Tapani Pyhtilä nauttii ke­vät­len­nois­ta Re­ne­ga­de Spi­ri­til­lään – "Len­to­ko­net­ta kat­sel­laan kuin kevään tullen saa­pu­vaa muut­to­lin­tua"

– Tähän on helppo tulla, koska baanaa on pitkästi ja tässä on aina hyvä jää. Ja tässä on myös pari hyvää kahvipaikkaa lähellä, kun voin käydä tytöllä tai sitten mopokerholla, Pyhtilä kertoo.

Pyhtilä on harrastanut lentämistä pitkään, noin 35 vuotta. Itse kokoamallaan Renegade Spiritillä hän on lentänyt vuodesta 2018 lähtien.

– Ennen tätä konetta minulla oli vastaavanlainen Renegade, jonka ostin Kokkolasta. Sen kuitenkin myin Rovaniemelle, josta se kaupattiin Ukrainaan. Se meni sinne jo ennen sotia, mutta epäilen, että se saattaisi olla siellä nyt sotakäytössä.

Pyhtilä arvioi, että nykyisellä Renegadellaan hän on lentänyt suunnilleen 200 tuntia. Tunteja kertyy vuodessa noin 20–30, mikä on Pyhtilän mukaan suhteellisen suuri määrä. Hän kuitenkin lentää ne lyhyessä aikavälissä.

– En minä oikein tykkää siitä kesällä lentämisestä. Suksilento on ainoa oikea lentomuoto. Siinä tuntee oikeasti sen vapauden, kun voi laskeutua melkeinpä mihin tahansa.

Moneen paikkaan Pyhtilä onkin laskeutunut: esimerkiksi Hailuotoon, Kalajoelle, Kokkolaan sekä Ouluun Ahmosuolle. Yleensä hän kuitenkin lentelee Raahen tuntumassa. Tällöin hän kiertää jo vakioksi muodostuneen reitin: kaksi laskua Mikonkariin, yksi lasku Ruottaloon ja yksi Kylmälleniemelle. Viimeisenä hän liitelee Pikkulahdelle.

– Tämä on hidas kone, eli yleensä lennän noin 120–140 kilometrin tuntivauhtia. Ja kun tarkoituksena on katsella maisemia, niin miksi sitä pitäisi mennä hirveää kyytiä eteenpäin?

Lentokone selvästi kiinnostaa ihmisiä. Pyhtilä kertoo, että raahelaiset tulevat usein porisemaan, kun hän laskeutuu jäille.

– Ihmiset tuntuvat tykkäävän, ja lentokonetta katsellaan kuin kevään tullen saapuvaa muuttolintua, Pyhtilä hymyilee.

Pyhtilä rakensi Renegade Spiritin aikoinaan hyvin, sillä mitään suurempia hajoamisia ei vuosien varrelle ole sattunut. Ainoastaan yksi akseli on mennyt laskutelineestä poikki, mutta sekin on korjattu jo aikoja sitten.

– Kyllä se on valvojasta kiinni, että tästä tuli näin hyvä. Reijo (Österberg, toimi Renegade Spiritin rakentamisprojektin valvojana) katsoi kaiken todella tarkkaan.

Pyhtilän kone on taitolentokone, eli sillä pystyisi tekemään silmukoita sekä muita vastaavia temppuja. Pyhtilä on kuitenkin sitä mieltä, että ikä on tehnyt tehtävänsä eikä moinen värkkääminen enää kiinnosta häntä.

– Jos olisin 20 vuotta nuorempi, niin ehkä sitten. Mutta iän myötä sitä järkevöityy.

Muutenkaan Pyhtilä ei ole varma, kuinka monta lentovuotta hänellä on jäljellä. Lentolupaan tehtävät lääkärintarkastukset tehdään kahden vuoden välein, ja joka kerta Pyhtilä ajattelee, että jokohan lentäjän ura tyssää seuraavaan tarkastukseen.

– Menen tässä vähän niin kuin kahden vuoden sykleissä, eli aina mietin, että no jos nyt vielä kerran kirjoitetaan se lupa sitten.

Pyhtilä on miettinyt, että hän voisi lahjoittaa Renegade Spiritin jo seuraavan sukupolven haltuun. Valitettavasti hänen lapsensa eivät kuitenkaan ole innostuneet lentämisestä – ainakaan vielä.

– Pojalla se on vähän siinä ja siinä, että alkaisiko hän tähän hommaan. Hänellä on kuitenkin paljon muitakin harrastuksia, ja ne ovat paljon helpompia tähän verrattuna. Mutta kyllä tämä on meillä vähän semmoinen sukurasite, eli saa nähdä.

Pyhtilä on myös itse innostunut uudesta harrastuksesta, minkä vuoksi lentäminen on jäänyt varsinkin kesäaikaan. Hän matkustaa nykyään mieluummin maanteitä kuin taivasta pitkin.

– Otin tuossa jokin aika sitten matkailuauton, ja olen nyt innostunut sillä reissaamaan. Viime vuonnakin taisi tulla ajettua 15 000 kilometriä. Nyt olisi keväällä tarkoitus lähteä taas reissuun, Pyhtilä toteaa.