Tuu­li­voi­maa suun­ni­tel­laan maa­kot­ka­re­vii­reil­le – Tut­ki­jan mie­les­tä voi­ma­loi­den yh­teis­vai­ku­tuk­set pitäisi sel­vit­tää: "Ko­ko­nai­suut­ta ei ole hah­mo­tet­tu"

Maakotka on Tikkasen mukaan yksi herkimmistä lajeista tuulivoimarakentamisen vaikutuksille. Tietoa erämaisia seutuja vaativan lajin elämästä on kertynyt paljon GPS-seurannan avulla.

– Suomessa on GPS-reputettu jo 25 maakotkaa ja tästä on saatu erinomaista dataa. Valtaosa seurannasta on tehty nimenomaan tuulivoimahankkeita varten.

Lisätietoa tarvitaan

Tikkanen on laatinut maa- ja merikotkien elinympäristömalleja GPS- ja paikkatietoaineistoja hyödyntäen. Hänellä on työn alla väitöskirja aiheesta Oulun yliopistoon.

Tikkasen mukaan mallinnukset ovat hyviä työkaluja tuulivoiman aiheuttamien riskien arvioimiseen ja mallinnusten kehittäminen on jo pitkällä. Hän uskoo, että tuulivoimarakentaminen ja maakotkan elinympäristövaatimukset ovat sovitettavissa yhteen.

– Maakotkan reviiri on laaja, 300–400 neliökilometriä, siihen mahtuu tuulivoimaloitakin. Tarvitaan kuitenkin lisää konkreettista tietoa voimaloiden todellisista vaikutuksista, Tikkanen korostaa.

Reviireillä tulisi tutkia tarkemmin esimerkiksi voimaloiden karkotusvaikutusta. Voimalat todennäköisesti rajoittavat ja muuttavat maakotkien saalistusalueita.

Myös törmäysvaikutus on otettava huomioon. Tältä osin maakotka ei kuitenkaan ole niin altis vahingoille kuin esimerkiksi merikotka.

Maakotka mukaan maakuntakaavaan

Yksittäisten reviirien lisäksi olisi Tikkasen mukaan tärkeää tarkastella asiaa myös isommassa mittakaavassa.

– Nyt olisi huutava tarve tehdä yhteisvaikutusten tarkastelua, sillä kokonaisuutta ei ole hahmotettu.

Tikkasen mukaan kokonaistarkastelu pitäisi ehdottomasti tehdä vähintään maakunnittain, mutta mieluummin koko Suomen kattavasti.

Tikkanen näkee maakuntakaavojen roolin olevan erittäin tärkeä tuulivoiman sijoittelun optimoinnin kannalta. Maakuntakaavassa voidaan tarkastella kokonaisuuksia ja kattavat selvitykset tässä vaiheessa edistävät huomattavasti hankkeiden eteenpäin viemistä ympäristövaikutusten arviointi (YVA)- ja yleiskaavavaiheissa.

– Kaikki hankkeet ja niiden vaikutukset yhdelle paperille. Tässä hankkeiden sijoittelun optimoinnissa vaadittaisiin valtiovallan jämäkkyyttä, Tikkanen korostaa.

– Nyt hankkeita on vireillä satoja, ja kun niitä arvioidaan yksi kerrallaan, laajemmat populaatiotason vaikutukset isoja reviirejä vaativien maakotkien kannalta jäävät tekemättä.

Myös muiden ihmistoimintoja välttävien lajien, esimerkiksi metsäpeuran, suojelussa tuulivoiman huomioon ottaminen vaatisi Tikkasen mukaan hankkeiden yhteisvaikutusten tarkastelua.

Sitran vuoden 2021 skenaarion mukaan yhteiskunnan nopea sähköistäminen fossiilivapaasti edellyttää nykyisen maatuulivoiman kapasiteetin moninkertaistamista.

– Tämä on eittämättä mahdollista toteuttaa ilman merkittäviä vaikutuksia luonnolle, kunhan suunnittelu toteutetaan huolella, Tikkanen arvioi.

Poikastuotto laskusuunnassa

Viimeisimmän, vuoden 2021 reviirikartoituksen mukaan Suomessa tunnetaan noin 400 asuttua maakotkareviiriä. Esiintyminen painottuu vahvasti pohjoiseen Suomeen, ja tunnetuista reviireistä noin 90 prosenttia on poronhoitoalueella. Maakotkan levinneisyys on kuitenkin laajentunut verkkaisesti etelämmäksi, muun muassa Kainuuseen, Suomenselän alueelle ja Pohjois-Karjalaan.

Kannan lievästä, noin kahden prosentin kasvusta huolimatta, kotkien vuosittainen poikastuotto on ollut laskusuunnassa, mikä on Tikkasen mukaan huolestuttavaa lajin suojelun kannalta. Heikkenevä poikastuotto osaltaan vähentää lajin sietokykyä uusille maankäyttömuodoille.