Tuulivoimaloiden lapoihin törmää Suomessa vuosittain 4–6 merikotkaemoa. Tämä käy ilmi tutkimuksesta, missä selvitettiin tuulivoimaloiden lähelle pesimään asettuneiden merikotkien hengissä säilymistä.
Turun yliopiston tutkimuksen mukaan 2020-luvun alun voimalamäärällä voidaan arvioida tapahtuvan 4–6 aikuisten pesimäikäisten lintujen kuolemaa vuosittain.
– Luku koskee Suomen aluetta, myös Perämerta, ekologian professori Toni Laaksonen Turun yliopiston biologian laitokselta kertoo.
Merikotkan tiedetään olevan tuulivoimalatörmäyksille altis laji, mutta kokonaisarviota törmäysten määristä ei ole Suomessa aiemmin laskettu. Koska todellisia törmäysmääriä kaikkien turbiinien ympärillä ei pystytä seuraamaan, tutkijat arvioivat emolintujen törmäysten määriä seuraamalla ja vertaamalla niiden hengissä säilymistä tuulivoimaloiden lähellä ja etäämmällä voimaloista sijaitsevilla pesimäreviireillä.
Merikotkaemojen vuotuinen hengissä säilyminen on tulosten mukaan noin 7–8 prosenttia alempi tuulivoimalan läheisyydessä kuin kaukana voimaloista pesivillä linnuilla.
Tutkijat havaitsivat vaikutuksen, mikäli merikotkan pesä oli alle viiden kilometrin säteellä tuulivoimalasta. Lähimmät voimalat olivat tutkimuksessa käytännössä 3–5 kilometrin säteellä pesäpaikoista, sillä kahta kilometriä lähempää pesiä niille ei ole annettu rakennuslupia.
– Kaarteleva ja saalistava petolintu katselee pääasiassa alaspäin, se ei osaa havainnoida ja varoa ylhäältä tulevaa voimalan lapaa, Laaksonen kuvaa riskiä.
Perämerelle on suunnitteilla isoja tuulivoima-alueita avomerelle. Laaksonen arvioi niiden aiheuttavan vähemmän kuolemia.
– Merikotkien kannalta avomerelle rakennettavat tuulivoimalat ovat aika ongelmattomia. Ne ovat kaukana reviireistä ja lajin muuttokin menee pääsääntöisesti rannikolla.
Muuttavien merikotkien kuolleisuudesta saatiin arvio, kun filosofian maisteri Hilja Ingerö otti pro gradu -tutkielmassaan toisen lähestymistavan törmäyskuolemien määrän arviointiin. Hän arvioi törmäyskuolemien määrää merikotkien elinympäristöjen käytön mallien avulla.
Turun ja Oulun yliopistojen yhteistyönä laaditut mallit perustuivat satelliittilähetinseurannalla kerättyyn tietoon siitä, missä elinympäristöissä merikotkat liikkuvat. Tulosten mukaan tuulivoimaloihin törmää vuosittain noin kuusi pesivää aikuista yksilöä ja 20 muuttavaa, nuorta tai esiaikuista, merikotkaa.
Laaksonen kuitenkin korostaa, että tämä 20 törmäystä ei tarkoita vuosittaista tuulivoimaloiden aiheuttamaa lisäkuolleisuutta pesimäikään selviytyvien lintujen määrässä.
– Nuorista merikotkista osa kuolee ennen pesimäikää muutenkin. Merikotka tulee sukukypsäksi vasta 5–6-vuotiaana, mutta ei välttämättä vielä silloinkaan aloita pesintää, Laaksonen kertoo.
Laaksosen mukaan kummankin tutkimuksen arvioissa on epävarmuutta, mutta kahden eri lähestymistavan hyvin samanlainen tulos pesivien lintujen osalta tukee sitä, että suuruusluokka on kohdallaan.
Seuraavia tutkimuskysymyksiä on Laaksosen mukaan selvittää, mikä on tuulivoimaloiden aiheuttama lisäkuolleisuus ja toisaalta, paljonko populaatio kestää tätä kuolleisuutta.
– Nythän merikotkapopulaatio on edelleen kasvava, Laaksonen muistuttaa.
Koska Suomen tuulivoimaloiden määrän arvioidaan lähivuosikymmeninä vielä moninkertaistuvan, on alueiden sijoittelussa tärkeää huomioida tuulivoimalle herkkien lajien, kuten meri- ja maakotkien esiintyminen.
Tutkijoiden mukaan olisi syytä myös edellyttää enemmän törmäyksiä vähentävien tekniikoiden käyttöä. On olemassa esimerkiksi tekniikoita, joiden avulla tuulivoimaloita voisi pysäyttää tai hidastaa lintujen lähestyessä niitä.