Terävä piippaus kertoo, että Heimo Hautajärvelle saapuu asiakas. Ovisummerina toimii paperikoneen vanha hälytin. Asiakas kysyy isoja kokoja Hautajärven tekstiiliyrityksen, sallalaisen Stick-On Oy:n valmistamasta anorakista, mutta ne ovat päässeet loppumaan. Pienemmät koot kelpaavat asiakkaalle.
Paremmin yrityksen tuotteet tunnetaan sallalaisen Tuntsa-brändin kautta.
– Meillä on uskollinen asiakaskunta ja markkinointi hoituu myös suusta suuhun, Hautajärvi sanoo.
Kysyntä ylittää tarjonnan. Kahden hengen yrityksessä ompelutyöt hoitaa pääosin puoliso, joka on nyt matkoilla. Hautajärvi saa siis istua järeän ompelukoneen ääreen.
Tekeillä on suuri lapinkota, joka ommellaan pitkistä kankaista. Valmiiseen kotaan uppoaa tuhansia ompeleita. Osittain paineilmalla toimiva kone sihahtelee, kun Hautajärvi ompelee.
Seitsemänkymppinen Hautajärvi viettäisi mieluiten eläkepäiviä. Ensin pitäisi myydä elämäntyö eli yrityksen liiketoiminta. Se on osoittautunut hankalaksi.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 3 000 lappilaisyritystä tarvitsee uuden omistajan, kertoo Lapin Yrittäjien omistajanvaihdoskoordinaattori Seppo Selmgren.
Selmgren on kolmen viime vuoden aikana auttanut noin neljääsataa yritystä, joilla on edessään omistajanvaihdos.
Samassa ajassa useita satoja yrityksiä on lopettanut. Tilastokeskuksen arvion mukaan pelkästään tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana Lapissa on lopettanut lähes 700 yritystä, kun samassa ajassa perustettiin hieman yli 300 yritystä.
Tilastoa on kerätty vuodesta 2019. Ensimmäistä kertaa lopettaneita yrityksiä kertyi aloittaneita enemmän viime vuonna. Tilastoissa ei eritellä lopettamisen syytä.
Selmgrenin mukaan luvut voivat kuulostaa dramaattisilta, mutta niitä selittää Lapin laaja mikroyrittäjyys. Itsensä työllistäjillä ei välttämättä ole tarvetta yrityksen myyntiin, kun eläkeikä tulee vastaan.
– Toki pelastamisen arvoisia yrityksiä on joutunut lopettamaan, Selmgren sanoo.
Selmgren kantaa huolta pienten kylien ja kuntien elinvoiman ja sosiaalisen elämän kannalta merkityksellisistä yrityksistä, kuten kaupoista, kahviloista tai huoltoasemista.
Heimo Hautajärven mukaan yrityksen myynti-ilmoitusta on katsottu tuhansia kertoja ja yhteydenottoja on tullut kymmeniä. Sallassa yritystä on käynyt katsomassa yli kymmenen ehdokasta.
Sopivaa ostajaa ei ole löytynyt. Yksillä on yrittäjätaustaa ja markkinointiosaamista, mutta tekstiiliteollisuus on vierasta eikä ole tuttavapiiriä, josta osaamista voisi ammentaa.
Toiset osaavat tekstiilit, mutta yrittäjyyden vaatimukset ovat liikaa.
– Tämä vaatii oman osaamisensa, Hautajärvi sanoo.
Yhdellä ostajaehdokkaalla oli melkein kaikki kohdallaan. Hintahaarukasta oli yhteinen näkemys, mutta tämä ostaja ei kuitenkaan saanut pankista lainaa.
Tekstiilialaa tuntemattomille myymisestä Hautajärvi ei innostu.
– Tuntsa on valmis brändi, jonka laatutaso on korkea. Jos joku lähtee opettelemaan tyhjästä, on iso kysymysmerkki, mitä käy laadulle.
Hautajärvi alkoi miettiä yrityksen myymistä jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää, mutta on vasta viime vuosina edistänyt asiaa enemmän. Aluksi ajatuksena oli, että vastaavan alan yritys voisi ostaa yrityksen.
– Apatia on tullut eikä kukaan käytä rahaa. Monta vuotta on syötetty synkkyyttä. Ei ole oikein, että pelotellaan drooneilla ja atomipommeilla.
Lappilaisissa yrityksissä yrittäjän rooli ja kädentaidot ovat usein niin merkittävässä asemassa, että ostajaa on vaikea löytää.
– Mikroyrittäjyyden lisäksi on tyypillistä, että tulo kerätään monesta eri lähteestä. Aamulla tehdään yhtä työtä ja iltapäivisin toista, Seppo Selmgren sanoo.
Omistajanvaihdosbuumi on tunnistettu Lapissa vuosia sitten. Selmgren on työskennellyt aiheen parissa kahden hankkeen kautta. Kolmas hanke sai juuri rahoituspäätöksen.
Selmgren on viimeisen kahden vuoden aikana yrittänyt luoda suhteita eteläiseen Suomeen ja tunnustellut, löytyisikö Lapin ulkopuolelta ostajaehdokkaita, verkostoja tai rahoittajia. Etelämpänä yritykset ovat keskimäärin isompia.
– Ostajia ei ole tulossa vyöryn lailla. Etelän näkökulmasta lappilaisten yritysten houkuttelevuus on hyvin tapauskohtaista. Tietysti toivoisi näitä tarinoita, joita on naistenlehdissä. Kuinka elämä on muuttunut, kun on muutettu Lappiin yrittäjäksi, Selmgren sanoo.
Rahoituksen saamisen vaikeuksista hän kuulee yrittäjiltä useita kertoja viikossa. Ehdot ja takaisinmaksuajat ovat tiukentuneet, Selmgren arvioi.
– Väittäisin, että rahoittajien riskinottokyky on vähentynyt, Selmgren sanoo.
Päätökset rahoituksesta ovat Selmgrenin mukaan osittain siirtyneet Lapin maakunnan ulkopuolelle. Silloin paikallistuntemuksen puute voi vaikuttaa rahoituspäätöksiin.
Osa lappilaisista yrityksistä kiinnostaa ulkomaalaisia. Matkailualan lisäksi esimerkiksi Meri-Lapin alueella toimivien konepajojen, sekä mekaanisen alan ja puualan yritysten ostaminen on kiinnostanut ulkomaalaisia.
Alueelliset erot ovat Seppo Selmgrenin mukaan valtavia.
– Tietyillä alueilla painottuvat uudet yritykset, mutta esimerkiksi Itä-Lapissa on haastetta. Kemijärvellä alkaa sentään näkyä Rovaniemen matkailun ylivuoto ja sinne on tullut uusia matkailuyrityksiä.
Sallassa on lopettanut noin 70 yritystä viimeisen kuuden vuoden aikana. Uusia on perustettu samassa ajassa noin puolet, selviää Patentti- ja rekisterihallituksen tietokannasta.
Yhden yrityksen lopettaminen voi rikkoa alihankkijaketjuja.
– Jos paikkakunnan ainoa rakennusliike lopettaa, mitä tekevät sähköliike ja putkiliike, Selmgren toteaa.
Kymmenen vuoden päästä Lapissa saattaa toimia nykyistä yksipuolisempi yrityskanta, hän arvioi.
–Väistämättä sopeutumista tapahtuu. On alueita, joissa se täytyy hyväksyä. Toisilla alueilla maailman trendejä vastaan voi ja kannattaa taistella.
Luvassa on kärjistymistä, jossa tietyillä alueilla toimivat yritykset pärjäävät ja toisilla kuihdutaan.
Sallassa myymälään astelee asiakas, joka etsii ravintolan henkilökunnalle mustaa työpaitaa. Heimo Hautajärvi joutuu myymään ei-oota, koska uuden erän tekeminen vaatisi tilaukseen nähden erittäin suuren kangastilauksen.
– Jos hankitte kankaan, voidaan tehdä paidat, Hautajärvi sanoo paitojen etsijälle.
Stick-On Oy on karsinut valikoimaa työvoimapulan takia. Alihankkijana vuosikymmeniä työskennellyt ompelija muutti paikkakunnalta eikä tilalle ole löytynyt tekijää.
– Nykyään tehdään sen verran kuin keretään. Meillä on rajatut minuutit ommella, Hautajärvi sanoo.
Tekstiiliala on muuttunut rajusti Hautajärven uran aikana. Raaka-aineiden saanti on hankaloitunut ja kallistunut. Kymmenien tuhansien tekstiiliammattilaisten kaarti on kutistunut muutamaan tuhanteen.
Hautajärven mukaan esimerkiksi neuleiden valmistuksessa hinnalla on kilpailtu raivokkaasti jo puoli vuosisataa.
Neuleiden takia Hautajärvi asuu tehdasrakennuksessa. Kun yritys 1990-luvulla hankki toimitilat, pyörivät neulekoneet toisinaan yötä myöten. Oli helpompi valvoa koneita, kun nousi rakennuksen yhdestä päädystä sängystä ja käveli toiseen tarkastamaan koneet.
– Koneiden ääneen tottui niin, että kun ne pysähtyivät, heräsin.
