Telkkä ponkaisee lentoon siivet vinkuen vetisen alueen keskeltä. Vielä vuosi sitten telkän kiitoradalla oli pelto, mutta nyt puolentoista hehtaarin laajuinen kosteikko sorsalinnuille, kahlaajille ja monille muille eliöille.
Utajärven Naamankylällä Aholan Maidon tilan isäntä Tarmo Väisänen seisoo turpeesta kasatulla patopenkereellä ja tarkastelee syystulvan korkealle nostamaa vedenpintaa. Kosteikko on tehty tilan heikkotuottoiselle turvepellolle.
– Ilmastokosteikkona toimimisen kannalta on tärkeää, että veden pinta pysyy korkealla ja turve veden alla, ettei muodostu päästöjä, Väisänen korostaa.
Kosteikon yläpuolinen valuma-alue on kooltaan 95–96 hehtaaria.
– Kosteikon koko on puolitoista prosenttia valuma-alueen koosta, mikä täyttää vesiensuojelulliset tavoitteet, ympäristöasiantuntija, projektipäällikkö Riina Rahkila ProAgria Oulusta laskee.
Ilmasto- ja vesiensuojeluhyötyjen lisäksi kolmas hyöty pellon muuttamisesta kosteikoksi koituu luonnon monimuotoisuuden kohentumisesta, mistä telkkäkin muistuttaa.
– Saatiin monihyötyinen kosteikko, Rahkila kehuu.
– Tämä oli märkä niitty, ennen kuin siirryttiin peltoviljelyyn, mutta se ei soveltunut tehokkaaseen viljelyyn, Väisänen kertoo alueen käytön historiasta.
– Kevyimmillä koneilla sai kerran kesässä sadon korjattua, hän lisää.
Väisäsen mukaan pelto oli todella pehmeä, mikä ei ole ihme, sillä turvetta on kahden–kolmen metrin paksuudelta, paksuimmillaan jopa neljä metriä.
– Kun isä kaivatti tätä peltoa 1980-luvulla, löytyi yhdestä hirveän isosta puusta veistetty ruuhi, Väisänen muistelee.
Paikalla on siis todennäköisesti muinoin ollut järvi ja edelleen tulva nousi Väisäsen mukaan usein pellolle.
– Tämä on luonteva kosteikon paikka, kun ajattelee historiaa, Rahkila toteaa.
Pulmallisen pellon uusi tarkoitus löytyi vuonna 2022, kun Väisänen teki ProAgria Oulun neuvojan kanssa viljelysuunnitelmaa. Viljely pelkästään tuen nostamiseksi, mitä maatalousympyröissä kutsutaan hömppäheinän viljelyksi, ei Väisästä kiinnostanut, sillä hän pitää tätä tukipolitiikan ongelmakohtana.
– Hömppäheinälle olen allerginen, Väisänen toteaa.
Esiin nousi mahdollisuus muuttaa lohko kosteikoksi, ja kohde pääsi mukaan ProAgria Oulun hallinnoimaan Vedet haltuun valuma-alueilla -hankkeeseen.
Ympäristöministeriö rahoitti pääosan rakentamisesta osana vesiensuojelun tehostamisohjelmaa, johon rahoituksen myönsi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Yksityistä rahoitusta hankkeeseen saatiin muun muassa Valiolta ja Osuuskunta Pohjolan Maidolta.
– Hanke oli juuri alkamassa ja onnekkaasti hankerahoitus mahdollisti toteutuksen. Tämä oli mainio pilottikohde, Rahkila kehuu.
Kilpailutuksen jälkeen käytännön työhön alkoivat suunnittelija Juha Siekkinen Kosteikkomaailmasta ja paljon kosteikkoja tehnyt kaivinkoneyrittäjä Antero Mustakangas. Lohkolle rakentuivat muun muassa laskeutusallas, pohjapato ja patopenkereet.
– Suurimmat urakoinnit tehtiin talvitöinä, Rahkila kertoo.
Töiden jäljet ovat isolta osalta maisemoituneet jo yhdessä kesässä. Vettä ei pidetä kosteikolla tänä vuonna vielä kovin korkealla ja kulmaputken avulla vedenpintaa lasketaan tarvittaessa.
Heikkotuottoisia turvepeltoja olisi syytä Väisäsen ja Rahkilan mukaan muuttaa kosteikoiksi paljon nykyistä enemmän.
Väisäsen mukaan kannattaisi keskittyä etsimään kohteita, joiden muuttaminen kosteikoiksi ei vaikuta ruoantuotantoon ja joissa saadaan pienellä työmäärällä aikaan isoja alueita.
– Peltotukijärjestelmä on kuitenkin suuri jarru, se on pysähtyneisyyttä tukeva, Väisänen kritisoi.
Rahkilan mukaan tärkeää olisi löytää tukea ja kannustimet niille, jotka ovat kiinnostuneita kosteikkojen perustamisesta.
Seuraavaksi Utajärven ilmastokosteikolle on tarkoitus tehdä hoitosuunnitelma ja hakea maatalouden ympäristötukea kosteikon hoitoon.
Väisäsen suunnitelmissa on vielä sijoittaa laskeutusaltaaseen ravinteita pidättävä puukasetti ja kylvää patopenkereelle ja kosteikon reuna-alueelle monivuotinen kasvusto riistapelloksi.
