mutta myös erämaassa, telttaillessa tai vaeltamassa.

Lapsuudessa Inkoon merenranta ja pääkaupunkiseutu tarjosivat runsaasti aiheita, mutta hän kaipasi pohjoisemmaksi ja pääsi eräopaskoulutukseen Muonioon. Luontosuhde syveni ja Lappi tuntui hyvältä paikalta asua, joten Pakkanen haki Lapin yliopistoon, josta valmistui graafiseksi suunnittelijaksi 2007.

– Työskentelin Rovaniemellä mainostoimistossa, mutta moni asia loksahti paikoilleen vasta, kun sain työpaikan Metsähallituksen luontopalveluista ja muutin Pyhätunturiin 2016, hän kertoo.

Pyhä-Luosto on suunnittelijalle rakas, ja erityisesti kansallispuiston puut, käppyräoksaiset kelot, hitaasti vanhenevat petäjät ja aihkimännyt.

– Minulla on ihme fiksaatio vanhoihin puihin, sillä koen ehkä olevani sieni, joka ei pysy hengissä ilman puita.

Haaveena apuraha ja työskentelyrauha

Ympäristönvaihdos inspiroi työskentelemään lähiluonnossa, jonka lisäksi Pakkanen vahvisti ammattitaitoaan erilaisilla kursseilla. Hän kertoo löytäneensä akryyliguassivärit ja oman tyylinsä.

Työnantajalta tämä ei jäänyt huomaamatta, joten hän sai haastavia työtehtäviä kehittäessään kansallisromantiikkaa tihkuvaa naivistista symbolismia.

– Piirsin Sallan kansallispuiston logon, jonka lisäksi vastasin luontokeskuksessa kansallispuistoa ja suojelualueita koskevan näyttelyn laajennuksesta.

Sodankylän Ukko-Luoston päivätuvan näyttely on myös hänen käsialaansa.

– Lähdimme suunnittelija Emma Naparin kanssa liikkeelle nollasta ja post it-lapuista. Maisematuvan seinä on 5,6 metriä korkea, joten valomaisemia on katosta lattiaan, hän nauraa.

Vapaa-aikanaan Pakkanen ulkoilee koiransa kanssa ja polulla vastaantulevat asiakkaat saavat aina iloisen tervehdyksen.

– Päivätyöni on tällä hetkellä niin haastavaa, että minun on pitänyt kieltäytyä freelancer-töistä, mutta haaveilen, että haen joskus apurahaa ja keskityn ainoastaan maalaamiseen.