Heikoilla jäillä
Testasimme heikot jäät. Katso videolta, onnistuuko toimittaja pelastautumaan avannosta itse.
Nuori, riski palomies Arttu Tuohimaa nostaa itsensä avannosta vaikka sukset jalassa, mutta miten pelastautuminen onnistuu tavikselta?
Tämän selvittämiseksi myös toimittajan piti kävellä heikoille jäille.
Kun jään läpi huljahtaa yllättäen, on toiminnan hyvä tulla selkäytimestä, sillä aikaa ei ole hukattavaksi.
Jännittävintä on epätietoisuus.
Se, kun kävelee jäällä ja tietää tipahtavansa muttei sitä, milloin se tapahtuu. Kevätjää ei juuri varoittele, mitä tuleman pitää. Kaikki tapahtuu nopeasti myös tositilanteessa.
Ensimmäinen vaihe onnistuu, ainakin selvin päin, refleksinomaisesti. Kun huomaat, että jää alkaa pettää alta, levitä kädet sivuille. Tällöin et humpsahda välttämättä upoksiin asti.
Sitten: Säilytä mieli rauhallisena ja toimi niin harkiten kuin mahdollista.
Huuda apua tai puhalla pilliin, ja ala toimia.
Käänny siihen suuntaan, josta olit tulossa. Siellä jää kantaa varmimmin. Riko höttöistä jäätä edeltäsi niin pitkälle, kuin se käsin ja vartalolla onnistuu.
Kohota itsesi uintipotkuilla mahallesi vaaka-asentoon, iske naskalit jäähän ja ponnista jään päälle. Ryömi tai kieri sen verran, että olet varmasti kestävällä jäällä ja nouse ylös vasta sitten.
Ja sitten kokeillaan. Paloesimies Teppo Tuomaala seuraa tilannetta.
Videolla Teppo Tuomaala kertoo, miten toimia, jos jää pettää alta.
Näin teoriassa. Miltä tämä tuntuu käytännössä?
Jalat hakeutuvat väkisin jäälautan alle ja nousevat siellä ylöspäin.
Vaatii ponnistelua, keskivartalon lihaksia ja uintipotkuja, että jalat saa taakse edes sen verran, että naskalit pystyy iskemään jään reunaan.
Jos jäillä liikkumisen turvallisuuden tiivistäisi yhteen sanaan, sana olisi naskalit.
Olisi liki mahdoton ajatus saada hilattua itsensä lumettoman mutta märän jään päälle, jos käsissä ei olisi mitään, millä saada ote liukkaasta pinnasta.
Naskalit roikkuvat kaulalla käyttövalmiina ja korkealla rinnuksilla. Silloin terät saa irrotettua toisistaan ja otettua käyttöön. Plussaa on, jos sen pystyy tekemään yhdellä kädellä.
Jos naskaleiden käyttö ei kerta kaikkiaan onnistu, tai niitä ei ole mukana, on ohje kokeilla hyljetekniikkaa. Tee uintiasennossa potkuja jaloilla ja etene käsiesi avulla pienillä työnnöillä vähän kerrallaan eteenpäin. Pidä kädet lähellä vartaloa.
Seuraavaksi samaa testataan reppu selässä.
Nyt jää on sen verran ohuempi, että toimittaja pulahtaa syvemmälle. Reppu sekä vaatteissa oleva ilma toimivat kuitenkin kellukkeina varsin mainiosti.
Reppu on myös kelluntaväline
Jäällä liikuttaessa repun tärkein ominaisuus on, että sinne mahtuu kokonainen vaihtovaatekerta vesitiiviisti muovi- tai kuivapusseihin pakattuna. Varavaatteiden ylä- ja alavartalo-osat kannattaa pakata omiin kuivapusseihinsa ja merkata sisältö pussin päälle.
Muuta tarpeellista voivat olla pyyhe, kuivat pohjalliset ja vahvat muovipussit kastuneiden kenkien varalle sekä muovipussit märkiä vaatteita varten.
Kertakäyttösadetakki pitää päälle saadut vaihtovaatteet kuivina, vaikka selässä on märkä reppu.
Haarahihna varmistaa, ettei reppu nouse vedessä turhan ylös.
Repun kelluttavuus syntyy sen sisällöstä, mutta paljoa tyhjää tilaa ei kannata jättää, jotta se ei hörppää kohtuuttomasti vettä sisäänsä.
Pelastautuminen on himpun verran helpompaa, jos apuna on kaveri.
Tosifiksut ja -kokeneet jäällä liikkujat, kuten retkiluistelijat, pitävät mukanaan pelastukseen tarkoitettua heittoköyttä, mutta mikä tahansa kättä pidempi käy apuvälineeksi.
Se voi olla esimerkiksi suksisauva, oksa tai oma takki.
Pelastaja lähestyy pelastettavaa vahvan jään suunnasta ja konttaa tai ryömii viimeiset metrit. Auttaessaan pelastaja levittää jalkansa painon tasaamiseksi.
Arttu Tuohimaa ja kollegansa Teemu Hautala näyttävät mallia.
Lisätään vaikeuskerrointa. Nyt Tuohimaa hiihtää heikoille jäille.
Merellä hiihtäminen on mitä mainioin kevätharrastus, vaikka tänä keväänä olosuhteet saivat monin paikoin vain unelmoimaan ihanista kantohangista.
Jään läpi vajonnut Tuohimaa irrottaa sauvojen lenkit käsistään ja käyttää sauvoja naskaleina. Nouseminen onnistuu häneltä suksia irrottamatta.
Jos haluaa varmistaa, etteivät sukset tai sauvat uppoa pohjaan, niihin voi teipata tyhjät muovipullot kellukkeiksi.
Arttu Tuohimaa näyttää ja kertoo, miten pelastautua sukset jalassa.
On turvallisuusasia, ettei jäälle lähde hiihtelemään yksin. Videolla Teemu Hautala ja Arttu Tuohimaa näyttävät, kuinka kaveria voi auttaa.
Sitten vielä se huonoin skenaario.
Jos et pääse ylös avannosta, pidä kiinni jään reunasta. Pysyttele lämpöhukan pienentämiseksi mahdollisimman liikkumattomana paikallasi. Huuda apua tai puhalla pilliin.
Ja taistele! Lisäät selviytymismahdollisuuksiasi, kun pidät elämänhaluasi yllä.
Puikkojää on petollinen kevään ilmiö
Puikkojää on onkaloista kevätjäätä, kuin vieri viereen pakattuja mehupillejä.
Jää puikkoontuu, kun sulamisvedet ja auringonpaiste heikentävät teräsjään. Nämä ontot puikot ovat tosissaan kiinni enää löysästi.
Jään paksuus hämää. Puolen metrin paksuisesta puikkojäästä voi tipahtaa läpi varoittamatta.
Erityisen petollista on tilanteen nopea muuttuminen. Puikkojään kantokykyä on mahdoton arvioida. Sama jää saattaa olla yöpakkasten jäljiltä kantava vielä aamulla, mutta auringonpaiste ja lämpöasteet heikentävät sen päivän mittaan hengenvaaralliseksi.
Naskalit eivät välttämättä pure puikkojäähän, sillä se hajoaa piikin alta. Siksi heikkoa avannonreunaa pitää rikkoa niin pitkälle kuin se onnistuu käsin tai vartalolla.