Sallan Värriössä sijaitsevan Helsingin yliopiston tutkimusaseman tietoteoksesta on kirjoitettu ensimmäiset luvut, vaikka julkaisuajankohtaa ei vielä ole päätetty.
Aineistoa on kirjoittajien Riikka Karppisen ja professori Mikko Sipilän mukaan runsaasti, sillä pelkästään päiväkirjoja ja havaintoja on kymmeniä hyllymetrejä.
Karppinen sai viime vuonna 14 000 euroa Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahastosta Värriön tutkimusaseman historiaa, Lapin paikalliskulttuuria sekä tutkimusta yhdistävän teoksen kirjoittamiseen.
Haastattelujen avulla pyritään selvittämään historian lisäksi tutkimuksiin liittyviä käytäntöjä, joten paikallisten apua kaivataan.
– Ihmiset muistavat eri asioita. Toivon, että saamme yhteydenottoja, sillä asemalla on 57 vuoden aikana ollut töissä kymmeniä ja vieraillut satoja tai tuhansia ihmisiä, Karppinen tietää.
Asema pystyyn alle vuodessa
Asema perustettiin vuonna 1967 yhteistyössä Rajavartiolaitoksen ja Metsähallituksen kanssa Kuutsjärven rannalle Kotovaaran rinteeseen.
Tutkimusaseman perustaja Erkki Pulliainen (1938–2022) oli Sipilän mukaan isossa roolissa, sillä hän hankki puolessa vuodessa rahoituksen ja luvat ja vastasi rakentamisesta.
– Ajatus tutkimusasemasta oli syntynyt syksyllä 1966 Puitsin kämpällä Pulliaisen ollessa tutkimassa hirviä ja riekkoja.
Asema maksoi yliopistolle 5 000 markkaa ja Rajavartiolaitos auttoi rakentamisessa. Sallan kunta oli myös vahvasti mukana aseman alkuajoista lähtien, sillä se työllisti kuntalaisia.
Ensimmäiset tutkimusteknikot asemalle palkattiin 1970-luvulla ja esimerkiksi lumitutkimusta on tehty alusta alkaen, sillä Kemijoki Oy halusi tarkempia tulvaennusteita.
Keräkurmitsojen pesintää tarkkailtiin läpi vuorokauden ja näätien perässä hiihdettiin 2000-luvulle asti, kunnes pikkupedot saivat kaulaansa radiolähettimen.
Poronhoitajat vieroksuivat susitutkijaa
Tietoja alkuajoista on saatu Pulliaisen leski Riitta Pulliaiselta, jolla on Karppisen mukaan ollut yllättävän iso vastuu tutkimuksen lisäksi esimerkiksi ruokahuollosta.
– Riitta oli opiskelija tavatessaan puolisonsa. Työ erämaassa alkeellisissa ja sähköttömissä oloissa oli raskasta, mutta heidän rakkaustarinansa kesti.
Sipilän mukaan professorina ja kansanedustajana työskennellyt Pulliainen oli jo perustamisen aikaan tunnettu susitutkija. Paikalliset ryhtyivätkin kutsumaan asemaa susisiittolaksi, joten haastatteluissa on noussut esille vastakkainasettelu poronhoitajien kanssa.
Luonnonpuisto perustettiin aseman ympärille vasta vuonna 1981 valtion tunnustaessa alueen poikkeuksellisen monimuotoisen luonnon tutkimuksen ja suojelemisen arvoiseksi.
Värriö Euroopan itäisin asema
Ilmakehä- ja metsätieteiden tutkimukseen liittyvän Smear-aseman perustamisessa vuonna 1991 keskeinen henkilö oli aseman johtajanakin toiminut akateemikko Markku Kulmala. Alunperin tutkijoita kiinnostivat Kuolan niemimaalla toimivien sulattojen päästöt.
Venäjän sulkeuduttua tutkijoilta 2022 Värriöllä tehtävät mittaukset ovat osoittaneet tärkeytensä.
– Olemme ilmakehätutkimuksessa läntisen Euroopan ja Naton itäisin tutkimusasema, sillä yhteistyötä Venäjälle ei ole, aseman johtaja
Alkuvuodesta käyttöönotettu uusi masto parantaa turvallisuutta ja korvaa kahden vuoden kuluessa vanhoja laitteita. Asema on osa eurooppalaista ICOS-ketjua 16 maassa.
Värriöllä on työntekijöitä johtajan lisäksi viisi ja vuosibudjetti noin puoli miljoonaa euroa.
Värriön tutkimusasema
Helsingin yliopiston Värriön tutkimusasema on perustettu Sallaan 1967.
Värriön luonnonpuisto on perustettu 1981.
Tietokirjaa kirjoittavat Riikka Karppinen ja Mikko Sipilä.
Tutkimusaseman historiaan liittyvät yhteydenotot varrio@helsinki.fi
Värriön tutkimusasema tekee tiivisti yhteistyötä oppilaitosten kanssa tehdäkseen alaansa tunnetummaksi nuorten keskuudessa.
Lukioyhteistyö Värriön tutkimusasemalla jatkuu syyskuussa, jolloin Posion lukion opiskelijat saapuvat Pohjoinen luonto ja ilmastonmuutos -kurssille.
Ensimmäiset lukiokurssit on järjestetty vasta 2020-luvulla, mutta aseman ovet ovat olleet aiemmin avoinna vieraileville tutkijoille ja yliopisto-opiskelijoille.
Johtaja Mikko Sipilän mukaan lukio-opetus jatkuu Helsingin yliopiston Kilpisjärven asemalla lokakuussa Enontekiön, Kittilän ja Muonion lukiolaisten kanssa. Perusopetuksen hankkeisiin resurssit eivät riitä.
– Nykyinen yliopistolaki velvoittaa, että tutkimusta tehdään vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Tieteen on oltava laadukasta, seurattava aikaansa ja lisäksi meidän on järjestettävä opetusta.
Sipilä uskoo tutkimuksen merkityksen kasvavan tulevaisuudessa ja tutkijoita tarvittavan, joten korkeakouluopetusta pitäisi olla tarjolla mahdollisimman laajasti.
Helsingin yliopistolla on Lapissa kaksi tutkimusasemaa, mutta yliopistot ovat itsenäisiä toimijoita ja päättävät itse mihin rahat käytetään. Turun yliopisto sulki hiljattain Paraisten Seilin saaren aseman ja leikkaa resursseja Kevon tutkimusasemalta.
– En osaa sanoa ovatko he toimineet oikein vai väärin, mutta tutkimusaseman pitää selvästikin toiminnallaan osoittaa tarpeellisuutensa.
Vapaaehtoisia kaivataan mukaan tutkimuksiin, sillä esimerkiksi uuden Lintuatlaksen vaatimien havaintojen kerääminen Itä-Lapissa pesivistä lintulajeista on hyvin haastavaa.
– Ympäristöministeriö rahoittaa, mutta työ perustuu vapaaehtoisuuteen ja lintuharrastajia on Itä-Lapissa vähän.