Jo Lappiinkin levittäytyneen kultasakaalin liikkumisesta on saatu uutta tietoa.
Oulun yliopiston tutkijat ovat yhdessä puolalaisten, norjalaisten ja espanjalaisten tutkijoiden kanssa selvittäneet levinneisyyden äärialueilta tavatun kolmen kultasakaalin alkuperää ja mahdollisia leviämisreittejä.
Tutkittavana oli Sodankylästä vuonna 2022 metsästäjän pyytämä kultasakaali sekä Iberian niemimaalla Espanjassa tieltä kuolleena löytynyt kultasakaali. Kultasakaalia ei oltu tavattu Espanjassa aiemmin. Pohjois-Norjassa havaitun kultasakaalin alkuperää tutkittiin lumelta löytyneen ulostenäytteen kautta.
Kultasakaali (Canis aureus) on laajentanut levinneisyysaluettaan nopeasti Euroopassa tuhansia kilometrejä. Se on levittäytynyt viime aikoina uusiin ympäristöihin. Sodankylän havainnon jälkeen kultasakaalista tehtiin havainto myös tämän vuoden elokuussa Ivalossa.
Sodankylästä löydetty yksilö oli vaeltanut 2500 kilometriä
Lapin ensimmäinen kultasakaali päätyi kettuja pyytäneen metsästäjän saaliiksi Sodankylässä vuonna 2022. Metsästäjä huomasi, ettei nyt ollut tyypillinen kettu kyseessä ja ilmoitti löydöstään sekä riistakeskukselle että poliisille.
Kultasakaali toimitettiin tarkempiin tutkimuksiin Oulun yliopistoon. Tuolloin ensiolettamus oli, että kultasakaali olisi päätynyt pohjoiseen Virosta.
Tutkijoiden tekemien tarkempien geneettisten tutkimustulosten perusteella Suomessa tavattu yksilö oli vaeltanut noin 2500 kilometrin matkan läntisen Pannonian (Itävallan, Unkarin ja Kroatian alueella) populaatiosta Sodankylään.
– Aikaisemmin on oletettu, että Suomeen saapuneet kultasakaalit olisivat tulleet Baltian vakiintuneesta populaatiosta, mutta tämä tutkimus osoittaa, että kultasakaalit voivat vaeltaa kauempaa jopa tuhansia kilometrejä. Tosin myös susilla on osoitettu, että kotireviirinsä jättävät yksilöt voivat päätyä yli tuhannen kilometrin päähän, Oulun yliopiston professori Jouni Aspi pohtii.
Norjassa Tromssan alueella tavattu yksilö oli tullut joko Baltian populaatiosta (1500 km) tai vaihtoehtoisesti Kaukasukselta (3400 km).
Iberian niemimaalla (Espanja Portugali, Andorra) tavattu yksilö oli todennäköisesti peräisin myös läntisestä Pannoniasta (1650 km), mutta myös Adrianmeren alue (1300 km) on mahdollinen, vaikkakin vähemmän todennäköinen alkuperä.
Tutkimus osoittaa, että kultasakaalit levittäytyvät uusille alueille useista lähdepopulaatiosta: sekä keskeisiltä ydinalueilta että myös äskettäin onnistuneesti asuttamiltaan alueilta.
Ei risteymää koirien kanssa
Kaikki tutkitut yksilöt olivat koiraita ja ensimmäisen sukupolven migrantteja, eli uusia tulokkaita. Merkkejä risteytymisestä koirien kanssa ei havaittu.
Tulokset tukivat myös aikaisemmin havaittua kultasakaalin geneettisen perimän yhtenäisyyttä eli homogeenisuutta: sekä suomalainen että espanjalainen yksilö edustivat äitilinjaltaan yleisintä eurooppalaista tyyppiä.
Tutkijoiden mukaan nyt tutkitun Sodankylän yksilön lisäksi kultasakaaleista on tehty Suomessa seitsemän vahvistettua havaintoa ja viimeisin Ivalossa elokuussa 2024.
Ilmastonmuutoksen hätistämä laji viihtyy talviolosuhteissa
Tutkimus osoittaa, että kultasakaalit pystyvät levittäytymään hämmästyttävän pitkiä matkoja varsin erilaisissa ympäristöolosuhteissa ja perustamaan uusia laumoja ja populaatioita ilmastoltaan hyvin ääreville alueille, mikä osoittaa niiden vaikuttavaa kestävyyttä ja sopeutumiskykyä.
Kultasakaalin leviämisen syyksi on arveltu muun muassa ilmastonmuutosta. Laji myös sopeutuu pakkaseen, ja sen on osoitettu selviävän myös vuoristoalueiden paksussa lumessa.
Pienet eläimet käyvät saaliiksi
Kultasakaali on kettua suurempi, mutta sutta huomattavasti pienempi koiraeläin. Suomessa kultasakaali ei ole ihmisen siirtämä vieraslaji, vaan luontaisesti omin voimin levinnyt tulokaslaji, joka on luonnonsuojelulailla rauhoitettu.
Tutkijoiden mukaan kultasakaali sijoittuu ravintoketjutasolla ketun ja suden väliin eli todennäköisesti kilpailee niiden ja myös supikoiran kanssa ravinnosta ja alueista.
Kaikkiruokainen kultasakaali syö pääasiassa pikkunisäkkäitä ja haaskoja, mutta myös kasveja, lintuja sekä pieniä hirvieläimiä ja kotielämiä.
– Se on taitava hyödyntämään ihmisen tarjoamaa ravintoa: esimerkiksi Sodankylän kultasakaalin mahalaukusta löydettiin jäänteitä kaloista, jotka olivat todennäköisesti paikallisten kalastajien jälkeensä jättämiä, Oulun yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Suomen ensimmäinen kultasakaalihavainto tehtiin vuonna 2018. Ennen Sodankylää pohjoisin suomalaishavainto oli Siikajoelta Pohjois-Pohjanmaalta.