Tapani Pyhtilä nauttii ke­vät­len­nois­ta Re­ne­ga­de Spi­ri­til­lään – "Len­to­ko­net­ta kat­sel­laan kuin kevään tullen saa­pu­vaa muut­to­lin­tua"

Suksilento on Tapani Pyhtilän mielestä ainoa oikea lentomuoto. Siinä tuntee vapauden, kun voi laskeutua melkeinpä mihin tahansa.

Talvella lennellessä ei tule kylmä, koska kuomu suojaa viimalta. Samoin aurinko usein porottaa ohjaamoon ja pitää lentäjän lämpimänä.
Talvella lennellessä ei tule kylmä, koska kuomu suojaa viimalta. Samoin aurinko usein porottaa ohjaamoon ja pitää lentäjän lämpimänä.
Kuva: Vesa Joensuu

Punaharmaa kaksitasokone liitelee kohti Pikkulahden jään pintaa. Kevyesti se laskeutuu suksiensa päälle ja liukuu tasaisesti eteenpäin, kunnes pysähtyy. Koneen lentäjä, Tapani Pyhtilä, puistaa iloisesti kättään Renegade Spirit -nimisen koneensa ohjaamosta.

Monelle raahelaiselle Renegade Spirit on tuttu näky. Kauniilla kevätsäällä Pyhtilä liitelee usein sen kanssa Raahen kattojen yllä ja laskeutuu monesti Pikkulahdelle.

– Tähän on helppo tulla, koska baanaa on pitkästi ja tässä on aina hyvä jää. Ja tässä on myös pari hyvää kahvipaikkaa lähellä, kun voin käydä tytöllä tai sitten mopokerholla, Pyhtilä kertoo.

Pyhtilä on harrastanut lentämistä pitkään, noin 35 vuotta. Itse kokoamallaan Renegade Spiritillä hän on lentänyt vuodesta 2018 lähtien.

– Ennen tätä konetta minulla oli vastaavanlainen Renegade, jonka ostin Kokkolasta. Sen kuitenkin myin Rovaniemelle, josta se kaupattiin Ukrainaan. Se meni sinne jo ennen sotia, mutta epäilen, että se saattaisi olla siellä nyt sotakäytössä.

Pyhtilä arvioi, että nykyisellä Renegadellaan hän on lentänyt suunnilleen 200 tuntia. Tunteja kertyy vuodessa noin 20–30, mikä on Pyhtilän mukaan suhteellisen suuri määrä. Hän kuitenkin lentää ne lyhyessä aikavälissä.

– En minä oikein tykkää siitä kesällä lentämisestä. Suksilento on ainoa oikea lentomuoto. Siinä tuntee oikeasti sen vapauden, kun voi laskeutua melkeinpä mihin tahansa.

Niin kuin kaiken muunkin Renegade Spiritissä, Tapani Pyhtilä on valmistanut myös lentokoneensa kojelaudan itse.
Niin kuin kaiken muunkin Renegade Spiritissä, Tapani Pyhtilä on valmistanut myös lentokoneensa kojelaudan itse.
Kuva: Vesa Joensuu
Kesäisin Tapani Pyhtilä vaihtaa suksien tilalle renkaat. Niillä lentäminen ei kuitenkaan pahemmin Pyhtilää kiinnosta.
Kesäisin Tapani Pyhtilä vaihtaa suksien tilalle renkaat. Niillä lentäminen ei kuitenkaan pahemmin Pyhtilää kiinnosta.
Kuva: Vesa Joensuu

Moneen paikkaan Pyhtilä onkin laskeutunut: esimerkiksi Hailuotoon, Kalajoelle, Kokkolaan sekä Ouluun Ahmosuolle. Yleensä hän kuitenkin lentelee Raahen tuntumassa. Tällöin hän kiertää jo vakioksi muodostuneen reitin: kaksi laskua Mikonkariin, yksi lasku Ruottaloon ja yksi Kylmälleniemelle. Viimeisenä hän liitelee Pikkulahdelle.

– Tämä on hidas kone, eli yleensä lennän noin 120–140 kilometrin tuntivauhtia. Ja kun tarkoituksena on katsella maisemia, niin miksi sitä pitäisi mennä hirveää kyytiä eteenpäin?

Renegade Spirit on hiljainen kone ja laskeutuu sulavasti alustalleen.
Renegade Spirit on hiljainen kone ja laskeutuu sulavasti alustalleen.
Kuva: Vesa Joensuu

Lentokone selvästi kiinnostaa ihmisiä. Pyhtilä kertoo, että raahelaiset tulevat usein porisemaan, kun hän laskeutuu jäille.

– Ihmiset tuntuvat tykkäävän, ja lentokonetta katsellaan kuin kevään tullen saapuvaa muuttolintua, Pyhtilä hymyilee.

Pyhtilä rakensi Renegade Spiritin aikoinaan hyvin, sillä mitään suurempia hajoamisia ei vuosien varrelle ole sattunut. Ainoastaan yksi akseli on mennyt laskutelineestä poikki, mutta sekin on korjattu jo aikoja sitten.

– Kyllä se on valvojasta kiinni, että tästä tuli näin hyvä. Reijo (Österberg, toimi Renegade Spiritin rakentamisprojektin valvojana) katsoi kaiken todella tarkkaan.

Pyhtilän kone on taitolentokone, eli sillä pystyisi tekemään silmukoita sekä muita vastaavia temppuja. Pyhtilä on kuitenkin sitä mieltä, että ikä on tehnyt tehtävänsä eikä moinen värkkääminen enää kiinnosta häntä.

– Jos olisin 20 vuotta nuorempi, niin ehkä sitten. Mutta iän myötä sitä järkevöityy.

Muutenkaan Pyhtilä ei ole varma, kuinka monta lentovuotta hänellä on jäljellä. Lentolupaan tehtävät lääkärintarkastukset tehdään kahden vuoden välein, ja joka kerta Pyhtilä ajattelee, että jokohan lentäjän ura tyssää seuraavaan tarkastukseen.

– Menen tässä vähän niin kuin kahden vuoden sykleissä, eli aina mietin, että no jos nyt vielä kerran kirjoitetaan se lupa sitten.

Tapani Pyhtilän mukaan lentäminen alkaa olla suhteellisen harvinainen harrastus Raahessa. Vaikka Raahen Ilmailijoihin kuuluu yli 100 jäsentä, aktiivisia lentäjiä on hänen arvionsa mukaan enää noin kymmenkunta.
Tapani Pyhtilän mukaan lentäminen alkaa olla suhteellisen harvinainen harrastus Raahessa. Vaikka Raahen Ilmailijoihin kuuluu yli 100 jäsentä, aktiivisia lentäjiä on hänen arvionsa mukaan enää noin kymmenkunta.
Kuva: Vesa Joensuu

Pyhtilä on miettinyt, että hän voisi lahjoittaa Renegade Spiritin jo seuraavan sukupolven haltuun. Valitettavasti hänen lapsensa eivät kuitenkaan ole innostuneet lentämisestä – ainakaan vielä.

– Pojalla se on vähän siinä ja siinä, että alkaisiko hän tähän hommaan. Hänellä on kuitenkin paljon muitakin harrastuksia, ja ne ovat paljon helpompia tähän verrattuna. Mutta kyllä tämä on meillä vähän semmoinen sukurasite, eli saa nähdä.

Pyhtilä on myös itse innostunut uudesta harrastuksesta, minkä vuoksi lentäminen on jäänyt varsinkin kesäaikaan. Hän matkustaa nykyään mieluummin maanteitä kuin taivasta pitkin.

– Otin tuossa jokin aika sitten matkailuauton, ja olen nyt innostunut sillä reissaamaan. Viime vuonnakin taisi tulla ajettua 15 000 kilometriä. Nyt olisi keväällä tarkoitus lähteä taas reissuun, Pyhtilä toteaa.

Romutustuomiosta lentokuntoon
Maarit Lohtander

Tapani Pyhtilän kaksitasoinen Renegade Spirit on upea maassa, mutta vielä upeampi taivaalla: se nousee näppärästi ilmaan ja liukuu sulavasti yli puiden. Upeaksi koneen tekee myös se, että Pyhtilä on rakentanut sen itse lentokuntoon.

Pyhtilän omistama Renegade Spirit -kaksitasokone tuli alkujaan Suomeen osina 1989. Sen osti kuuden hengen porukka, joka aikoi rakentaa koneen yhteiskäyttöön. Rakennusprojekti jäi kuitenkin kesken, ja kone ajautui Pattijoelle Kiviojan puutarhan kasvihuoneeseen. Unohdettu ja hylätty kone kiinnitti Pyhtilän huomion ja hän hankki sen itselleen vuonna 2005.

– Kun näin tämän koneen, en raaskinut jättää sitä sinne osittain romahtaneeseen kasvihuoneeseen. Sehän olisi päätynyt romuttamolle, Pyhtilä toteaa.

Kun Pyhtilä sai koneen itselleen, se oli osittain koottu. Runko oli rakennettu ja siipiä vähän tehty. Pyhtilän käsiin jäi kuitenkin vielä paljon hommaa. Osa töistä oli pelkkää entisöintiä, sillä kone oli ollut liian kauan ilman huolenpitoa. Koneen lentokuntoon saattamiseen kului Pyhtilältä 13 vuotta. Hän arvelee, että jos konetta tekisi täyttä päivää, valmistuisi se hyvällä tuurilla noin 2 000 tunnissa. Samassa ajassa kuin keskimäärin omakotitalo.

– Olen ollut komennushommissa, joten olen tehnyt konetta silloin tällöin. Yhtäjaksoisesti sitä en ole voinut tehdä kovinkaan pitkiä aikoja. Välillä se on kyllä harmittanut, kun kone makasi tallissa ja itse olin muualla töissä.

Ilmoita asiavirheestä