Suomen luonnossa vuodenajat ovat räikeästi erilaisia keskenään. Ruskaa, marraskuun koruttomuutta, kaamosta ja tykkylunta.
Sami Säily on graafikko, AD, valokuvaaja sekä luonnon ystävä. Hänen työaikansa kuluu suurimmaksi osaksi graafisen suunnittelun parissa, mutta vapaa-ajalla tärkeimmät harrastukset ovat luonnossa liikkuminen ja valokuvaus.
– Lapsesta asti olen kulkenut luonnossa, ja jo nuorena hieman tutustuin valokuvaukseen. Noin kymmenen vuotta sitten annoin sille kunnolla pikkusormen, Säily kertoo.
Sen jälkeen hän on opiskellut ammattivalokuvaajaksi ja siitä on muodostunut intohimo.
Tietynlainen intohimo löytyy myös Syötteeltä, nimittäin kansallispuiston vanhat, luonnontilaiset metsät. Siellä Säily kulkee paljon ja tallentaa metsien tunnelmaa, vaikka tunnelman taltioiminen ei olekaan helpoin tehtävä.
– Kansallispuisto on ollut minullekin silmiä avaava. Nykyään suomalaisilla on hämärtynyt ajatus metsistä, kun näemme niin paljon talousmetsää.
Juuri vanhat metsät leimaavat Syötteen aluetta valokuvaajan näkökulmasta, mutta myös suota riittää kuvattavaksi.
– Syötteen alue on vähemmän kuvattu alue kuin esimerkiksi Kuusamo tai Lappi, Säily pohtii.
Kuvaajalla on asuntovaunu Iso-Syötteen juurella kausipaikalla. Sieltä on helppo lähteä kuvaamaan metsiä tai vain retkeilemään.
Arkistoihin on kertynyt suuria määriä kuvia Syötteeltä, ja osa niistä on päässyt näytillekin. Syötteen luontokeskukselle pystytettiin vuonna 2023 pysyväisnäyttely, jossa on Säilyn valokuvia. Luontokeskuksella on sisustuselementteinä käytetty suuria valokuvia Syötteen luonnosta, jotka nekin ovat Säilyn tallentamia.
– On ollut hienoa, että kuvia on ollut pysyväisnäyttelyssä. Harmi, että sen matka jää nyt lyhyeksi, kun luontokeskus suljetaan.
Luontoa rakastavalle kuvaajalle luontokeskuksella on ollut paljon muitakin merkityksiä, kuin valokuvanäyttely. Esimerkiksi keskuksen pihan lintujen ruokintapaikalta on voinut bongailla kuvauskohteita.
Kuvattavia maisemia Syötteellä on riittämiin. Säily nostaa erityisiksi kohteiksi Ahmavaaran sekä Vattukurun maisemat. Molemmissa paikoissa pääsee keskelle kaunista aarnimetsää.
– Maisemavalokuvauksessa on tiettyjä lainalaisuuksia. On hyvin erilaisia keinoja siihen, miten näkymää tai tunnelmaa tallennetaan.
Kännykkäkamera on paljon parempi laajoissa maisemakuvauksissa kuin tarkoissa potreteissa esimerkiksi eläimistä. Kännykkäkameralla otetuissa maisemakuvissa koko maisema on automaattisesti tarkennusalueella.
– Kirkas auringonpaiste keskipäivällä ei ole paras mihinkään valokuvaukseen, vaikka äkkiä saattaisi tuntua, että silloin valo on hyvä. Aamun ensimmäisinä ja illan viimeisinä tunteina valo on paljon kameraystävällisempää, pehmeämpää, ja silloin taivaskin tuo maisemaan lisää värejä, valokuvaaja ohjeistaa.
Syötteellä talven kaamos on Säilyn mukaan ainutlaatuinen kuvauksen kannalta. Silloin valo on pehmeää koko päivän, kun aurinko paistaa tarpeeksi matalalta.
– Tammikuu on minulle tärkeää aikaa valokuvauksen kannalta juuri valon takia. Lisäksi silloin on tykkylunta, joka on kaunista kuvattavaa. Erityisesti Iso-Syötteen huipulla on helppo tavoittaa kuvattavia tykkylumen peittämiä metsiä.
Ruskan aikaan tekee monesti mieli kuvata kauniita, värikkäitä puita. Silloin kuvaan on Säilyn mukaan hyvä luoda moniulotteisuutta ja kerroksellisuutta. Sitä saa aikaan ottamalla aivan kameran eteen yhden värikkään oksan, joka jää kuvassa epätarkaksi.
Silloin maisema herää paremmin eloon.
Loka- ja marraskuussa ruskan jälkeen värejä on niukasti, mutta silloin sen voi kääntää voimavaraksi.
– Jotkut valokuvaajat pitävät marraskuuta vuoden kohokohtana, sillä he haluavat tallentaa juuri sen värittömyyden tunnelmaa. Usein kuvat näyttävät aivan mustavalkoisilta ilman käsittelyäkin. Värittömyydessäkin voi nähdä taidetta, Säily sanoo.
Eläimistä porot ovat helpohkoja kuvattavia, koska ne eivät ole niin ihmisarkoja. Suurin osa nisäkkäistä on niin arkoja, että todella harvoin sattuu sellainen yhteentörmäys, että kuvan saisi otettua.
Kännykällä sellainen on vaikeaa, sillä pitäisi päästä aivan eläimen lähelle, että kuva onnistuisi. Kännykkäkameran digitaalinen zoomaus ei ole kovin hyvä, eikä sillä saa tarkkoja kuvia.
– Tärkeintä eläimen kuvaamisessa on, että pysyy rauhassa ja antaa eläimen totutella ihmisen läsnäoloon ja tulla lähemmäksi, eikä itse lähesty säikkyä eläintä. Myös piiloutuminen on hyvä keino saada eläin kuvatuksi. On olemassa esimerkiksi telttoja, joista saa kuvattua piilosta.
Eläimiä on hyvä kuvata osana maisemaa, niiden luonnollista elinympäristöä, eikä aina pyrkiä ottamaan kuvaa mahdollisimman läheltä. Sellaiseen pystyy kännykälläkin.
Jos oikein vihkiytyy jonkin tietyn lajin kuvaamiseen, on hyödyllistä tuntea laji hyvin.
Linnut saa helpoiten kuvattua ruokailun yhteydessä lintulaudalla. Silloinkin kannattaa olla rauhassa ja antaa lintujen tottua ihmisen läsnäoloon. Etenkin kuukkelit ja tiaiset antavat kuvata hyvin. Jos malttaa olla, niin ne tulevat syömään vaikka kädestä.
Toiset linnut ovat kesympiä kuin toiset.
– Esimerkiksi närhiä ei saa kuvattua vaikka kuinka haluaisi, ne lennähtävät pois heti kun vaunun oven avaa, Säily sanoo.
