Talitiaisen valta-asemaa Lapin talvilintujen ykkösenä ei taida horjuttaa mikään, mutta Meri-Lapissa keskitalven kakkoslajiksi nousi äskeisten talvilintulaskentojen perusteella pikkukäpylintu. Ensiksi mainittua merkittiin muistiin 762 ja jälkimmäistä 597 yksilöä.
Muualla Lapissa käpylintujen määrät olivat kymmenissä, mutta talitiaisen ylivoima oli toiseksi tulleeseen varpuseen nähden musertava: 829 ja 457 yksilöä.
Kun tavallinen harmaavarpunen sinnittelee vielä Lapin lintutieteellisen yhdistyksen laskennoissa kärkipäässä, Meri-Lapissa se on pudonnut hännille: vain yhdeltä reitiltä tavoitettiin neljä hottista. Pikkuvarpusia alueella ynnättiin yli 50 kertaa niin paljon.
Oheisessa taulukossa vertaillaan koko Lapin vuodenvaihteen talvilintulaskentojen tuloksia kolmelta viime kerralta. Kaksi vuotta sitten varpuset olivat tasoissa, vuosi sitten pikkuvarpunen aavistuksen jäljessä ja nyt edellä – luultavasti pysyvästi.
Käpylintujen runsaus liittyy havupuiden siemensatoon, kuten myös käpytikan voimakas nousu. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Meri-Lapin 22 reitiltä laskettiin täsmälleen sama määrä käpytikkoja kuin muun Lapin 35 reitiltä: 72 yksilöä!
Kaikilta Lapin talvilintulaskentareiteiltä löytyi vain yksi metso, mustarastas, taviokuurna sekä hiiri- ja lapinpöllö. Metso majaili Rovaniemellä, pöllöt Torniossa, mustarastas Kemissä ja taviokuurna Simossa.
Talvilintulaskennat tehdään vuodesta toiseen samoihin aikoihin ja samoja laskentareittejä kulkien. Kaikki havaitut linnut merkitään muistiin ja ilmoitetaan Helsingin yliopiston luonnontieteelliselle keskusmuseolle.
Talvesta 1956–1957 lähtien on kertynyt suunnaton havaintoaineisto. Se kertoo talvilinnustomme muutoksista ja omalta osaltaan myös meneillään olevasta ilmastonmuutoksesta ja lajikadosta.