Oulun Hietasaaren metsässä kaikuu linnunlaulua joka suunnalta. Joillakin lajeilla pesinnät ovat kuitenkin pitkällä.
Oulun yliopiston biologian opiskelijat Johannes Paukku ja Anttoni Tolonen ovat kiertäneet saarta tarkastamassa linnunpönttöjä, joissa tali- ja sinitiaisilla poikaset ovat jo kuoriutuneet.
Kevään erikoinen ilmiö on ollut monien poikueiden kuoleminen pesään.
– Pesintä alkoi ennätysaikaisin, kaksi–kolme viikkoa normaalia varhaisemmin, Tolonen kertoo.
Niin aikaisin, että kun emojen pitäisi nyt kerätä poikasille toukkia, niitä ei vielä ole. Tolonen kertoo lintujen yrittävän ajoittaa pesintänsä toukkahuippuun, mutta ajoitus on epäonnistunut.
– Se meni aivan pieleen, Tolonen tiivistää.
Paukku kertoo kuulleensa hyönteistutkijoilta, että toistaiseksi hyönteisten esiintyminen on ollut vähäistä. Tiaisten saalis siis puuttuu metsistä.
Tiaisten pesintöjen tarkkailu on osa soveltavan populaatio- ja luonnonsuojeluekologian kurssia.
– Tämä on vuoden kestävä kurssi, jossa vuoden eri vaiheissa on eri hommat, Paukku kertoo.
Kurssin vetäjä, yliopisto-opettaja Veli-Matti Pakanen kertoo tavoitteena olevan, että opiskelijat pääsevät tekemään käytännön maastotyötä, jossa seurataan yksilöllisesti merkittyjä eläimiä.
Idea on päästä keräämään aineistoja siten, että niitä voi käyttää tutkimuskysymyksiin vastaamiseen. Pakasen mukaan kurssin vahvuus on siinä, miten se tutustuttaa ja sitoo opiskelijan tutkimukseen.
Seurannan vuodenkierto alkaa syys–lokakuussa tali- ja sinitiaisten pyynnillä ja rengastamisella. Opiskelijat opettelevat siinä muun muassa lintujen käsittelyä ja mittaamista. Linnut saavat jalkoihinsa värirenkaat, joista ne voi tunnistaa yksilöllisesti.
– Kun linnut on saatu rengastettua, niitä seurataan marraskuussa ruokintapaikoilla. Seuranta toistetaan maaliskuussa, Pakanen kertoo.
Tolonen kertoo opiskelijoiden huolehtivan ruokinnoista talven ajan.
Syksyn seuranta kertoo, mitä lintuja on elossa aiemmilta seurantakerroilta. Kevättalvella nähdään, mitkä linnut ovat selvinneet hengissä talvesta. Aineistoa on kerätty nyt neljä vuotta.
– Seurannat auttavat erottamaan talvisäilyvyyden talven ulkopuolisesta säilyvyydestä. Ja ihme ja kumma, näissä ei ole eroa, Pakanen kertoo.
Vähäinen talvikuolleisuus yllätti tutkijat ja sen arvioidaan olevan ruokinnan ansiota. Talviruokinnan osuutta selviytymisessä ei kerätyn aineiston pohjalta pystytä arvioimaan tarkkaan, mutta sen tiedetään olevan merkittävä.
– Tali- ja sinitiainen eivät pärjäisi täällä ilman lisäruokintaa, Pakanen tiivistää lajien pärjäämisen Oulun talvessa.
Sinitiaisen säilyvyys vuoden yli on ollut yli 60 prosenttia, mikä on Pakasen mukaan parempi kuin monissa huomattavasti eteläisemmissä populaatioissa.
Hietasaari on Pakasen mukaan loistava, luontaisesti sopivasti rajautunut tutkimusalue. Kaikki saaressa talvea viettävät linnut eivät kuitenkaan jää sinne pesimään.
– Yksi meidän linnuistamme nähtiin Martinniemessä eli osa niistä selvästi pesii muualla, Pakanen kertoo.
Talvi on tiaisille niin kriittistä aikaa, että ne saattavat olla paikkauskollisempia hyväksi havaituille talvehtimisalueille kuin pesimäpaikoille.
Aineistoa ei kerätä pelkästään kurssin tarpeisiin. Tuloksiin perustuen on jo tehty tieteellisen artikkelin käsikirjoitus, jossa perehdytään vuodenaikojen välisiin eroihin säilyvyydessä.
Biologian opiskelijoille on myös tarjolla toinen populaatioekologian kurssi, jolla analysoidaan itse kerättyjä aineistoja ja tehdään niiden pohjalta seminaaritöitä.
– Harvassa asiassa pystyy ottamaan opiskelijat mukaan näin hyvin. Ja kurssi toimii hyvin, kun opiskelijat osallistuvat aktiivisesti, Pakanen summaa opetuksen annin.
Myös palaute kurssista on ollut hyvää.
– Tämä on todella hyvin järjestetty kurssi, pääsee konkreettisesti tekemään tutkijan työtä, Tolonen kehuu.
– Jos yhtään tutkimukseen haluaa suuntautua, niin tämä on se kurssi, Paukku painottaa.
Monelle opiskelijalle kurssi on ensimmäinen, jolla pääsee käsittelemään lintuja. Toisaalta Paukku kertoo monien harrastuksessa edistyneempien ja rengastajaksi haluavien tekevän pakollisen rengastusharjoittelun kurssin yhteydessä.
Opiskelijat jatkavat kiertämistä pöntöltä toiselle.
– Täällä on yhdeksän poikasta, nämä ovat isompia kuin aikaisemmat, talitiaisen pesään kurkistava Paukku laskee.
Pönttöjä on ympäri saarta kaikkiaan 120 ja valtaosa niistä asuttuja. Kurssilaisilla riittää siis patikoitavaa.
Sääennuste enteilee lämpenevää, joten hyönteisravinnon runsastumistakin voi odottaa.
– Jää nähtäväksi, onnistuvatko myöhemmin aloitetut pesinnät paremmin, Pakanen miettii.