"Tuup­pas iskän syliin"

– Tulehan isän syliin, lintujen rengastaja, biologi Vesa Hyyryläinen toteaa kalasääsken poikaselle, kun hän nostaa linnun pesästä.

Poikanen yrittää pyristellä pois, mutta yli 30 vuotta lintuja rengastanut Hyyryläinen käsittelee lintuja kokenein ja rauhallisin ottein.

Tekopesässä kuikkii myös toinen jo suurikokoiseksi kasvanut naaraspoikanen.

Pian Hyyryläisen "köllyköiksi" kuvailemat poikaset lähtevät kokeilemaan siipiään, joten nyt on hyvä aika rengastaa ne – noin kuukauden ikäiset poikaset ovat ihanteellisen kokoisia käsiteltäviksi.

Pesä sijaitsee keskellä aapasuota Pudasjärven Jongun kylällä. Hento tuulenvire ajaa öttiäiset pois. Ilmassa leijailee suopursujen ja metsän marjojen tuoksu. Kuuma aurinko lämmittää kasvoja.

Pesä on Mikko Jussilan käsialaa. Jussilalla on mökki Pudasjärven Jongulla.

Aiempi pesä oli tuhoutunut, joten Jussila rakensi apuvoimien kanssa uuden. Pesä koostuu kuusen oksista ja on noin 120 senttimetriä leveä.

– Setäni oli aikanaan rengastaja, ja olin matkassa rengastamassa kalasääskiä. Siksi pesän rakentaminen motivoi, ja sääksi on minulle rakas lintu, Jussila selventää.

Jussila on seurannut sääksien eloa pesällä. Sääkset tekevät yleensä 1–3 poikasta, maksimissaan kolme.

– Pesän seurantaa olen tehnyt tarkemmin keväällä huhti-toukokuun vaihteessa muutaman kerran viikossa hyvästä "vaklauspaikasta", kun olen odottanut kalasääskien paluuta etelän lämmöstä. Kun olen nähnyt pariskunnan, niin sen jälkeen on ollut tuuletuksen paikka ja olen vähentänyt pesän tarkkailua minimoimakseni mahdollisen aiheuttamani häiriön, Jussila kertoo.

– Vaklauspaikkani on toki niin hyvä, että yleensä kalasääsket eivät edes tiedä, että olen heitä vaklaamassa käynyt. Kesäkuun puolen välin jälkeen varmistelen sitten, että onhan pesällä pesintä käynnissä.

Myös viime vuonna Jussilan tekemällä pesällä oli poikasia, nimittäin kolme poikasta. Tätä Jussila kuvailee "täyspotiksi". Nämäkin poikaset rengastettiin.

Meri- ja maakotkan jälkeen sääksi on kolmanneksi suurin Suomessa pesivä petolintu. Tieteelliseltä nimeltään se on Pandion haliaetus. Halietus tarkoittaa kalansyöjää. Sääksi onkin isoin Suomessa elävä petolintu, joka syö pelkkää kalaa.

Keskimääräisen saaliin koko on 300 grammaa. Toisin kuin ihmisillä, sääksien suosiossa ovat särkikalat, sillä 80 prosenttia ruoasta koostuu särkikaloista.

Sääksen anturat ovat kuin santapaperia. Karkeapintaisten jalkapohjien ansiosta saaliskala pysyy tiukasti sääksen hyppysissä. Sääksi kalastaa syöksymällä veteen saaliin kimppuun.

Pesä on korkealla, ja sinne pitää kiivetä tikkailla. Yleensä Vesa Hyyryläinen kiipeää puihin piikkikenkien avulla, mutta tällä kertaa kyseessä on poikkeus. Useimmiten Hyyryläinen kulkee pesillä vaimonsa kanssa tai yksin, eikä isompia kantamuksia ole mahdollisuutta ottaa mukaan.

Tällä erää mukana on paikallisia mökkiläisiä, jotka auttavat muun muassa kantamaan tikkaat paikalle.

Rengastajan työ onkin Hyyryläisen mukaan hyvin "yksinäistä".

Tikkaat pitää asetella varovasti, jotta pesä ei vahingoitu. Muutama oksa tosin tippuu männystä alas.

Sääksen poikasen höyhenpeite on sileä sitä silittäessä. Poikasten väritys näyttää vielä kalansuomuiselta, mutta ensi vuonna niiden selät ja siivet ovat jo yksivärisen tummia.

Toisen poikasen kupu on vielä tänä aamupäivänä tyhjä, eli se on syönyt viimeksi aamuyöstä. Kupu on täydempi, jos ruokaa on saatu vasta.

Kesken rengastuksen toinen vanhemmista eli koirassääksi on tuomassa nappaamansa kalan poikasille. Ilmoille lentää voimakas piipitys, joka on merkki siitä, että kalaa olisi tarjolla.

– Nyt kun olemme täällä pesän äärellä, niin koiras ei pääse tuomaan evästä. Se jää odottelemaan suon reunalle ja voi syödä saaliskalan itse, Hyyryläinen toteaa.

Alla olevalla videolla Vesa Hyyryläinen esittelee kalasääskien rengastusprosessia. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Rengastaminen on luvanvaraista, ja sitä säätelee Helsingin eläinmuseo. Rengastusta pääsee seuraamaan vain luvitetun rengastajan kanssa.

Renkaita laitetaan linnulle kaksi. Virallinen, metallinen rengas laitetaan oikeaan jalkaan, ja toinen, värillinen, vasempaan.

Pesästä löytyneet poikaset ovat noin puolentoista kilon painoisia. Naarassääkset ovat isompia kuin koiraat.

Poikaset ovat 31 ja 38 vuorokauden ikäisiä. Emo hautoo poikaset vuorotellen. Yhteensä ne viettävät pesässä noin 60–70 päivää, ennen kuin ne lähtevät maailmalle ja kohti päiväntasaajaa.

Mihin sääkset oikein tekevät pesänsä? Hyyryläisen mukaan se vaihtelee. Osa pesistä on vesistöjen lähellä, osa taas vaikkapa suolla, niin kuin nyt.

Jopa 30-vuotiaaksi elävät sääkset voivat viihtyä samalla pesällä 15 vuottakin. Ne ovat myös "yksiavioisia", eli viihtyvät saman kumppanin kanssa. Toisaalta sääksi ei välttämättä pesi vielä kolmantenakaan ikävuotena.

Tämä tekopesä on rakennettu jo olemassa olleelle reviirille. Se on Hyyryläisen mukaan erinomainen paikka pesälle, koska se on tuttu.

Pesimäpuu on rauhoitettu ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaisesti. Sääksi valitsee pesäpaikan siten, että se näkee pesästä joka puolelle.

Poikaset saavat nimekseen perinteiset nimet, Saima ja Maija. Ensimmäinen, isompi on Saima ja pienempi Maija.

– Rengastuksella saadaan todella arvokasta tietoa lintuyksilön elämästä, kuten linnun muuttoreiteistä, lepäily- ja saalistusalueista, poikastuotosta, eliniästä. Tätä tietoa käytetään sitten tieteellisessä tutkimuksessa ja linnuston suojelussa, Hyyryläinen sanoo.

– Suomi on ollut pioneeri lintujen rengastuksessa. Lintuja on rengastettu täällä yli sata vuotta, hän jatkaa.

Sääksi on luonnonsuojelulain nojalla suojeltu petolintu, mutta tällä hetkellä kanta on Suomessa elinvoimainen. Silti laji on Hyyryläisen mukaan vähälukuinen.

Yhteensä koko maassa sääksiä on muutama tuhat. Pesiviä pareja on noin 1 200–1300.

Aina tilanne ei ole ollut yhtä hyvä. Muutama kymmenen vuotta sitten käytettiin ympäristömyrkkyjä, jotka laskivat sääksien määrää. Ilman harrastajia ja tutkijoita, jotka levittävät tietoutta, sääksi voisikin olla todella uhanalainen.

– Ei tarvitse tapahtua paljon negatiivista, että sääksikanta keikahtaa. Se voi tipahtaa helposti.

– Lintupiireissä ollaankin oltu hyvin iloisia viimeisten kymmenen–viidentoista vuoden ajan, että sääksi on palautunut elinvoimaiseksi lajiksi.