Minttu Heimovirralla on erikoislaatuinen taito: Hän osaa nähdä ja luoda tarinoita lähes mistä tahansa ympärillä olevasta.
– Metsäpolun varrella nököttävä kivi tai puun runkoa pitkin kipittävä muurahainen voivat muuttua päässäni nopeasti tarinan päähenkilöiksi, joiden välisiä suhteita alan innolla selvitellä, Heimovirta hymyilee.
Yli kymmenen vuoden ajan Ylen luonto- ja tiedeohjelmien toimittajana työskennellyttä Heimovirtaa voi syystä kutsua tottuneeksi tarinankertojaksi. Hän on tehnyt vuosien varrella satoja luontoon liittyviä ohjelmia televisioon ja radioon. Paitsi eläväsanainen kertoja, on biologitaustainen Heimovirta myös alansa todellinen asiantuntija.
– Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti eläinten käyttäytymisestä. Myöhemmässä vaiheessa kiinnostukseni laajeni myös kasveihin, kun ymmärsin niiden puuhailevan kaikenlaista siinä missä eläimetkin, hän kertoo.
Sinisorsien lemmenelämään, muurahaispesän vapaamatkustajiin ja lukuisiin muihin kiehtoviin aiheisiin perehtynyt Heimovirta asuu perheensä kanssa Ylläsjärvellä. Keväällä ilmestyneen esikoisteoksensa avulla hän haluaa välittää kotoisen luontomme yllätystarinoita myös muille ihmisille.
Uupumukseen apua pohjoisen luonnosta
Kiireisestä helsinkiläistoimittajasta tuli Lapissa asuva yrittäjä ja kirjailija monien käänteiden kautta.
Muutama vuosi sitten Helsingissä asunut Heimovirta kohtasi vakavan burnoutin. Lääkäri ehdotti lääkkeitä ja terapiaa, mutta ne eivät tuntuneet uupumuksesta kärsineelle naiselle vaihtoehdoilta. Heimovirta päätti sen sijaan ottaa etäisyyttä omaan, merkityksettömältä tuntuvaan arkielämäänsä ja muutti vuodeksi Muonioon.
Lapissa vietettyjen kuukausien aikana hän opiskeli itsensä eräoppaaksi ja rakastui samalla pohjoisen luontoon ja elämänmenoon. Lappi ei irrottanut otettaan naisesta siinäkään vaiheessa, kun hänen oli aika palata takaisin pääkaupunkiseudulle.
– Sopeutuminen arkielämään tuntui vaikealta ja Helsinki näyttäytyi lähinnä meluisana, stressaavana ja kiireisenä paikkana, Heimovirta muistelee.
Vuotta myöhemmin Heimovirta muutti puolisonsa kanssa takaisin pohjoiseen ja perusti tämän kanssa yhteisen ohjelmapalveluyrityksen Ylläsjärvelle.
Toimittajavuosiensa aikana Heimovirta oli ehtinyt kerätä talteen lukuisia aihioita ja materiaaleja tulevia juttuajatuksiaan varten. Työuran päättyessä muistiinpanot olivat jääneet pölyttymään tietokoneen kovalevylle. Ne kaivettiin kuitenkin uudelleen esiin, kun kustannusyhtiö Kirjapaja lähestyi Heimovirtaa kirjaidean merkeissä.
– Alun perin esikoiskirjani aiheeksi pyöriteltiin omakohtaista tarinaa elämänmuutoksesta ja Lappiin muuttamisesta. Minulle oli kuitenkin helpompaa tarttua teemaan, josta osasin jo kertoa. Halusin tuoda esiin tarinoita kiehtovasta luonnostamme sekä sitä asuttavien eliöiden erikoisuuksista.
Näin syntyi helmikuussa päivänvalon nähnyt Sutinaa ja suhmurointia. Heimovirran esikoisteos on kiehtovien kertomusten muotoon puettu kirja, joka poikkeaa perinteisestä tietokirjasta.
Esimerkiksi muurahaispesän vapaamatkustajista hän kirjoittaa seuraavasti:
”Aivan kuten ihmisyhteiskunnassa, myös muurahaisten kaupungissa elää vapaamatkustajia. Tämän tarinan antisankari on juuri tällainen sohvaperuna, laiska Liisa. Ahkeraan Mirkku Muurahaiseen verrattuna Liisa on selvästi hitaampi ja pulskempi. Se ei totisesti ota paineita eikä tee juuri mitään muutakaan. Välillä se saattaa puhdistaa ahkerampaa toveria tai olla tekevinään hieman jotain.”
– Tiede- ja luontotoimittajana minua on aina ajanut halu saada ihmiset innostumaan aiheistani. Omannäköisen kirjani myötä haluan välittää luonnon ainutlaatuisia tarinoita tiedon ja tunteen avulla myös muille ihmisille, hän kertoo.
Seiskajuoruiksi naamioitua faktaa
Tieteellisen tiedon popularisointi on taitolaji, jossa perinteinen tieto esitetään kaikelle kansalle ymmärrettävässä ja kiinnostavassa muodossa. Heimovirran käsissä tiukat faktat muovautuvat eläin- ja kasvimaailman mehukkaimmiksi seiskajuoruiksi, joita tähdittävät muun muassa Pirkko Puutiainen sekä mainittu Mirkku Muurahainen.
Kuten kunnon juorujulkaisussa ainakin, kirjan sivuilla puidaan suhdesotkuja ja seksipuuhia varsin värikkäin sanankääntein. Julkkisten sijaan valokeilassa ovat kuitenkin kotoisan luontomme eläin- ja kasvikunnan edustajat.
– Tv-maailmasta olen oppinut, että esitettäviin asioihin tulee aina löytää jokin koukku, jolla ihmiset saadaan kiinnostumaan aiheesta. Päädyin käyttämään kirjassani samaa taktiikkaa ja esittää asiat sellaisessa muodossa, mistä ihmiset ovat todellisuudessa kiinnostuneita. Juorut ja lööppiotsikot purevat aina, myönsimme sitä tai emme, hän naurahtaa.
Heimovirta muistuttaa vieraiden asioiden sisäistämisen olevan ihmiselle usein vaikeaa. Tehdäkseen luonnontieteellisestä tiedosta ymmärrettävämpää hän päätyi antamaan eläin- ja kasvilajeille ihmismäisiä, helposti samaistuttavia ominaisuuksia. Lohien vaellusta Heimovirta vertaa Shakespearen luomaan Romeoon ja Juliaan, katkenneen hieskoivun murhaajaa selvitetään puolestaan perinteisen rikosmysteerin tavoin.
– Faktojen tulee luonnollisesti olla kunnossa. Oikean termin käytön sijaan oleellista on kuitenkin se, sisäistääkö lukija jutun sisällön ja jääkö se hänen mieleensä, Heimovirta painottaa.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää
Sanoilla leikittelyä ja tarinoita rakastava Heimovirta kertoo vierastavansa luonnon mystifiointia. Virheettömillä, kansallishenkeä huokuvilla kuvilla ja pörröisillä ketunpoikasilla täytetyt luonto-ohjelmat eivät kuulu hänen suosikkeihinsa.
– Kyse ei ole siitä, etteikö tarinoita saisi kertoa – teenhän niin itsekin. Tämän tyyppisissä julkaisuissa todellisuus väritetään kuitenkin maagiseksi satumaailmaksi. Näin luodaan ajatus siitä, että illuusiot ovat todellisuutta kiinnostavampia, vaikka asia on täysin päinvastoin.
Sama ilmiö pätee myös eläinmaailman edustajiin. Mediassa söpöt ja pörröturkkiset eläimet saavat huomattavasti kastematoja enemmän palstatilaa. Tosiasiassa luonnon kiinnostavimmat tarinat liittyvät usein vähemmän esillä oleviin lajeihin.
Esimerkiksi naapureina asuvat kastemadot vierailevat toistensa luona kuin treffeillä konsanaan ennen paritteluun johtavien ratkaisevien askelten ottamista. Kun flaksi lopulta käy, saattavat kastemadot käyttää paritteluun jopa kaksi tuntia.
Toiveena luontoymmärryksen lisääminen
Kirjallaan Heimovirta toivoo pystyvänsä lisäämään ihmisten ymmärrystä luonnosta ja sen merkityksestä. Tarinoiden tarkoituksena on selkeyttää ajatusta siitä, miten vahvasti kaikki liittyy kaikkeen. Pienimmilläkin teoilla on merkitystä kokonaiskuvan kannalta,
– Minua motivoi halu saada ihmiset ymmärtämään, miten upea ja säilyttämisen arvoinen luonto kaikessa monimuotoisuudessaan on. Ihminen on vain eläin muiden joukossa, samalla tavalla riippuvainen ympäristöstään kuin muutkin lajit, hän kertoo.
Heimovirta toivoo kuitenkin, ettei kirjaan tartuttaisi liian vakavilla mielin. Vaikka aiheet ovatkin tärkeitä, ei silmäkulmassa olevaa pilkettä tarvitse kadottaa.
– Kirja soveltuu erinomaisesti myös ihmisille, joiden lukuharrastus kohdistuu pääasiassa Seiskaan ja naistenlehtiin. Lukijan ei tarvitse olla edes kiinnostunut luonnosta! Parhaassa tapauksessa teos toimisi kiinnostuksen herättävänä tekijänä.
