Jos koira muuttuu yhtäkkiä aggressiiviseksi, yleensä syynä on kipu.
Tämän on huomannut tuhatta ongelmakoiraa auttanut tuposlainen Jenni Saksio. Tiktokiin ja Instagramiin suosittuja koulutusvideoita tekevä Saksio on toiminut vajaan kahden vuoden ajan ongelmakoirakouluttajana insinöörityönsä ohella.
– Omistaja voi luulla, että koira on paha. Koira ei tee pahuuttaan mitään. Yleensä ongelmakäyttäytymisen syynä on kipu. Koiran kipu on sellainen, mitä omistaja ei haluaisi uskoa, Saksio sanoo.
Koirien aggressiivisuus nousi puheenaiheeksi, kun Oulun käräjäoikeus antoi keväällä tuomion tapauksessa, jossa metsästyskoira meni raahelaisperheen pihalle kesken hirvenhaukkukokeen.
Pihalla kytkettynä olleen koiran ja metsästyskoiran välille syntyi tappelu. Metsästyskoira kuoli sen jälkeen, kun perheenisä meni erottamaan tappelupukareita.
Syyttäjä vaati miehelle tuomiota eläinsuojelurikoksesta, mutta oikeus hylkäsi syytteen. Asiassa ei voida riittävällä varmuudella poissulkea vaihtoehtoa, jonka mukaan koiran vammat on aiheuttanut joku tai jokin muu kun syytetty.
Saksio ei ole omassa työssään kohdannut vastaavanlaisia tapauksia.
Tässä jutussa hän kertoo, mitä jokaisen koiranomistajan pitäisi ymmärtää lemmikkinsä käytöksestä ja antaa vinkkejä uhkaaviin tilanteisiin.
Luonnevika on liian helppo syyllinen
Koiran ongelmakäytös, kuten aggressiivisuus, johtuu Saksion mukaan usein hyvinvoinnin puutteesta.
– Ongelmakäyttäytyminen halutaan monesti perustella luonnevialla, ettei omistajan tarvitse itse ottaa vastuuta. Yleensä jos koira on niin sanotun luonnevikaisen oloinen, hyvinvointitekijät eivät ole kunnossa. Geeniperimä luo alttiuden, mutta ympäristöllä vaikutetaan siihen, puhkeavatko alttiudet esimerkiksi ongelmakäytöksenä.
Hyvinvointitekijöitä koiralla ovat riittävä ja laadukas liikunta, sopiva ruoka sekä lajinomaisten ja sosiaalisten tarpeiden täyttyminen. Saksion mukaan kouluttaminen on tehotonta, jos nämä eivät ole kunnossa.
Aggressiota myös tarvitaan
Koiran aggressiivisuus voi johtua esimerkiksi epävarmuudesta, pelosta, dominanssista, ahdistuksesta, resurssien puolustamisesta tai kivuista, Saksio kertoo. Kotikoirien kohdalla on kuitenkin syytä miettiä olisiko sillä kipuja.
Aggressiivisuus ei aina kuitenkaan liity pelkoon tai kipuun. Se on jokaiselle elävälle olennolle ominainen ja tärkeä piirre, jonka tarkoitus on suojata yksilöä.
Koirilla yleistä on esimerkiksi resurssien vartioinnista johtuva aggressiivisuus.
– Resurssiaggressiivisuus on alun perin hyvin tärkeä ominaisuus koiralle pitää huolta omista ruuistaan, ettei muut vie niitä.
Remmirähjäys yleisin ongelma
Eniten Saksion puoleen käännytään hihnakäytösongelmien vuoksi, ja ne ovatkin hänen erikoisalaansa.
Eniten asiakkaina on ollut paimenkoiria ja erityisesti shetlanninlammaskoiria. Myös pienet villakoirat, suomenlapinkoirat ja rescue-koirat ovat tavanomaisia asiakkaita.
– Paimenkoirilla on paljon remmirähinää luonteensa vuoksi, koska niille on jalostettu reaktiivisuutta. Reaktiivisuus on tietyissä työ- sekä harrastustarkoituksissa toivottu ominaisuus, mutta se voi tuoda arjessa haasteita.
Reaktiivisuudella tarkoitetaan ympäristöön ja sen muutoksiin helposti ja voimakkaasti reagoivaa koiraa. Se voi reagoida esimerkiksi liikkeeseen tai kokemaansa uhkaan hyvin nopeasti ja impulsiivisesti.
Näin vältät koiratappelut
Tuntemattomien koirien karttaminen on Saksion mukaan paras tapa välttää koiran hyökkääminen toisen koiran kimppuun.
Jos tuntemattomia koiria kohtaa koiran elekieli voi varoittaa tulevasta.
Pystyssä olevat korvat, hännän jäykkä heilutus, tiivis tuijotus ja jäykistynyt olemus voivat kertoa lähestyvästä hyökkäyksestä. Murinaa ja hampaiden näyttämistä voi myös esiintyä, mutta aina selkeitä merkkejä ei näy.
– Eleet ovat selvästi näkyvillä, jos ne vain osataan lukea. Eleet voivat tapahtua muutamassa sekunnissa, joten ennakointi on hyvin hankalaa. Harvoin pelkästään hännän, silmien tai korvien asennosta saa mitään irti, vaan kokonaisuus ratkaisee.
Videolla Jenni Saksio kertoo, miten koirien välisen tappelun voi välttää.
Miten hyökkäystilanteessa tulisi toimia?
Pienet koirat saa yleensä helposti erotettua, mutta isompien kohdalla se voi olla haastavampaa. Itsensä suojelemiseksi väliin ei kannata aina mennä.
– Jotkut sanovat, että pannalla koiran hapettaminen olisi yksi tapa, mutta siinä tilanteessa, kun koirat pyörivät maassa, on pannasta kiinni saaminen hankalaa.
Hyökkäyksen jälkeen Saksio ohjeistaa hakeutumaan eläinlääkärin vastaanotolle, vaikka näkyviä vammoja ei olisi.
– Aina kannattaa käydä lääkärissä, koska vammat voivat olla sisäisiäkin. Lisäksi kannattaa keskittyä koiran palautumiseen rauhassa kotona. Samana päivänä ei kannata harjoittaa muuta stressaavaa tai virettä nostattavaa aktiviteettia.
Jos ihminen kohtaa uhkaavasti käyttäytyvän koiran, ei kannata toimia samoin kuin koiran kanssa, eli yrittää säikäyttää sitä pois.
– Parhaiten toimii, että kääntää selän. Tuijottaminen on uhkaava ele koiralle. Jos koira murisee, käännä selkä ja ignooraa (jätä huomiotta). Koira voi silloin ajatella, ettei tuosta ei ole uhkaa minulle.
Onko toivottomia tapauksia?
Saksion kohdalle ei ole sattunut yhtään tapausta, jota ei olisi voitu auttaa.
– Jos koira on terve, ongelmat saadaan yleensä hoidettua.
Silti osa omistajista on päätynyt lopettamaan koiran.
Parin koiran kohdalla Saksio on taas joutunut miettimään, kuinka paljon koiraa on eettistä kouluttaa kehnon terveydentilan takia.
– Jos terveysongelmia on paljon, eikä koira pysty elämän arvoiseen elämään kipujen ja stressin vuoksi, niin silloin ei ole mitään tehtävissä. Kun kaikki kivet on käännetty eikä eläinlääkärikään voi auttaa, silloin koira on pakko lopettaa.
Koira-ongelma on kokonaisuus, ei pelkkä koira eikä ihminen. Saksion kuitenkin lohduttaa, ettei koiran koulutus voi mennä niin pieleen, etteikö sitä saisi enää korjattua.
– Ongelmat syntyvät siitä, että koiran tarpeet ja ihmisen resurssit eivät kohtaa. Joillekin koiran tarpeet tulevat yllätyksenä. Monet koirat tarvitsevat paljon enemmän liikuntaa kuin pelkän hihnalenkin, Saksio sanoo.