Miksi sinä et käy ikinä missään?
Tätä Ivalossa asuvan Petro Niskasen tutut kyselivät häneltä viime kesänä. Kävihän hän. Joka ikinen päivä jossain. Ja yötkin läpeensä.
– Käymisen ei vain ole aina pakko tarkoittaa Ivalon kylää tai Saariselän baareja. Kyllä minä käyn paljon paikoissa ja elän hyvin aktiivista elämää, Niskanen sanoo ja myhäilee.
Niin, hän elää aktiivista elämää luonnossa. Yhdessä koiriensa, saksanseisoja Islan ja walesinspringerspanieli Rollen, kanssa.
Niskanen kuvailee kalastusta, erityisesti perhokalastusta, pikemminkin elämäntavakseen kuin harrastuksekseen. Häntä jaksaa hämmästyttää, miten monipuoliset mahdollisuudet kalastukseen Ivalosta käsin on.
Aikaisemmin esimerkiksi Utsjoen lohijoet vaativat kahdentoista tunnin ajomatkan.
– Se tuntuu vieläkin aika uskomattomalta, että etäisyyden puolesta on mahdollista ajaa Utsjoelle kalaan töiden jälkeen, kalastaa yö ja ajaa takaisin kotiin. Kalastushommien kannalta Ivalo on minulle kuin paratiisi. Ja oikeastaan muutenkin, Niskanen sanoo.
Vaan eipä olisi ollut vielä reilu parikymppisenä.
Töihin päivin öin
Nuori Petro Niskanen keskittyi hauskanpitoon ja eli ”miten nyt nuoret ihmiset elävät arkeaan”.
Juankoski oli vaihtunut isompiin ympyröihin. Helsinkiin, välillä Jyväskylään, ja sitten takaisin Helsinkiin. Ja talvisin Rukaan.
Niskanen työskenteli kesät baarimikkona Helsingin Suomenlinnassa ja talvet Rukalla kelkkavuokraamo-safariyrityksessä oppaana ja vuokraamotyöntekijänä.
Sitten iski jonkin sortin ahneus.
Alun perin Niskanen lupasi käydä auttamassa Rukalla baarissa parin työvuoron verran varsinaisen työpäivänsä jälkeen. Pian hänellä oli kaksi kokopäivätyötä.
Aamuisin hän meni suksivuokraamoon ja safarihommiin viimeistään yhdeksäksi. Kun työpäivä oli pulkassa iltaviiden ja -seitsemän välillä, hän saattoi vaihtaa suoraan lennosta töihin baariin ja tehdä töitä kahteen saakka yöllä.
Seuraavana päivänä sama ralli jatkui.
Lisäksi Niskanen toimi VPK:ssa. Hiihtokeskuksessa tehtäviä oli aika paljon.
Sitten loppui veto.
– Yhtenä aamuna en vain enää jaksanut. Siihen päättyi minun kauteni Rukalla, ja vei aika pitkän aikaa päästä tolpilleen.
Varoitusmerkkejä oli kyllä ollut ilmassa. Niskasen oli ollut aamuisin hankalaa päästä sängystä ylös.
– Mutta silti ketjujen katkeaminen tapahtui näin, Niskanen sanoo ja napsauttaa sormiaan.
– Ei huvittanut mikään. Ei vain jaksanut. Eikä kiinnostanut. Kaikki oli paskaa.
Yli tuhat kilometriä tuntemattomaan
Uupumisen jälkeen Petro Niskanen jäi vielä viidenneksi talveksi Rukalle. Ehkä. Muistikuvien hataruus hämmentää häntä.
– En toivoisi uupumista edes pahimmille vihollisilleni, hän toteaa.
Sen Niskanen muistaa tarkalleen, milloin hän teki päätöksen Lappiin muuttamisesta. Keväällä 2019.
Niskanen oli käynyt työhaastattelussa Honningsvågissa Nordkappissa. Matkalla Norjasta takaisin Rukalle hän pysähtyi hetkeksi Kaunispäälle.
– Helsinki-Ruka oli helppo ja varma yhtälö, kun siinä pääsi vauhtiin. Tiesin aina, mitä tapahtuu kesällä ja mitä talvella. Kuvioon jotenkin turtui, vaikka minulla oli ollut jo kauan mielessäni ajatus Lappiin muutosta. Kaunispään huipulla päätin, että tänne tulen.
Kotoisuuden tunne oli syntynyt pohjoisen kalareissuilla. Vaikka Niskanen kuvailee itseään heittäytyjäksi, hän tarvitsi vuosia aikaa ennen kuin oli valmis muuttamaan.
– Minulla ei ollut täällä yhtään ainoaa tuttua. Edessä olivat täysin uudet kuviot ja uusi elinympäristö.
Eikä Helsinki ollut hänelle kuitenkaan läpeensä väärä asuinpaikka. Sinne jäi paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. Se on ainoa asia, mitä Niskanen Helsingistä välillä kaipaa.
– Annoin Helsingille monta mahdollisuutta, vaikka tasan tarkkaan tiesin, ettei se ikinä tulisi olemaan pysyvä kotini. Varmistelin tavallaan omaa paikkaani, missä asuisin.
Niin vain kävi, että kun ikää tuli lisää, elämänarvot muuttuivat. Hauskanpito ei ollutkaan enää tärkeää.
Sitä paitsi Petro Niskanen halusi elää ihan tavallista elämää, ei matkailualan työntekijän kuormittavaa sesonkiarkea. Syy, miksi hän halusi asumaan nimenomaan Inarin kuntaan, oli puhtaasti luonto.
– Se on niin monipuolinen. Täällä on kaikkea. Tuntureita, ikimetsää ja vettä. Muualla Suomessa ei ole tämmöistä.
Ei enää ikinä uudestaan
Ihan suoraviivaisesti unelma ei toteutunut. Se oli pettymys, Niskanen toteaa.
Syyskuussa 2019 Petro Niskanen muutti Saariselälle. Hän oli yksi Ylen suositun Unelma Lapista -dokumenttisarjan päähenkilöistä.
Niskanen oli jo tehnyt muuttopäätöksensä, kun hän haki äidin vinkkaamana, puolivitsillä mukaan ohjelmaan, jossa seurattaisiin Lappiin muuttavia ihmisiä.
Sarjassa Niskanen aloittaa työt Saariselällä oppaana ja baarimikkona. Hän oli toivonut aiempaa tasaisempaa työelämää, mutta pian pelko uudesta loppuunpalamisesta herää.
Sitten koronapandemia lopettaa työt kuin seinään. Sekään ei saa Niskasta palaamaan etelään.
Ohjelman kuvausten loppupuolella Niskanen palkattiin ohjelmapalvelupäälliköksi hotelliin Kaunispään huipulle. Siinä tehtävässä hän on edelleen.
Nyt Petro Niskasella on joustava työaika. Niskasen omalla vastuulla on huolehtia, jos hän haluaa välillä tilalleen korvaavia apukäsiä.
– On itsestäni kiinni, milloin olen vapaalla ja kuinka paljon. Voisin melkein sanoa, että tämä on unelmatyö. En olisi Lappiin lähtiessäni uskonut, että seisoisin niin nopeasti saappaissa, joissa nyt seison.
Kuitenkin mies näyttää väsyneeltä. Joulusesonki vastuunalaisessa ja stressaavassa asemassa on vasta hiljattain päättynyt. Niskanen kuvailee, miten hänen aivonsa käyvät kovilla kierroksilla myös kotona.
Niskasen historian tuntevat ystävät ovat muistutelleet, mitä voi tapahtua, jos kaasupoljin ei kevene.
Siksi Niskanen pakkailee autoaan muutaman päivän Muonion-reissua varten ja pitää pian lisää ylityövapaita. Hän ei halua kokea uupumusta uudestaan.
Sama kiire, eri tunnelma
Koska Niskasen unelma Lapista tarkoitti nimenomaan normaalin arkielämän rakentamista, Saariselkä ei tuntunut hänestä hyvältä asuinpaikalta.
Siksi hän muutti maaliskuussa 2020 Ivaloon, noin 25 kilometrin päähän työpaikastaan.
– Ivalossa on helpompi elää normaalia arkea, kun ei ole hiihtokeskusmiljöötä ympärillä. Nyt unelmani tavallisesta arjesta Lapissa on toteutunut, Niskanen sanoo.
Ja kyllä, siihen kuuluvat myös ne kehnommat jutut.
Koronan tuoma epävarmuus matkailualan töissä.
Kaipuu siitä, että paikkakunnalta löytyisi useampi läheinen ystävä, vaikka kavereita ja ystäviäkin on jo löytynyt.
Muuten vain harmaat päivät.
Samanlaista arki kai täällä on kuin missä tahansa muualla eikä pelkkää ilotulitusta, Petro Niskanen sanoo.
– Ihan sama, missä asuu, silti on omat ongelmansa ja huonot päivänsä. Vaatii tietynlaisen ihmistyypin, että täällä viihtyy.
Hän arvelee, että ikänsä kaupungissa asuneelle esimerkiksi Ivalossa asuminen saattaisi olla sokki.
– Vaikka täällä on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee, niin ei täällä silti ole mitään verrattuna siihen, mitä on olemassa. Minut se yllätti, miten paljon palveluita Ivalon kokoisessa kylässä on.
Ja kyllä Lapissakin voi olla kiire, Niskanen toteaa. Hänestä ero etelään on siinä, että Lapissa kiire ei näy ihmisissä samalla tavalla.
Vaikka töissä onkin hoppu, ilmapiiri on erilainen, kun työntekijät eivät ala hötkyillä ja juoksennella paikasta toiseen, hän selittää.
Niskasesta ero kiireen tunnussa johtuu pitkälti ympäristöstä ja tavasta elää. Helsingin ratikassa aina joku sankari töni tiensä muiden edelle, vaikka raitiovaunu ei lähtenyt liikkeelle yhtään sen aikaisemmin.
Sitten kiire tarttuu muihinkin. Se on älytöntä, Niskanen sanoo.
– Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kiire on arkea. Toki on eri juttu, onko ihmisiä vaikka 2 500 vai 250 000. Mutta ei kai sen 250 000:n ihmisenkään ole pakko painaa menemään niin, että kengänpohjat sulavat asvalttiin?
Ota selvää, niin et kadu
Onko Lapista hankalaa saada töitä? Pääseekö ympyröihin helposti mukaan? Kannattaisiko sittenkin muuttaa ensin Rovaniemelle?
Näitä kysymyksiä Petro Niskaselle esitetään somessa. Ensimmäiseen hän vastaa, että riippuu omasta joustavuudesta.
– Jos muuttaa tänne ja odottaa, että saa sen yhden tietyn työpaikan yhdeltä tietyltä alalta, odottamiseen voi mennä vaikka viisi vuotta.
Toiseen kyllä, mutta se riippuu myös omasta aktiivisuudesta. Kolmanteen vastaus on ei.
– Eihän se elämä muutu siitä mihinkään, että muuttaa Oulusta Rovaniemelle. Jos unelmana on tulla tänne ylös, niin jos se on mahdollista, suosittelen tulemaan sitten kerralla. Lappi on hypetyksen kohde, ja on paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla tänne, mutta eivät välttämättä uskalla. Kynnys on liian iso, Niskanen pohtii.
– Sitäkin on tullut paljon vastaan, että ihmiset elävät oravanpyörässään tuttua ja turvallista arkea, mutta siinä ei ole hyvä olla. Täällä eletään vain kerran, niin miksi tyytyä keskinkertaiseen, jos se voi olla hyvää.
Nyt Niskasen oma arki harmainekin päivineen on hyvää. Hän liikuttuu näkemästään luonnosta joka ikinen kerta, kun ajaa töihin Ivalosta Kaunispäälle.
Mutta, mitä jos puolen vuoden tai vuoden päästä muutosta huomaisikin, ettei Lappi ollut oma paikka? Sen näkee vasta, kun ottaa asiasta selvää, Niskanen kannustaa.
– Olen tutustunut somessa moniin ihmisiin, jotka ovat tulleet Lappiin yhdeksi kaudeksi, mutta jääneet pysyvästi. Mieluummin kannattaa kokeilla kuin katua, ettei tullut kokeiltua.
Petro Niskanen, 34.
Asuinpaikka: Ivalo.
Perhe: saksanseisoja Isla ja walesinspringerspanieli Rolle.
Ammatti: ohjelmapalvelupäällikkö Star Arctic Hotellissa Kaunispään huipulla Saariselällä.
Mistä tunnetaan? Esiintyi Ylen Unelma Lapista -dokumenttisarjassa, jossa seurattiin Lappiin muuttavia. Sarja on ehdolla toukokuussa pidettävässä Kultainen Venla -gaalassa. Unelma Lapista -sarja ja Lapland Dreaming -elokuvaversio ovat parhaillaan nähtävissä Yle Areenassa.