Selvästi parhaita vuosia vähäisempi määrä osanottajia lähti tällä kertaa perinteiseen Syöte MTB -maastopyöräilykilpailuun. Reilusti enemmän olisi mukaan sopinut, myöntää kisan järjestävän Krossikommuunin varapuheenjohtaja Mika Kankainen.
– Koronavuosien jälki näkyy edelleen. Sama laskusuunta on ollut muissakin samantyylisissä tapahtumissa.
Selvästi lisääntynyt sähköavusteisten pyörien suosio näkyy myös.
– Me haluamme vähentää paljolti kansallispuistossa kiertävän kisareitin kulumista niiden käyttöä rajoittamalla, hän lisäsi.
– Sähköavusteiset ovat toki tervetulleita, mutta emme anna lupaa käyttää kuin yhtä akkua. Niukemmalla sähköllä pyörän tehoja käytetään varovammin, eikä maasto kulu niin paljoa kuin täysillä tehoilla tapahtuisi, Kankainen selitti.
Kisan jatkosta hän ei ole huolestunut, vaikka sitä järjestävä Krossikommuuni päättääkin jatkosta vuosi kerrallaan.
– Syöte vetää kansallispuiston, hyvien reittien ja hyvin toimivan paikallisyhteistyön ansiosta jatkossakin, hän uskoo.
90-kilometrisellä kisamatkalla ei sähköavusteisia ollut mukana lainkaan. Keskimatkan, 65 kilometriä, niillä polki kymmenesosa kilpailijoista. Lyhimmän, 30 kilometrin lenkin kiertäneistä viidesosalla oli allaan sähköavusteinen.
Lyhyimmän matkan nopeimmat ajoivat sähkön avustuksella, 65 kilometriä luomupyörillä poljettiin reilusti vauhdikkaammin kuin pyörien akkua säästäen.
Tällä kertaa pisimmän kisamatkan maaliin ehti järjestäjien määräajassa kaksi naista ja 38 miestä. Kuudelta mukaan lähteneeltä matka jäi kesken.
Lauantaiseen kilpailuun ja perjantaiseen prologiin lähti mukaan reilut 300 pyöräilijää.
Yksi 65 kilometrin taipaleen läskipyöräksikin kutsutulla fat bikella polkenut oli Vesa Karjalainen. Hän ehti huoltopisteellä pysähtyä ja kertoilla välineestään.
Pudasjärven Urheilijoiden Kellarilammella talkoilleet Timo Heikkilä, Kari Jylhänlehto, Jouko Ojala ja Timo Vähäkuopus hämmästelivät miehen pyörän keveyttä. 11 kiloa se painaa, Karjalainen vakuutti.
Pyörän runko ja mahdollisuuksien mukaan muutkin osat ovat hiilikuitua.
– Vieläkin tätä olisi mahdollista vähän keventää, mutta se taitaisi mennä jo grammojen viilailun puolelle, mies naurahti.
Kaupasta ei vastaavaa saa, enkä ole tätä myymässä, Karjalainen kuittasi pyörän hintaa kyselleille talkoolaisille.
Raahe Cycling Clubista kilpailuun osallistui lauantaina yhdeksän polkijaa. Heistä Eero Tabell kertoi tavoitteena olevan kiertää 65 kilometrin lenkki edelliskertaa nopeammin.
– Sijoituksella ei ole väliä, hän vakuutti.
Saman seuran Tomi Karsikas ja Marko Alatalo pitivät kisapäivän säätä juuri lajiin sopivana. Kun reitti oli kohtuullisen kuiva, arvelivat miehet pääsevänsä maaliin Iso-Syötteen huipulle takavuosia selvästi helpommalla.
Monipuolista palautetta pyöräreiteistä tässä on kuullut, kertoi heinäkuun alusta lähtien luontokeskuksen asiakaspalvelussa työssä ollut Tuija Tolonen-Keränen.
– Toisten retkeilijöiden mielestä ne ovat juuri sopivia, toiset haluaisivat polkea leveämpiä, sorapintaisia polkuja kuten joissain Lapin matkailukeskuksissa.
Senkin hän on muutaman viikon aikana huomannut, että Metsähallituksen Luontopalveluiden niukkenevat määrärahat huolettavat kävijöitä.
