Kenosammal, muhkusammal, naalinnystyräjäkälä. Suurin osa Lapin uhanalaisista lajeista on sammaleita, jäkäliä ja jäkälissä kasvavia sieniä.
– Jäkälien ja sammalien korkeita uhanalaisuuslukuja voi selittää se, että ne reagoivat voimakkaasti metsien käsittelyyn, arvioi ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Ulla-Maija Liukko.
Suomessa esiintyvistä sammalista on uhanalaisia noin 35 prosenttia. Jäkälistä noin joka neljäs on vaarassa kadota.
Nämä eliöryhmät ovat Lapissa uhanalaisimpia
Lapissa on tällä hetkellä yhteensä 869 uhanalaiseksi luokiteltua eliölajia. Niistä on lista jutun lopussa. Alla oleva kuva näyttää Lapin uhanalaiset lajit eliöryhmittäin.
Ympäristökeskuksen erikoistutkija Ulla-Maija Liukko vastaa
Jäkälien ja sammalien korkeita uhanalaisuuslukuja voi selittää se, että ne reagoivat voimakkaasti metsien käsittelyyn, arvioi ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Ulla-Maija Liukko.
Lapin uhanalaisista lajeista vajaat 500 on sellaisia, joita ei esiinny Keski- ja Etelä-Suomessa. Kun uhkien tarkastelu keskitetään vain pohjoisessa Suomessa esiintyviin lajeihin, metsien käytön suhteellinen merkitys vähenee.
Tätä selittää, että kolmannes Lapin uhanalaisista lajeista sijaitsee tunturipaljakoilla, joilla ei kasva metsää. Ulla-Maija Liukko arvelee, että asiaan vaikuttaa myös se, että Lapissa metsistä on suojeltu suurempi osa kuin etelässä.
Missä uhanalaiset lajit elävät?
Alla oleva kuva näyttää Lapin uhanalaisten lajien ensisijaisen elinympäristön. Kolmasosa näistä lajeista elää tunturipaljakoilla.
Lähes 40 prosenttia kaikista tunturilajeista on uhanalaisia. Vaarassa olevien tunturilajien suuri määrä liittyy ilmaston lämpenemiseen ja sen myötä sopivien elinympäristöjen vähenemiseen, kun esimerkiksi tunturikankaat kasvavat umpeen.
Noin neljännes Lapin uhanalaisista lajeista elää metsissä.
Metsähallituksen lajistoasiantuntija Tuomas Kallio vastaa
Lajien aiheuttamat toimenpiteet harkitaan talousmetsissä aina tapauskohtaisesti, sanoo Metsähallituksen lajistoasiantuntija Tuomas Kallio.
Joissain tapauksissa kohde voidaan päätyä rajaamaan kokonaan metsänkäytön ulkopuolelle, eli alue suojellaan.
Jos alueella päätetään tehdä hakkuita, sinne voidaan lajin tarpeista riippuen jättää ylimääräisiä säästöpuita tai antaa metsän kasvaa tavanomaista vanhemmaksi. Jos laji kaipaa peitteistä metsää, sitä voidaan suojella jättämällä avohakkuut tekemättä.
Talousmetsien tyypillisiä uhanalaisia lajeja ovat puiden rungoilla kasvavat jäkälät sekä lahopuilla elävät sienet ja sammalet.
Mitkä ovat Lapin uhanalaisten lajien merkittävimpiä uhkia?
Alla oleva kuva näyttää Lapin uhanalaisten lajien suurimpia nykyisiä ja tulevia uhkatekijöitä. Merkittävimmät niistä ovat ilmastonmuutos ja metsien käyttö.
Ennustettu ilmaston lämpeneminen, sademäärien lisääntyminen ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen seuraavien 20–30 vuoden aikana asettavat vaaraan noin 350 Lapissa esiintyvää uhanalaista lajia.
Metsissä elävien lajien selviytymistä voivat vaikeuttaa esimerkiksi metsien uudistamis- ja hoitotoimet, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen, lahopuiden väheneminen ja metsien puulajisuhteiden muutokset.
Lapin lajeja uhkaavat myös nämä asiat
KULUMINEN. Maa- ja kallioperä voivat kulua muun muassa tallaamisen, maastoajon, kalliokiipeilyn tai ylilaidunnuksen vuoksi. Tunturipaljakoilla suurin kulumisen syy on porojen laidunnus.
RAKENTAMINEN. Asutukseen, elinkeinoihin, liikenteeseen ja virkistyskäyttöön liittyvä rakentaminen vaarantaa osan eliöistä. Haittaa voi olla myös rakentamiseen liittyvistä maansiirroista ja läjityksistä.
KEMIALLISET HAITAT. Lajeja vaarantavia kemiallisia haittavaikutuksia voivat olla esimerkiksi ympäristömyrkyt ja torjunta-aineet.
SULKEUTUMINEN. Osaa lajeista uhkaa avoimien alueiden sulkeutuminen: esimerkiksi niittyjen, metsälaidunten tai avointen joutomaiden metsittäminen ja umpeen kasvaminen.
SATUNNAISTEKIJÄT. Varsinkin pienet lajipopulaatiot voivat hävitä myös erilaisten satunnaistekijöiden vaikutuksesta. Erityisesti monet tunturipaljakoiden lajit esiintyvät hyvin rajoittuneella alueella, mikä lisää niiden riskiä hävitä.
Alla olevissa kuvioissa näytetään joidenkin eliöryhmien kohtaamia uhkia. Kuvioissa ovat mukana ne uhanalaiset lajit, jotka vaarantaa jokin yllä mainituista Lapin lajien yleisimmistä uhista.
Muita satunnaisempia Lapin lajien uhkia ovat esimerkiksi ojitus ja turpeen otto, vesivoima, kaivostoiminta ja keräily.
Tunturipöllö
Tunturipöllö elää pohjoisilla avotuntureilla. Se syö lähes ainoastaan myyriä ja tunturisopuleita, ja varsinkin sopuleiden määrä on riippuvainen lumisista talvista. Ilmastonmuutoksen seurauksena myyrien ja sopuleiden runsausvaihtelut muuttuvat ja runsaat vuodet jäävät pois. Tunturipöllö saa sitä enemmän poikasia, mitä runsaammin ravintoa on tarjolla. Huonoina myyrävuosina pesintä jää kokonaan pois.
Lapinpahtasammal
Lapinpahtasammal on äärimmäisen uhanalainen eli erittäin korkeassa vaarassa hävitä. Sen muutamat tunnetut löytöpaikat Suomessa sijaitsevat Enontekiöllä Kilpisjärven kalkkituntureilla.
Kiiltoluppo
Suomessa vain Pohjois-Lapissa tavattava kiiltoluppo kasvaa tunturipaljakassa kivillä ja maassa. Esimerkiksi porojen liikalaidunnuksen aiheuttama aluskasvillisuuden tuhoutuminen supistaa kiiltolupon kasvupaikkojen määrää.
Sopulintunturitädyke
Sopulintunturitädyke on monivuotinen ruoho, jota tavataan Suomessa vain Kilpisjärven alueella. Sitä uhkaavat ilmaston lämpeneminen ja maaston kuluminen.
Merikutuinen siika
Merikutuinen siika kasvaa Perämeren alueella vain noin 150–300 gramman painoiseksi. Sen suurimmat ongelmat, rannikkoalueiden rehevöityminen ja yleistyneet leudot talvet, uhkaavat lajia kuitenkin lähinnä Merenkurkun eteläpuolella.
Lapinkirjokoisa
Lapinkirjokoisa elää kalkkivaikutteisilla tunturiniityillä ja -kankailla pohjoisimmassa Lapissa. Lajin uhanalaistumisen tarkkaa syytä ei tiedetä. Myös perhosen elintavat ovat osin tuntemattomat.
Suurin osa Lapin uhanalaisista perhosista on pikkuperhosia, kuten koita ja kääriäisiä.
Suomen koko lajiston uhanalaisuutta arvioidaan kymmenen vuoden välein. Uusin lajiston kokonaisarviointi valmistui maaliskuussa 2019.