Posion Riisitunturin kansallispuiston kotakahvilassa käy ovi tiheään. Useat heistä nauttivat lättykahvit Riisitunturin Tuvassa.
Paikan vuosi sitten avanneet Anna-Kaisa Säämänen ja Ricardo Oliva kertovat odotuksensa täyttyneen kotakahvilayrittäjinä.
Nyt he vakuuttuneita, että tekivät oikean ratkaisun, kun ostivat kotakahvilan sen aiemmalta omistajalta ja yrittäjältä Heli Ollilalta. Kotakahvila ehti olla vain päivän kiinni.
– Minulla on ollut jo kokemusta Saariselältä latukahvilayrittäjänä. Tämä on pitkälti samanlaista myös täällä Riisillä, Säämänen aloittaa.
Kokemusta Säämäselle on kertynyt myös Kuusamon Juumasta, jossa koronakesänä 2020 hänellä oli kahvilavaunu.
– Eräkahvilan pitäminen on oma juttunsa, kun joudumme päivittäin tuomaan tänne kaikki vedestä lähtien. Ja täällä kun ei ole sähköä, kaikki toimii kaasulla.
Säämäsen mukaan heillä on ajatustasolla ollut haaveissa, että parkkipaikan kupeessa saisi olla isompi kahvila, sellainen pirttikahvila, johon sopisi enemmän matkailijoita.
– Kaikki leipomukset ja keitot valmistamme itse. Yleensä teemme ne valmiiksi jo edellisen päivän iltana, kun palaamme täältä Riisiltä kotiimme Kirintövaaraan.
Mitä paikassa matkailijoille tarjotaan, mikä tuote on kaikkein kysytyin?
– Keittolounasta menee paljon, meillä on ollut tässä lohikeittoa, porokeittoa ja linssikeittoa.
Posiota voi Säämäsen mukaan kutsua rauhalliseksi matkailupitäjäksi. Vaikka kävijämäärät ovat olleet kovassa nousussa, vielä hänen mukaansa on kuitenkin matkaa ”oikeaksi” matkailupitäjäksi.
Riisitunturi nousi matkailijoiden tietoisuuteen vuonna 2010, jolloin paikka valittiin Vuoden Retkikohteeksi Suomessa.
– Ulkomailta saapuvat matkailijat arvostavat hiljaisuutta ja puhdasta ilmaa. Matkailijat ovat meille kertoneet nauttivansa, kun kuulevat omat askeleensa lumen naristessa kenkiensä alla, Säämänen kertoo.
Matkailijat kysyvät onko metsässä villieläimiä ja pitääkö niihin varautua.
– Kerran annoin yhdelle espanjalaiselle turistille varalta kirveen reppuun, vaikka teimme kyllä hänelle selväksi, ettei siellä metsässä mitään villieläimiä ole, keskusteluun osallistuva Ricardo Oliva naurahtaa.
Säämäsen mukaan Posiolle kyllä mahtuisi lisää pari hotelliakin, toinen niistä pitäisi rakentaa Riisitunturin läheisyyteen esimerkiksi Kitkajärven rannalle.
– Kunnassa on toistaiseksi aivan liian vähän ravintolapalveluita. Vaikka olisi parit hotellit, joihin matkailijoita voitaisiin majoittaa, minusta ei vielä puhuttaisi mistään massaturismista, Säämänen sanoo.
Nurmeksesta syntyisin olevan Anna-Kaisa Säämäsen sekä Kuubasta lähtöisin olevan Ricardo Olivan tiet kohtasivat Espanjassa, jossa Säämänen toimi matkailualalla, muun muassa matkaopaskoulussa opettajana sekä matkanjohtajana ja matkaoppaana.
Pariskunta tapasi siis Espanjassa, johon Olivakin oli mennyt Suomesta. Oliva on lähtenyt Kuubasta teini-iässä, ja Suomessa hän on asunut kymmeniä vuosia.
– Muutettiin Espanjasta Suomeen, ja mietittiin, että mitä aletaan tehdä. Ajateltiin, että lähdetään ajamaan pohjoiseen ja katsotaan, löytyisikö sieltä jotain. Pysähdyttiin kaverin luona Hyrynsalmella, ja hän totesi, että Riisitunturin paikka on myynnissä, Säämänen taustoittaa pariskunnan tuloa Posiolle.
Säämänen kertoo hänen vanhemmillaan olevan mökin Rukalla, ja sitä kautta Riisitunturi on tullut hänelle tutuksi.
– Riisitunturilla olen käynyt paljon, tämä on entuudestaan minulle hyvinkin tuttu paikka.
Säämäset pitävät paikkaa avoinna viikon jokaisena päivänä.
– Huhtikuussa kun hiljenee, niin laitamme paikan kiinni, ja pidämme itse vähän lomaa. Avaamme sitten taas kesäkuun alussa.
