Nämä tyypit näyttävät tekevän lammaspaimenen työstä helppoa.
20-päinen lauma on vastassa paimentuvan pihassa, kun vene lähestyy Pensaskarin rantaa. Saari kuuluu Perämeren kansallispuistoon ja on yksi Metsähallituksen Luontopalveluiden tämän kesän kohteista, joissa paimenet pääsevät töihin.
Perämeren kansallispuistossa on toinenkin paimenpaikka, Kokko Selkä-Sarven saaressa. Yhteensä paimenpaikkoja on 15, mutta vain nämä kaksi sijaitsevat meren saarissa.
Lampaista tuttavallisimpia ovat ne, jotka ovat olleet saaressa aiemminkin. Rohkeimmat, kuten harmaavillainen Lempi, tulevat rapsutettaviksi ja syömään nappuloita kädestä.
Lampaat ovat olleet saaressa juhannuksen jälkeiseltä viikolta alkaen ja ne palailevat kotitilalleen Simoon elo- ja syyskuun taitteessa.
Perämeren saarten paimenviikot alkoivat heinäkuun alussa ja päättyvät elokuussa.
Paimenviikkoja on 15 paikassa ympäri Suomen
Paimenviikkoja järjestetään kansallispuistoissa ja suojelualueilla. Hoivattavana on lampaita, lehmiä tai hevosia.
Paimenviikot ovat maksullisia ja niihin sisältyy majoitus. Hinnat vaihtelevat 400 ja 630 euron välillä, ainoastaan Pielpajärven erämaakirkon viikko on maksuton.
Paimenviikkojen alkamisaika vaihtelee kohteittain kasvukauden mukaan. Kausi alkaa yleensä toukokuussa ja loppuu syyskuussa.
Tänä vuonna paimenkohteita on 15. Niihin tuli noin 14 500 hakemusta, joten viikot arvottiin hakijoiden kesken. Hakuaika on aina alkuvuodesta.
Pohjois-Suomessa lammaspaimenia on kahden Perämeren saaren lisäksi Oulujärven Ärjänsaaressa, Rytivaaralla Syötteellä, Pielpajärven erämaakirkolla Inarissa, Kaapin Jounin tilalla Lemmenjoella sekä Välimaan saamelaistilalla Kaldoaivin erämaassa.
Ensimmäiset paimenviikot lanseerattiin Kolin kansallispuistossa vuonna 2008, kun laidunnukseen perustuvan karjatalouden väheneminen oli tehnyt niityistä ja niiden lajistosta harvinaisia Suomessa. Samalla haluttiin pitää suojelualueiden rakennuksia asuttuna ja tarjota luontomatkailijoille elämyksiä.
Metsähallituksen lisäksi myös jotkut yksityiset toimijat tarjoavat lammaspaimenlomia.
Paimenen päivittäisiin askareisiin kuuluu eläinten laskeminen sekä niiden kunnon seuraaminen. Karkureista sekä sairaista tai loukkaantuneista hoidokeista pitää ilmoittaa eteenpäin, mutta sen kummempia hoitotaitoja paimenelta ei vaadita.
Pensaskarin paimenen tehtäviin kuuluu lisäksi saaressa sijaitsevan kalastusmuseon ovien avaaminen aamupäivällä ja sulkeminen illalla.
Lampaiden tehtäviin puolestaan kuuluu syödä. Syömällä ne pitävät huolta perinneympäristöistä, sillä kasvillisuuden rouskutus estää umpeenkasvua ja turvaa luonnon monimuotoisuutta.
Työ on tärkeää, sillä Suomen ympäristökeskuksen mukaan lähes joka neljäs Suomen uhanalaisista lajeista esiintyy perinneympäristöissä sekä muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä, kuten niityillä ja tienvarsilla.
Metsissä uhanalaisista lajeista elää 36 prosenttia ja rannoilla 13 prosenttia.
Lajien uhanalaistumisen taustalla on ensisijaisesti perinneympäristöjen umpeenkasvu hoidon loputtua sekä metsänhoitomenetelmien aiheuttamat muutokset.
Pensaskarin paimentupa on pieni ja herttainen. Kerrossängyn pitkissä pedeissä on nukkumapaikat neljälle, lisäksi on pieni pöytä ja kaksi tuolia. Kaasuliesi on merelle avautuvan ikkunan ääressä ja keittiövälineitä minimimäärä.
Sähköä tai juoksevaa vettä ei ole. Juomavesi tuodaan mantereelta ja muu vesi kannetaan merestä. Rantaan on tuvalta vain kymmenisen metriä. Tiskauspaikka on pihalla.
Jääkaappina toimii kuivunut mutta viileä kaivo, johon ruuat lasketaan kannellisessa saavissa narun avulla.
Tuvan toisessa päässä on sauna, ja huussi jokusen askeleen päässä.
Soutuvenekin olisi, mutta tuulen takia se jää testaamatta, samoin pihan tulistelupaikka.
Kuistilla on penkki, joka taipuu saaressaolopäivien aikana moneen: merelletuijottelupaikaksi, aamukahvipaikaksi, syömispaikaksi, lukemispaikaksi, pötköttelypaikaksi.
Elämä saaressa on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanaa ja erityisen ihanaa se on silloin, kun saa olla koko saaren ainoa ihminen.
Saat kuvat isommiksi yksi kerrallaan täppäämällä niitä.
Koska tekemistä on vähän, aikaa jää paljon myös retkeilyyn ja joutenoloon.
Pensaskarilla on ollut kalastustukikohta ainakin kolmisen sataa vuotta, ja kalastus jatkui 1980-luvulle saakka. Tukikohtaan kuuluu asuinkämppä, sauna, kaksi verkkojen ja kalastusvälineistön säilyttämiseen käytettyä verkkomakasiinia, jääkellari sekä verkonkuivaustelineitä pihalla.
Vanhaa kalastuskulttuuria esittelevä näyttely on koottu yhteen verkkomakasiineista.
Saat kuvat isommiksi yksi kerrallaan täppäämällä niitä.
Klujärvi-niminen kluuvijärvi sekä näkymät ja meren erilaiset kuohut eri puolilla saarta tulevat tutuiksi.
Fladat ja kluuvit ovat pohjoisen Itämeren erikoisia vesimuodostumia. Niitä syntyy laakeille rannikkoalueille, joilla maa kohoaa jääkauden jäljiltä. Merenlahdesta voi kehittyä makeavetinen kluuvijärvi muutamassa ihmissukupolvessa.
Pensaskarin järvellä kapea yhteys mereen on vielä olemassa.
Joutilaisuus tekee tilaa vain tärkeille tekemisille. Niitä ovat nukkuminen, herääminen ja syöminen. Vähän myös kulkeminen, paikallaan oleminen ja saunominen.
Joutilaisuudessa aika on erilaista.
Aamukahvin juominen kestää merelle tuijottelun ajan, saunominen pesällisen tai muutaman verran. Kellonajan saa tietää, jos patteriradio sattuu olemaan auki aikamerkin aikaan, mutta ei sillä ole väliä. Joutilas lepää, kun väsyttää ja syö, kun on nälkä. Poimii jälkiruokansa ahomansikka kerrallaan.
Tärkeitä puuhia ovat erilaiset puutyöt: saunapuiden sahaaminen, kiehisten vuoleminen ja veden keveiksi hiomien puunkappaleiden etsiminen.
Joutilas arvostaa ajan kulumista asioihin, joihin ei halua sitä hektisessä ihmismaailmassa tuhlata.
Hän kantaa pesuveden ja tiskiveden merestä mutta sitä ennen vapauttaa mukana tulleet kalanpoikaset takaisin veteen.
Kun joutilas tarvitsee maitoa kahviinsa, hän vetää kumpparit jalkaan, kävelee 54 askelta, avaa kaivon kannen, nostaa saavin narulla ylös, avaa saavin kannen, ottaa maitopurkin, sulkee saavin kannen, laskee saavin narulla kaivon pohjalle, sulkee kaivon kannen, lompsii takaisin. Ja kaataa tilkan maitoa.
Lukeminen on joutilaalle kelpoa toimeliaisuutta. Nopeasti luettavien, hitaasti ajateltavien kirjojen lukeminen. Myös rajujen ja rujojen tarinoiden, sillä niiden kontrasti oikeaan elämään on mitä suurin juuri nyt.
Joutilaan elämässä tarpeettomia asioita ovat peili ja toinen lautanen.
Tarpeellisia asioita ovat kahdet villasukat, sillä ensimmäiset hikoavat kumppareissa tallustellessa ja toisilla voi hipsutella sen jälkeen. Villasukat ovat kotoisa ja turvallinen vaate. Joutilaalle elämä on yhtä villasukkaa.
Retkeily on kiireetöntä samoamista. Pitää kulkea hitaasti, ettei tallo polun poikki loikahtelevia sammakoita, häiritse sudenkorentojen tanssia tai perhosten pyrähtelyä.
Vaan mihinpä ihminen tavoistaan pääsisi, tai to do -listoistaan.
Päivän to do: tuijottele horisonttiin.
Horisonttiin tuijottelu tsek.