Tornion kaupunkialueella Pirkkiössä tehtiin marraskuun lopulla ilveshavainto. Kysyimme Ilveskeskuksen puheenjohtajalta Jussi Ristonmaalta onko tavallista, että ilvekset liikkuvat lähellä asutusta ja miten kannattaa toimia, jos kohtaa ilveksen.
Mistään erikoisen harvinaisesta tapauksesta Pirkkiön ilveksen kohdalla ei ole kyse. Asutuksen lähellä liikkuvia ilveksiä on ollut kautta aikojen.
Ilveksen liikkumista ohjaa tähän vuoden aikaan ruoka ja sen saaminen. Myös sattumalla voi olla sormensa pelissä. Lisäksi jotkut yksilöt ovat sopeutuneet ihmiselon ääniin ja liikkeisiin, jolloin ne eivät kavahda niin herkästi äänimaisemaa.
Ilveskeskuksen havaintopalveluun ei kyseisestä yksilöstä ole tullut enempää havaintoja. Paikallisen riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilölle on saattanut tulla havaintoja myös. Ilveskannan kokoarvioissa Ilveskeskus käyttää Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvioita.
Kyse on ilmeisen varmasti yhdestä yksilöstä, sillä jo pelkästään Tornion ympäristön vähäinen ilveskanta antaa viitteitä siitä, että tällaisia asutuksen ”sisään” tulevia yksilöitä ei useita ole.
Sukupuolen määrittäminen näköhavainnon perusteella on vaikeaa. Viitteitä sukupuolesta voi saada esimerkiksi koon tai jäljen perusteella, mutta varmuus vaatisi yksilön nukutuksen ja tarkemman tarkastelun. Siksi en lähde veikkaamaan kyseisen yksilön sukupuolta.
Poroalue on pääsääntöisesti tyhjä ilveksistä. Muutama pentuehavainto vuonna 2021 oli Kemijoen eteläpuolella. Ilveskannan kokoarviointi alueella, jossa havaintoja on vähän sisältää epävarmuustekijöitä.
Muutama ilves Lounais-Lapissa ilmeisesti on. Aivan Tornion ympäristössä ei tiettävästi ole pysyvää populaatiota. Ilveksellä on laaja elinpiiri, joka pienimmilläänkin yltää useiden satojen neliökilometrien kokoiselle alueelle.
Mistä tämä yksinäinen kuljeskelija sitten on Tornion kulmille tullut? Sitä on mahdoton sanoa. Veikata voi, että hieman etelämpää se on lähtenyt, ehkä omaa elinpiiriään kartoittamaan.
Yleisesti voi sanoa, että ilves ei ole vaaraksi ihmiselle. Ilvekselle parasta on välttää kaikkinainen konflikti ihmisen ja lajitovereiden kanssa. Sairas tai loukkaantunut yksilö käyttäytyy kuitenkin eri tavalla ja sen toimintaa on vaikeampi arvioida. Tällaisissa tilanteissa ei kannata lähestyä eläintä. On hyvä muistaa, että jouduttuaan nurkkaan ajetuksi lähes poikkeuksetta kaikki eläimet puolustautuvat.
Koiran kanssa on edelliseen viitaten turvallista liikkua. Koira ei ole ilvekselle ruokaresurssi vaan ennemminkin epämiellyttävä kohtaaminen. Metsästystilanteessa ilves saattaa toki puolustautua, jos koira ajaa ilveksen väsyksiin ja ilves kokeen tilanteen uhkaavaksi. Hyvä, kauttaaltaan verkotettu ulkohäkki on toimiva suoja kotieläimelle muitakin uhkia vastaan, kuin pelkästään ilvekseltä suojaamaan.
Toki ilveksen voi lenkillä nähdä, mutta ei sellaisen tilanteen pitäisi saada aikaan sen suurempia seremonioita. Hyvä keino on poistua takavasemmalle, sillä villieläintä ei kannata lähestyä missään tilanteessa. Ilveksen aikeiden lukeminen ei siihen perehtymättömältä onnistu, joten sen rauhaan jättäminen on siksi paras tapa toimia.
Ilveksen jäljen voi tunnistaa muun muassa keskimmäisten varpaiden epäsymmetrisestä sijainnista toisiinsa nähden. Ilveskeskuksen sivuilta voi tarkistaa tarkemmat ohjeet ilveksen jäljen tunnistukseen.
Mikäli alueelta löytyy rusakoita, pieniä sorkkaeläimiä tai niiden haaskoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös muut eläimet hyödyntävät samoja saaliseläimiä. joten aina ei kyseessä ole ilves.
Talvella jäljet paljastavat kulkijan ja keväällä kiima-aikaan äänet. Äänien kanssa on syytä olla kriittinen, sillä monet eläimet ääntelevät saman suuntaisesti. Myös jälkiä kannattaa tarkastella kriittisesti, sillä lumiolosuhteet saattavat tehdä tepposet jälkien tutkijalle ja koiraeläimen jälki muuttuu ilveksen jäljeksi perusteettomasti.