Sohjo liiraa renkaiden alla, mutta eläinlääkäri Riikka Kyöstilä sompailee tyynesti eteenpäin. Hän tuskin pitää ajokeliä edes huonona.
Lumiset, liukkaat ja ylipäätään huonokuntoiset tiet ovat eläinlääkärin arkea. Laajalla päivystysalueella moni väylä on kaukana ylläpitolistan kärjestä.
– Joskus on kyllä tosi rankkaa, jos on pimeää ja päivystyksestä väsynyt, mutta en muista, että meille olisi onnettomuuksia sattunut, Kyöstilä sanoo.
Puhelin soi tämän tästä, mikä tarkoittaa, että Kyöstilän ja hänen työparinsa Heli Mourujärven suunnittelema päiväohjelma muuttuu.
Eläinlääkärien aamu alkoi puolentoista tunnin puhelinpäivystyksellä. Vastaanotolla Siikalatvan Kestilässä Kyöstilä pakkasi jo ennestään takapenkkiä myöten tavaraa pursunneeseen autoon lisää kaikkea, mitä tuotantoeläinlääkäri voisi päivän reissuillaan tarvita: praktiikkalaukkua, ultraäänilaitetta, leikkaussettiä, letkutusvälineitä, rokotteita.
Ensimmäinen työkeikka suuntautuu Kestilästä pohjoiseen, jossa Kajulan maitotilalla on vasta poikinut lehmä kipeänä.
Heli Mourujärvi on jäänyt vastaanotolle hoitamaan pieneläimiä. Iltapäivällä hän aikoo käydä nautatilalla vuosittaisen terveydenhuoltokäynnin merkeissä.
Tipusella on kova kuume
Kajulan tilalla eläinlääkärin ottaa vastaan tilan emäntä, agronomi Juulia Kajula.
Huolta aiheuttaa tilan suurin lehmä, joka on pyöräyttänyt kaksosvasikat neljä päivää aiemmin. Synnytys sujui hyvin ilman apua, mutta nyt Tipusella on kova kuume. Se mököttää, ei syö eikä ole käynyt lypsyllä.
Tipunen ei kiinnitä vieraisiin huomiota, mutta pian lähelle käyskentelee turpa pitkällä pari tiedonhaluista lajitoveria.
Tilan entinen parsinavetta on vastikään muunnettu yhden lypsyrobotin pihatoksi, jossa lehmät voivat kulkea vapaasti ja syödä, levätä ja käydä robotilla omaan tahtiinsa.
Kajula neuvoo väistämään valtavaa robotti-imurilta näyttävä laitetta. Robotti kerää lantaa ja suorittaa reittiään esteistä välittämättä.
Kyöstilä kuuntelee stetoskoopilla Tipusen sydäntä, keuhkoja ja mahoja. Kajulan avustuksella hän lypsää maitonäytteet neliosaiseen lettupannuun, jonka osastoihin laitetaan väriainetta tulehduksen toteamiseksi.
Näytteiden perusteella utaretulehdus ei vaikuta todennäköisimmältä kuumeen aiheuttajalta.
Sitten Kyöstilä pukee oikeaan käteensä kainaloon asti ulottuvan kertakäyttöhansikkaan päästäkseen tutkimaan lehmän kohtua peräsuolen kautta.
Intohimona naudat
Kyöstilä ja Mourujärvi määrittelevät työsarkansa nautavoittoiseksi sekapraktiikaksi. Heidän asiakaskuntaansa kuuluvat myös koirat, kissat ja muut pieneläimet sekä hevoset, viime kädessä mikä tahansa hoitoa tarvitseva eläin.
Virallisesti työpaikka on Siikalatva–Pyhännän vastaanoton alue, joka on osa Siikalatvan, Pyhännän, Haapaveden ja Oulaisten yhteistä Ympäristöpalvelut Helmeä. Toinen eläinlääkärin vastaanotto sijaitsee Haapavedellä.
Nautojen hoitaminen vaikuttaa olevan intohimolaji, joka liikuttaa Kestilän vastaanoton eläinlääkäreitä laajalla alueella.
Kyöstilä sanoo nautoja mahdottoman mukaviksi työkavereiksi, leppoisiksi ja uteliaiksi eläimiksi, jotka ovat helposti käsiteltäviä. Hänelle navetta ja lehmät tulivat tutuiksi jo lapsuudessa mummolasta.
Mourujärvi puolestaan innostui tuotantoeläinlääkärin työstä opintoihin kuuluneella maatilaharjoittelulla.
– Tein sen Vaalassa aivan ihanalla maatilalla.
Loppu on historiaa. Mourujärvi on tehnyt myös erikoistumistutkinnon tuotantoeläimiin.
– Jos haluaa työskennellä tuotantoeläinten parissa, ei niitä töitä pääkaupunkiseudulla juuri tehdä.
Lähes 600 kilometrin työmatka
Helsingistä kotoisin oleva Mourujärvi on kulkenut vuosikaudet Espoosta asti Siikalatvassa töissä.
– Aloitin täällä vakituisena vuonna 2013 ja ensimmäiset vuodet asuimme täällä. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, halusimme kuitenkin asettua Espooseen, jossa meidän kaikki tukiverkot ovat lähellä, Mourujärvi kertoo.
Kestilän vastaanotolla työskentelee myös kaksi muuta eläinlääkäriä Etelä-Suomesta käsin. Kyöstilä asuu Pohjois-Pohjanmaalla, Muhoksella asti, ja yksi eläinlääkäri on Pyhännältä.
Reissutyö satojen kilometrien päästä on mahdollista, koska kaikki vastaanoton eläinlääkärit tekevät osa-aikatyötä.
Mourujärvi tekee työtä rytmillä viikko tai kaksi kerrallaan töissä kuukaudesta, ja Kyöstilä kolmipäiväistä työviikkoa. Molemmilla on 60-prosenttinen työaika.
– Kokoaikatyön tekeminen olisi tässä elämänvaiheessa vaikeaa, kun päivystyksineen viikkotyöaika voi nousta jopa sataan tuntiin, kertoo Kyöstilä, jolla on kaksi alle kouluikäistä lasta.
Mourujärven nuorimmainen on kolmivuotias ja isommat lapset alakouluikäisiä. Nykyisin hän tekee osa-aikatyötä myös Helsingin Yliopistollisessa tuotantoeläinsairaalassa Mäntsälässä.
Sen takia eläinlääkäreiden ei tarvitse lähteä reissutöihin, etteikö töitä olisi tarjolla lähempääkin. Ala kärsii työvoimapulasta.
Lanta lentää, siihen pitää tottua
Tipusen säkäkorkeus lähentelee hyvinkin puoltatoista metriä ja se painaa satoja kiloja. Riikka Kyöstilän liikkeistä näkee, että hän tietää, miten asettaa jalkansa lehmän sorkkien väliin peräpäätä tutkiessa.
Niin lauhkeita eläimiä kuin naudat ovatkin, potkuja kannattaa varoa.
– Sen oppii myös katsomaan, ettei hankkiudu paikkaan, jossa voi joutua puristuksiin lehmän ja seinän tai aidan väliin, Kyöstilä kertoo.
Tipunen nostelee vähän sorkkiaan tutkimuksen aikana, mutta pysyy silti rauhallisena. Jo aikaisemmin annettu kipulääkitys auttanee myös asiaa.
Kohdun tunnustelun lisäksi Kyöstilä tutkii kourassaan lehmän ulosteen rakennetta ja toteaa tuotoksen normaaliksi.
Muutaman metrin päässä seisoskeleva toinen lehmä töräyttää ulos tarpeensa, ja kun läjä läiskähtää betonilattialle, lantaa sinkoaa metrien päähän.
Kyöstilä kertoo nauraen, ettei tilanne ole mitään siihen verrattuna, kun eläinlääkäri tekee ultralla peräsuolen kautta tiineystarkastuksia usealle kymmenelle lehmälle samalla käyntikerralla.
– Lantaa on silloin joka paikassa, siihen pitää tottua, jos aikoo näitä hommia tehdä.
Todennäköisin syy Tipusen korkeaan kuumeeseen taitaa olla kohtutulehdus.
– Laitetaanko sille penisilliinikuuri, Kyöstilä ehdottaa Kajulalle.
Tipunen saa lähteä lypsyrobotille ennen penisilliinipistosta, koska lääkekuurilla lehmän maitoa ei saa lypsää tankkiin.
Pian penisilliini- ja kipulääkepistoksen jälkeen Tipunen alkaa jo hamuta rehua kaukalosta. Se on hyvä merkki.
Navetassa tehdään leikkauksia
Lehmille joudutaan tekemään myös leikkauksia, esimerkiksi tyhjentämään kaasuuntunut juoksutusmaha ja palauttamaan se oikealle paikalleen. Se voi siirtyä väärään paikkaan varsinkin poikimisen jälkeen, mikä on hoitamattomana hengenvaarallinen tilanne.
Kyöstilän mukaan lehmät ovat paitsi helppoja käsiteltäviä, myös melko hyviä paranemaan. Operaatiot tehdään navetassa, mutta niin vain lehmät usein niistä paranevat.
Leikkaussaleja isoille tuotantoeläimille on lähinnä vain Yliopistollisessa eläinsairaalassa.
Juulia Kajula on tyytyväinen, että alueen eläinlääkäripalvelut toimivat hyvin.
– Eläinlääkärille on tarvetta melkein viikoittain ja välillä on pitänyt olla yhteyksissä päivittäin.
Kyöstilä kysyy vielä, miten voi lehmä, jolta Heli Mourujärvi joutui poistamaan silmän edellisellä viikolla. Pieneltä kolhulta vaikuttanut vamma oli osoittautunut niin pahaksi, ettei silmää voinut pelastaa.
Silmän poisto surettaa Kajulaa, mutta hän toteaa eläimen toipuneen ja sopeutuvan hyvin katselemaan maailmaa yksisilmäisenä.
Tilallisen tehtäväksi jää rokottaa lehmät utaretulehdusta vastaan eläinlääkärin mukanaan tuomilla rokotteilla.
Kyöstilä jatkaa toiselle tilalle vasikoiden nupotukseen eli tekemään toimenpidettä, joka estää sarvien kasvun. Tarkoitus on tehdä vielä myös paperitöitä.
Edellisyön päivystäneellä eläinlääkärillä on pian alkamassa neljän päivän vapaa.
Koiravanhukselle kipulääke, pennulle rokotus
Kestilässä Heli Mourujärven työpäivä pieneläinvastaanotolla on jo kääntynyt iltapäivän viimeisille tunneille.
12-vuotias Aada-koira saa kuukausittain pistettävän kipupiikin nivelvaivoihin.
Nella-koiralta pitää tyhjentää anaalirauhaset. Myös hammaskiveä on vähän kertynyt.
Punoittaako silmä? Omistaja arvelee sen johtuvan jännittämisestä.
Nella kiirehtii jo ulko-ovea kohti häntä helpotuksesta heiluen. Kohta ovi käy taas, sieltä tulee neljän kuukauden vanha Topi-koira rokotettavaksi.
Aina eläimiä ei voi pelastaa. Työpäivään on kuulunut myös eutanasia koiralle.
– Ehkä ihanimpia hetkiä työssä ovat synnytysavut, kun onnistuu saamaan vasikan elävänä ulos, Mourujärvi miettii.
On hänen vuoronsa jäädä päivystämään. Seuraavana päivänä alkaa vapaajakso ja Mourujärvi lähtee ajamaan kotiin Espooseen.
Myöhemmin käy ilmi, että ilta jatkui vielä ähkyn vaivaaman hevosen hoitamisella. Ja mikä parasta, yöllä koettiin myös syntymän ihme. Mourujärvi auttoi maailmaan suloiset ja reippaat kaksosvasikat.