Venäjän hyökkäys Ukrainaan saattaa kasvattaa Lapin metsien hakkuita.
Venäjältä on tuotu Suomeen haketta bioenergian tuottamiseksi. Itä-Suomessa riippuvuus venäläisestä hakkeesta bioenergian tuottamissa on suurempi kuin muualla maassa.
Lapissa haketta on tuotu etenkin Inarin seudulle. Siellä alueen omien metsien hakkuut ovat olleet suurelta osin pysähdyksissä metsäkiistojen takia.
– Tämä lisää painetta metsien hakkuille muualla Lapissa, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori, Pasi Rautio sanoo.
Rautio osallistui MTK:n Lapin metsäfoorumiin Rovaniemellä torstaina.
Muiden maankäytön ja metsien intressiryhmien näkökulmasta nykyistä suurempia hakkuita ei katsota hyvällä.
Raution mukaan suurimpien intressiryhmien eli metsätalouden, matkailun ja porotalouden tarpeiden yhteensovittaminen on hankalaa.
– En sano, että se on mahdotonta. Mutta metsien kestävässä käytössä voidaan tarvita aikamoista voimistelua.
Huoli metsistä ei ole uusi
Suomen metsien hyvinvoinnista oltiin huolissaan jo 1800-luvun lopulla. Silloin huoli kohdistui puun riittävyyteen.
Käytännössä kaikkia Rovaniemen eteläpuolella sijaitsevia Suomen metsiä oli hyödynnetty vähintään toista sataa vuotta.
Kaskiviljelyä oli harjoitettu tuhansia vuosia Itä- ja Etelä-Suomessa, ja 1700-luvulta alkaen tervanpoltto verotti etenkin Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Peräpohjolan metsiä. Lapin metsistä oli poimittu lähinnä suuria puita.
Nykyään metsien kestävää käyttöä tarkastelleen useammilla kriteereillä.
Perinteisin mittari on se, että hakkuut eivät ylitä kasvua, mutta kestävyyttä voidaan arvioida myös monimuotoisuuden tavoitteiden avulla, tai mitä vaikutuksia metsien käytöllä on eri ekosysteemipalveluille.
Ekosysteemipalvelulla tarkoitetaan puutavaraa, marjoja, laitumia ja oikeastaan kaikkea mitä metsästä saadaan.
Elinkeinot painottavat yleensä kriteerejä, jotka suosivat oman ammatin harjoittamista.
Matkailuala tarvitsee kirveenkoskematonta maisemaa ja porotalous laitumia.
– Luontomatkailijalle on vaikea myydä ajatusta erämaasta, jos vieressä on tuulivoimala. Toisaalta matkailua voidaan suunnata tietyille alueille. Porotalous on sen sijaan levittäytynyt ympäri Lappia, Rautio toteaa.
Tuulivoima on nopeasti kasvava maankäyttäjä. Sen suhde vanhoihin suuriin intressiryhmiin vaihtelee. Tuulivoiman tarpeet eivät välttämättä ole ristiriidassa metsätalouden kanssa.
Toisaalta maanomistajalle tuulivoimasta saatava vuokra on tällä hetkellä parempaa tuloa kuin metsän myynti.
Matkailulle tuulivoiman maisemahaitat eivät ole mieleen, ja tuulivoimalla näyttäisi olevan vaikutusta myös porojen käyttäytymiseen.
(Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.)
Valtio on Lapin suurin metsäomistaja
Suomen valtio omistaa Lapin maapinta-alasta kaksi kolmasosaa, yhteensä kuusi miljoonaa hehtaaria.
Siitä 1,5 miljoonaa hehtaaria on metsätalousmaata.
Valtion mailta kerätään Lapissa vuosittain noin kaksi miljoonaa kuutiota puuta. Tämä tarkoittaa, että vuoden kasvusta hakataan alle puolet.
Ongelmatonta korjuumenetelmää ei ole
Kun intressit menevät ristiin, pyritään neuvottelemaan.
Lapissa pöydän toisella puolella istuu yleensä Metsähallitus, joka hallinnoi Lapin suurimman metsänomistajan, valtion, metsiä.
Metsähallitus neuvottelee hakkuista säännöllisesti paliskuntien kanssa. Myös matkailualan kanssa on neuvoteltu.
– On jo tapaus, jossa matkailuyrittäjä on maksanut Metsähallitukselle, että metsää ei hakata, Rautio sanoo.
Yksityisten metsänomistajien neuvotteluita ei ole tiedossa. Raution mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi käyty.
Metsätalous voi omilla toimillaan jonkin verran vastata muiden käyttäjien toiveisiin.
Eri-ikäismetsätalouden menetelmistä poiminta- ja pienaukkohakkuut eivät näy yhtä pahasti kuin pääte- tai siemenpuuhakkuut.
Muiden maankäyttäjien kannalta ongelmatonta metsänhoitomenetelmää ei tosin ole olemassa.
Poimintahakkuissa poistetaan porotalouden kannalta tärkeät parhaimmat luppopuut ja koneellisista hakkuista jää metsään aina jälki. Siitä kärsivät jäkäliköt.
Metsähallitus on viime vuosina pyrkinyt siirtymään peitteisiin hakkuumenetelmiin. Hakkuuaukkojen auraamisesta se luopui jo 1990-luvulla.
Yksityisomistajien hoitokäytännöt ovat vaihtelevampia. Avohakkuita tehdään, ja aukkoja myös edelleen aurataan.
Hakkuutapa vaikuttaa keräilyyn
Lapissa metsätalouden käyttämät menetelmät vaikuttavat paikallisten asukkaiden elämään enemmän kuin muualla Suomessa, sillä lappilaiset ovat ahkeria keräilijöitä ja metsästäjiä.
Kanalinnut tarvitsevat vanhoja metsiä. Raution mukaan mustikka kärsii avohakkuista, samoin puolukka jossakin määrin. Vastaavasti tiheän metsän harvennus auttaa mustikkaa.
– Vadelma on puolestaan pioneerilaji. Se on ensimmäinen tulija hakkuuaukiolle.
Tutkimusprofessori arvelee, että tulevaisuudessa palveluihin kuuluvat ehkä kattavat marjojen ja sienten ennustekartat.
– Nyt niitä on lähinnä valtion maille, jatkossa ehkä myös yksityisten maille.
Yleensä eri metsien käyttömuotojen yhteensovittaminen on tarkoittanut sitä, että porotalous väistää tulokkaita, sanoi Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollilla Lapin metsäfoorumin paneelissa.
– Tämä tie on nyt kuljettu loppuun.
Metsätalous ja poronhoito ovat pitkään toimineet samoilla mailla, Ollilan mukaan enemmän tai vähemmän sopuisasti.
– Kiitos valtion metsätaloudelle, että vähitellen ollaan menty oikeaan suuntaan.
Eri maankäyttömuotojen lisääntyminen on sen sijaan hankala paikka porotaloudelle.
– Kun samoille laitumille tulee tuulivoimaa, malminetsintää, matkailua ja muuta, yhtälö ei voi olla vain se, että poronhoito väistää.
Eri käyttömuotojen vertailu on hankalaa, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä totesi. Yleensä voittaa se näkökulma, jolla on tarjota laskelmia ja numeroita.
Luonnosta saatavaa hyvinvointia esimerkiksi matkailussa on kuitenkin vaikea ellei mahdoton mitata.
Hölttä pohti myös, pitääkö kaikkien käyttäjien mahtua samoille hehtaareille.
– Suomessa on korostettu, että kaikki mahtuvat meidän metsiin. Onko näin?
Paliskuntain yhdistyksen Ollilan mielestä kaikki eivät mahdu kaikkialle.
– Ratkaisu ei ole yhteensovittaminen vaan yhdessäväistely. Silloin voidaan ryhtyä tekemään valintoja hehtaarien käytöstä.
Höltän mukaan Luonnonsuojeluliitto pyrkii ensisijaisesti vaikuttamaan siihen, mitä suojellaan. Yhtä tärkeää on vaikuttaa siihen, miten suojelun ulkopuolella jääviä metsiä käsitellään. Niitä on enemmistö Suomen metsistä.
– Myös eri käyttömuotojen yhteensovittaminen on nähty tärkeäksi. Lapissa haasteet ovat suuremmat kuin muualla, mutta niin ovat myös mahdollisuudet.