Suomen sudet ovat jakautuneet kahteen osapopulaatioon, itäiseen ja läntiseen, joiden välillä geenien vaihto on vähäistä. Tilanne on johtanut siihen, että Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt.
– Idästä ei läntiseen Suomeen juuri susia liiku, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Ilpo Kojola kuvaa.
Kojolan mukaan mitään fyysistä estettä susien vaeltamiselle idästä länteen ei ole, vaan taustalla on Itä-Suomen susikannan pieneneminen.
– Lähtijöitä on vähemmän, Kojola tiivistää syyn.
Ilmiö on johtanut siihen, että läntisen Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikommalla tasolla kuin itäisen Suomen.
– Lännessä sudet lisääntyvät lähinnä keskenään, Luken erikoistutkija Mia Valtonen kertoo.
Sudet asuttivat Länsi-Suomen uudelleen vasta 2000-luvun alkupuolella, jolloin susia oli alkuun vain lounaisessa osassa aluetta. Myöhemmin kanta levittäytyi lounaasta pohjalaismaakuntiin.
Susikannan rakennetta tutkittiin osana Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittelyä käsittelevää loppuraporttia, jonka Luke julkaisi maanantaina.
Suotuisan suojelutason viitearvo kuvaa populaatiokokoa, jolla lajin suotuisa suojelutaso olisi turvattu pitkällä aikavälillä. Viitearvon valmistumista on odotettu, sillä suden kannanhoidollisen metsästyksen sallimisen ehtona on varmistettava, että suotuisaa suojelutasoa ei vaaranneta. Tätä arvoa loppuraportti ei kuitenkaan sisällä.
– Raportti ei tarjoa vastausta siihen, montako sutta Suomessa pitäisi olla, vaan se tarjoaa päätöksentekijöille työkalut, joilla kysymykseen voi hakea vastausta, Lukan ohjelmajohtaja Katja Holmala muotoili.
Viitearvon määrittäminen perustuu tieteelliseen tietoon ja asiantuntemukseen, mutta tietyt tekijät viitearvon asettamisessa edellyttävät päätöksentekijän valintoja. Päätöksentekijän tulee esimerkiksi arvioida, kuinka suuri riski ollaan valmiita hyväksymään sille, että populaatio kävisi elinvoimaisuuden tasoa pienempänä tietyn ajanjakson aikana.
Viitearvon tulee kuitenkin olla suurempi kuin pienin elinvoimainen populaatio. Tällä hetkellä Suomen susipopulaatio ei ole raportin mukaan geneettisesti elinvoimainen. Raportin mukaan viitearvo on perusteltua laskea Itä-Suomen ja Länsi-Suomen susille erikseen.
Uudet tiedot johtavat myös tarpeeseen päivittää suden kannanhoitosuunnitelma. Aiempi hoitosuunnitelma on vuodelta 2019.
– Kun meillä on tällainen tilanne, että on kaksi geneettistä osapopulaatiota, hoitosuunnitelman perusteet on määritettävä uudelleen, maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi totesi raportin julkistamistilaisuudessa.
– Tieto Suomen susikannasta on muuttunut merkittävällä tavalla ja hoitosuunnitelma ei tätä tunnista, hän lisäsi.
Niemen mukaan raportti käydään seuraavaksi läpi sidosryhmien kanssa. Siihen, voisiko uusi hoitosuunnitelma edes teoriassa valmistua niin nopeasti, että kannanhoidollinen metsästys ensi talvena voisi olla mahdollinen, Niemi ei halunnut ottaa kantaa.
– Näillä näkymin hoitosuunnitelma on päivitettävä ja siihen menee oma aikansa, Niemi totesi.