Ollapa märkää, tahmeaa ja kaikkea muutakin hankalaa – sellainen olisi ihanteellinen hiihtokeli juuri nyt.
Tarkoitus on testata, miten uudet, Muhoksella ja Pudasjärvellä kehitetyt ja käsityönä valmistetut metsäsukset toimivat käytännössä. Siksi olosuhteiden pitää olla riittävän haastavat.
Kuivaa höttöhankea ei tänä outona talvena taida saada enää millään, mutta loska kelpaa hyvin. Sataisipa vielä räntää!
Testaajat: hiihtoretkeilyä aktiivisesti harrastava liminkalainen Sami Kaikkonen sekä toimittaja, jonka satojen suosikkiliikuntalajien listalla hiihto ei ole kärkipäässä. Ei edes lähellä sitä.
Suksi kyllä toimii, vakuuttaa toinen sen kehittäjistä, muhoslainen Antti Ihme olosuhteista kysyttäessä.
– Hyvin toimi eilenkin, ei paatannut suksen pohjaan.
Ihme Ski -suksien toinen kehittäjä on hänen veljensä Hannu Ihme, joka vetelee menopeleihin liisterikelin pitovoitelua.
Katso video, miten hiihto sujuu.
Kolmimetrisen suksen juju on sen keveydessä. Hiilikuitusuksessa on uretaanivaahtoydin, joten BC-siteineen suksi painaa alle kaksi kiloa. Lasikuituisissa verrokeissa painoa on noin kilo per suksi enemmän.
Koska mieluisia pitkiä suksia ei kaupasta löytynyt, Ihmeet päättivät kehitellä sellaiset itse. Elettiin korona-aikaa.
– Näiden profiili on haettu äärikeleille, Antti Ihme sanoo.
Äärikeleistä yksi on vesi. Keväthangilla pitkälle hiihdolle saattaa lähteä pakkasessa, mutta jossain vaiheessa lämpötila kohota plussalle.
Joskus taas voi olla pakkasta, tai kunnon tuisku. Lisäksi keli voi muuttua aivan toiseksi matkan aikana.
Ensimmäinen kunnon koehiihto uusilla kapineilla lähti samasta paikasta, jossa olemme juuri nyt: Muhoksen Tervajärveltä. Silloin määränpää oli Pudasjärven Ervastinkylä ja matkaa sinne 105 kilometriä pitkin soita ja metsäautoteiden pohjia.
Olosuhteet 22 tunnin retken aikana vaihtelivat hankikelistä räntäsateeseen.
– Siinä huomasi, että sukset pelaavat, Antti Ihme sanoo.
Hänen mukaansa toisenlaisilla välineillä liikkuneilla hiihtokavereilla alkoi lumi tarttua pohjiin.
Tasatyöntöä, vuorohiihtoa. Huomaan, että jalkavalla suksella on kevyt mennä loskassakin.
Latua ei ole – eikä sitä kaipaa. Umpihanki on vapautta kulkea omia reittejään.
– Pito perustuu siihen, että paino siirretään toiselle sukselle ja potkaistaan pitoalue latuun kiinni, Hannu Ihme opastaa aloittelijaa.
Umpihankiolosuhteissa pito on luistoa tärkeämpi ominaisuus.
Suot ovat oivia hiihtokohteita. Metsäsuksilla pääsee katsomaan, mitä suon toisella laidalla on, tai onko saarekkeen takana jotain uutta.
Sami Kaikkonen kertoo hiihtävänsä pitkät retket yleensä ahkio perässä, jolloin meno muistuttaa hänen mukaansa joskus enemmän tarpomista sukset jalassa kuin hiihtoa. Retkillään hän luottaa yleensä tunturisuksiin ja mohairkarvojen pitoon.
Pari viikkoa sitten hän hiihteli Kemihaaran erämaassa.
– Oli jo niin kantava hanki, että metsäsuksi olisi toiminut paremmin, hän sanoo.
Puute tulee paikattua maaliskuussa samassa paikassa.
Koehiihdossa Kaikkosen ahkiossa on painoa parikymmentä kiloa.
– Osasin jo ennalta varautua, että ahkion kanssa pito on haaste, koska näissä suksissa ei ole suomupohjaa. Mitä pidempi on suksi, sitä hankalampi on pito, hän sanoo.
Kaikkosen omat metsäsukset ovat huomattavasti painavammat. Ihme Ski -suksien keveys ja helpompi käsiteltävyys tekevät häneen vaikutuksen.
Painolla on sitä enemmän väliä, mitä vaativammat ovat olosuhteet. Jalkoja liikutettaessa suksen paino tuntuu lihaksissa joka liikautuksella.
Kaikkosen omissa suksissa on samanlaiset siteet kuin testatuissa.
– Kannattaa miettiä, onko pakko hiihtää kumpparisiteillä. Kenkäkin voi painaa tuhottoman paljon.
Kokemuksensa uutuussuksista hän tiivistää oikein positiiviseksi.
Tähän mennessä Ihme Skin suksipareja on valmistettu myyntiin parikymmentä.
Parit on numeroitu myös siksi, jos pitää alkaa jäljittää ongelmia. Tekeminen on käsityötä ja materiaalit laadukkaita, joten hintaa uniikilla suksiparilla siteineen on reilun tonnin verran.
Esimerkiksi samanmittaiset Järviset saa siitä karkeasti puoleen hintaan ja lyhyemmät Nato-sukset kolmasosan halvemmalla.
Tuotekehityksessä työtunteja on Ihmeiden mukaan palanut kiitettävästi, mutta nyt sapluuna on saatu toimivaksi.
Testiretkikunnan matka etenee lunta pidätteleviä suon laitoja pitkin Tervajärven laavulle.
Ensikertalaisesta meno tuntuu ennakkoaavistuksia huomattavasti leppoisammalta ja sutjakammalta. Matkajärven laavulle olisi kolmisen kilometriä, joten vieläkö mennään?
Siihen ei kuulemma käytettävissä olevat 34 minuuttia riitä.
Toisella kertaa sitten.