Tark­kaan seu­rat­tu pelto

Tämä ruukkilainen pelto on Luonnonvarakeskuksen (Luke) tarkassa seurannassa.

Tietoja kerätään kaikkiaan 26 hehtaarin suuruiselta alalta, joka on jaettu kahdeksaan lohkoon. Pellon laidalla on ollut noin kuuden vuoden ajan tutkimuskaivo, johon asennettujen mittauslaitteiden kautta on ohjattu koko pellon salaojavedet.

Pintavaluntaa tutkitaan ainoastaan yhdeltä lohkolta, koska Pohjois-Pohjanmaa on varsin alavaa maata ja pintavalunnan merkitys on suhteessa pieni. Vesistökuormituksen kannalta salaojavalunnalla on suurempi merkitys.

Tasaisella maalla pintavalunnan mittaaminen on toisaalta varsin haasteellista, tutkimusasemalla työskentelevä tutkija Maarit Liimatainen sanoo. Tutkija Timo Lötjönen lisää, että tasaisella maalla pintavaluntaa tuleekin aika vähän.

NorPeat-tutkimuskenttä ja sinne asennetut laitteistot auttavat selvittämään turvemaiden viljelystä aiheutuvaa vesistökuormituksen määrää.

Hiili karkaa, mutta minne?

Kun tutkimuskenttä perustettiin vuonna 2016, huolen aiheena oli erityisesti se, kuinka paljon ojitetuilta turvepelloilta tulee vesistökuormitusta. Tutkimuspellon rakentamisen aikoihin ilmastopäästöt alkoivat tulla voimakkaasti julkiseen keskusteluun.

Vesistökuormituksen lisäksi seurannassa on yhtä lailla ilmastokuormitus.

– Sillä, karkaako hiili veden mukana vesistöihin vai vapautuuko se kaasuna taivaalle, ei ole sinänsä merkitystä. Jonnekin se karkaa ojitetuilta turvemailta. Molempien tutkiminen on tärkeää, jotta ympäristökuormitusta saadaan hillittyä, Liimatainen toteaa.

Mittauskaivo uusitaan, koska aiemmin kaivoon on ohjattu salaojavedet kuudelta lohkolta. Pian kaksi viimeistäkin lohkoa otetaan mittauksiin mukaan.

Seurannan laajentamisen vuoksi tutkimuskaivo kannattaa tässä vaiheessa vaihtaa, sillä entinen mittauskaivo kävi laitteistoin puolesta ahtaaksi.

Kalliin investoinnin mahdollistaa valtiolta pari vuotta sitten saatu miljoonan euron lisämääräraha Ruukin toimipisteen turvemaan tutkimuksen kehittämiseen.

Tutkimuspellolla tehdään kaikki, kuten viljelijäkin tekisi

Tutkimuksessa on tärkeää koon ja ajan mittakaava. Tutkimuspellolla tehdään kaikki siinä laajuudessa, jossa viljelijäkin työn tekisi.

Liimatainen sanoo, että tämä vahvistaa tutkimustulosten uskottavuutta. Erilaisia suosituksia on helpompi perustella, jos ne perustuvat tutkimuksiin, jotka on tehty sellaisissa olosuhteissa, joiden kanssa viljelijätkin työskentelevät.

Viljelijöille on tärkeää myös se, että mittaukset on tehty heidän omalla alueellaan eikä esimerkiksi jossain muualla Suomessa tai peräti ulkomailla.

– Turvepellot ovat Pohjois-Pohjanmaalla iso juttu. Peltopinta-alasta suurin piirtein 30 prosenttia on turvepeltoja, Liimatainen sanoo.

– Meidän tutkimuksemme kulma on aktiivimaataloudessa. Kun tuotetaan rehua eläimille, mitä pystytään tekemään sen eteen, että päästöt vähenisivät?

Mahdollisimman paljon erilaisia vuosia

Pitkäkestoinen tutkimus on tärkeää muun muassa siksi, että tutkimusjakson sisään tulisi mahdollisimman paljon erilaisia vuosia esimerkiksi sään suhteen. Pitkältä ajalta keskeytyksettä kerätty tieto mahdollistaa myös erilaisten tutkimusten tekemisen.

Liimatainen ja Lötjönen olivat mukana kirjoittamassa viime vuonna ilmestynyttä tutkimusartikkelia ja sen pohjalta tutkimusraporttia. Sen mukaan Ruukin ohutturpeiselta maalta huuhtoutui typpeä ja fosforia vähemmän kuin maalta, jossa salaojat ovat turvekerroksessa.

Tutkijat toteavatkin, että turvemailta tulevaa vesistökuormitusta arvioitaessa kaikkia turvemaita ei saa pitää samanlaisina, vaan turvekerroksen paksuus on otettava kuormitusarvioissa huomioon.

Tänä kasvukautena pohjaveden pintaa on tutkimuspellolla pyritty nostamaan normaalia korkeammalle. Tavoitteena on ollut pitää pohjaveden pinta 50 senttimetrin tasossa, jotta edes osa turvekerroksesta olisi veden alla ja turpeen hajoaminen hidastuisi, mikä auttaisi kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisessä.