Oululainen Lahja Lamsijärvi on viimeinen Syötteen luontokeskuksen asiakas. Hänen lähtönsä jälkeen lauantaina iltapäivällä asiakaspalvelija Tuija Tolonen-Keränen pyöräyttää oven lukkoon.
– Harmittaa ja ihmetyttää tosi paljon. Mitä tänne jää minunlaiselleni retkeilijälle, kun tämä lopetetaan, Lamsijärvi pohtii.
Lamsijärvi on mökkikäynneillään tavannut poiketa luontokeskuksessa liki aina. Vähintään hän on postikortin ostanut, samalla kun on kahviossa istahtanut kahvikupin äärelle.
Hän on ostanut myös paikallisten harrastajien käsitöitä ja tutustunut vaihtuvien näyttelyiden antiin. Hankalaksi menee luonnossa pistäytyvien kannalta tilanne, jo vessojen puute, hän ihmettelee.
Kolmisen vuotta Kerkkä Cafessa työskennellyt Maija Haponen yhtyy Lamsijärven ihmettelyyn. Koko syksyn on sulkeminen ollut liki kaikkien asiakkaiden ihmettelyn aihe hänen havaintojensa mukaan.
Hänkin tietää vessojen etäisyyden jatkossa tuovan melkoisia hankaluukisa ainakin lapsiperheille. Mahtaa roskaantuminen lisääntyä lähistöllä, hän pelkää.
Ravintoketjun tuottoisammassakin päässä sulkeminen vaikuttaa, kun luontokeskuksessa vuokralla olleen Kerkän toiminta päättyy. Tämä on vuosia ollut ainoa ruokapaikka, joka on ollut auki myös sesongin ulkopuolella.
– Ovat täällä työmiehet ihmetelleet, että missä voi päivällä syömässä käydä.
Naiset arvelevat monien nyt vakavasti harkitsevan, kannattaako Syötteelle lainkaan tulla. Luontokeskus oheispalveluineen on lisännyt suosiotaan jatkuvasti ja päiväkävijöille se on ollut erityisen tärkeä.
Haponen ihmettelee, miten kaupungilla on laittaa rahaa kiertoliittymään, mutta ei edes lupauksia luontokeskuksen jatkon harkintaan.
– Muuttaisivat tämän päivähoidon ja koulun tiloiksi, niin olisi jotain hyötyä paikallisille. Kauheaa, jos tämä pimeäksi ja tyhjäksi jää.
Viimeisiä kävijöitä ovat myös Meri, Aava ja Niklas Timlin. Oululaisperhe on löytänyt luontokeskuksen ihan viime vuosina, kun lasten kanssa on Syötteellä mökillä käyty.
– Ihana paikka tämä on. Kahvilassa on mukava poiketa, kun pienten lasten kanssa lähipoluilla katsellaan. Munkit ovat olleet ihan huippua, ja näyttelyssä on riittänyt ihmeteltävää.
On kyllä kumma, miksi täältä näin tärkeä paikka suljetaan. Toivottavasti samantyyppistä jatkoa löytyisi, Meri Timlin ihmettelee.
Ainakaan asiakaspalvelijan tasolle ei jatkosta ole minkäänlaista tietoa tullut. Se sentään, että työsuhde päättyy kuun lopussa, toteaa Tuija Tolonen-Keränen.
– Minkäänlaista ymmärrystä ei kävijöiltä ole tullut Metsähallituksen päätökselle sulkea luontokeskus. Itkeskeltykin tässä on yhdessä, monet ovat kertoneet käyneensä täällä ihan alusta, vuodesta 2003 lähtien.
Syötteen luontokeskuksen rakentamisesta tehtiin päätös Metsähallituksen hallituksessa elokuussa 2001. Syötteen kansallispuisto oli perustettu valtioneuvoston päätöksellä vuotta aiemmin.
Rakennuskustannuksiksi arvioitiin päätöksen aikoihin noin 11,5 miljoonaa markkaa. Nykyarvoon muutettuna summa on noin 2,8 miljoonaa euroa.
Suurin osa rahoituksesta kaiveltiin EU:n aluekehitysrahastosta, työministeriöstä, opetusministeriöstä sekä alueen kuntien kukkaroista.
Pudasjärven ja Taivalkosken kuntien osuus rahoituksesta oli Iijokiseudun avajaisuutisen mukaan noin kymmenen prosenttia kustannuksista.
Niissä avajaisissa tammikuussa 2003 olivat paikalla niin Metsähallituksen toimitusjohtaja Jan Heino kuin ympäristöministeri Jouni Backman paikallispäättäjien ja -viranhaltijoiden tietenkin siellä myös komeillessa.
