Lumikengät jalkaan ja kipuaminen tunturin laelle alkaa. Lumihunnun peittämät käkkyrämännyt tervehtivät retkeilijää. Valkoisenaan kimmeltävä paksu lumikerros niiaa jokaisen askeleen alla, kunnes huipulla odottaa makea palkinto: lasku nyppylältä alas pehmoisen puuterilumen pöllytessä.
Voisiko täydellisempiä olosuhteita lumisurffaukselle toivoakaan?
Lumisurffauksessa lasketaan laudalla, jossa on jotain lumi-, laine- ja skeittilaudoista. Lumisurffilaudassa ei ole siteitä, joten sitä ohjaillaan lainelaudan tapaan. Surffilaudoista tuttu karkuremmi pitää huolen, ettei lauta karkaa alta ainakaan kovin kauas.
Nuoresta asti lumilaudan päällä seissyt rovaniemeläinen Jan Leutola huomauttaa, että meno on kuitenkin kaukana lumilautailusta.
– Laskeminen lumisurffilaudalla on täysin eri tuntuista kuin perinteisellä lumilaudalla. Omaa laskutyyliä ja tasapainoa täytyy kehittää niin, että kykenee hallitsemaan lautaa ja löytämään sopivia ajolinjoja. Lopulta lajin makuun pääsee yllättävän nopeasti.
Silloin kun Leutola ei touhua verstaallaan, hänet löytää todennäköisesti luonnonlumirinteiltä ystäviensä kanssa. Rauhan ja hiljaisuuden kokemus luonnon keskellä on se, mikä tarjoaa mukavasti vastapainoa yrittäjän arjen hulinalle.
– Parasta on se vapauden tunne, kun saa liitää mäkeä alas adrenaliiniryöppyjen vallassa. Silloin sijainnilla ei ole niin väliä – yhtä lailla Luosto- ja Pyhätunturin alueet vetävät vertoja Norjan jylhille vuorille. Mikä olisikaan lumisurffausta parempi retkeilymuoto?
Suomalaisena puuseppänä Etelä-Espanjan auringon alla
Leutolan veri on vetänyt aina maailmalle. Niinpä hän starttasi 2000-luvun taitteessa Volkswagen Kombiwagen-retkiauton ja suuntasi vaimonsa kanssa kohti Afrikkaa, kunnes Atlantin aallot ja kuuma aurinko tyydyttivät seikkailuhenkisen pariskunnan toiveet Espanjan lounaisrannikolla.
– Asuimme tuolloin pakettiautossa ja elimme rentoa surffipummielämää. Parilla eurolla päivässä tuli oikein hyvin toimeen, Leutola naurahtaa.
Pian vaimo ilmoitti olevansa raskaana, joten pariskunta alkoi miettiä pysyvämpää asumisratkaisua. Cadizin maaseudulta löytyi pieni pala paratiisia, jonne Leutola perusti oman puusepän pajan ja muotoilutoimisto Carpinteria Gaian.
Miehen osaamista kädentaitoihin ei tarvinnut epäillä, sillä Leutolalla oli taskussaan kalustepuusepän ja veneenrakentajan opinnot Suomesta. Paikalliset löysivät hänet pian, kun kylän kahviloissa tarinoitiin "niistä ainoista suomalaisista".
– Niin yksi matka muiden joukossa venähti vahingossa kymmeneksi vuodeksi Espanjassa. Se oli leppoisaa ja mukavaa aikaa, ja välillä sitä muistelee haikein mielin.
Jos 18-vuotiaana nuorena miehenä Leutola vannoi, ettei enää kuuna päivänä palaisi Rovaniemelle, vuonna 2010 kilkatti toinen ääni kellossa: maailmanlaajuinen finanssikriisi iski Espanjaan, ja lapsetkin hätyyttelivät kouluikää. Perhe palasi takaisin Suomeen, napapiirin tuntumaan.
– Rovaniemi on nyt oikein otollinen paikka asua ja yrittää. Mäet ovat lähellä sekä lumisurffilautojen testaamista että vapaa-ajan harrastamista varten. Ovathan lumilautailu ja -surffaus koko perheemme rakkaita harrastuksia.
Pöytälaatikkoprojektista vakavasti otettavaksi yritystoiminnaksi
Kun kunnolliset meren aallot jäivät Suomessa asuessa vain haaveeksi, lainelautailun tilalle oli keksittävä jotain muuta. Lumisurffaus oli Leutolan mukaan Espanjan-ikävälle luonnollinen jatkumo.
Ilahuboards-brändi sai alkunsa vuonna 2014, kun Leutola ryhtyi valmistamaan silloisen yhtiökumppaninsa Maxim Narbroughin kanssa ensimmäisiä lumisurffilautoja.
– Päätimme tehdä tuolloin itsellemme liukurit vain kokeeksi, mutta pian sellaisia alkoi kaipailla kovin moni muukin. Ilahu kulki pöytälaatikkoprojektina monta vuotta päätoimisen suunnittelun ja muiden puusepäntöiden rinnalla.
Ajatus Ilahusta alkoi kuitenkin kyteä jo paljon aiemmin, Leutola paljastaa. Olihan nuori mies innostunut kavereidensa kanssa skeittauksesta 70-luvun lapsena. Viimein 1990-luvun alkupuolella Leutola päätti väsätä fiilistelymielessä ihka ensimmäisiä alamäkilautoja itselleen ja ystävilleen.
– Kuuntelin tuolloin Piirpaukkeen Ilahu illalla -levyä, jolloin ystäväni Atso totesi, että laudathan ovat sellaisia ilahtumisvälineitä. Siitä yrityksen nimi, Ilahu, jäi elämään.
Nyt Leutola on luotsannut Ilahua viimeiset pari vuotta yhden miehen yrityksenä apukäsien voimin. Vaikka korona-aika on tuonut hieman mutkia yritystoimintaan, Leutolan tavoitteena on tehdä lumisurffilautabisneksestä lähitulevaisuudessa hänen päätoiminen tulonlähteensä.
Intohimoista tuotekehitystä rakkaudesta lumisurffaukseen
Kuinka niin yksinkertaisilla vempeleillä voikaan pitää niin hauskaa? Kysymys on kiehtonut Leutolaa siitä lähtien, kun hän kehitteli lumisurffilautojensa ensimmäisiä prototyypejä. Onpa varhaisimpia simppeleitä lautoja löytynyt hänen mukaansa jo satoja vuosia sitten Turkista.
Lumisurffilautojen kehitys on edennyt huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Leutolan mukaan Suomestakin löytyy monta kilpailukykyistä lautavalmistajaa.
– Ilahun lumisurffilaudat imitoivat kuitenkin sitä tuntumaa, joka lainelaudan päällä seistessä vedessä on. Se erottaa meidät alan muista tekijöistä, Leutola sanoo.
Tällä hetkellä Ilahun valikoimissa on kolme erilaista lautaa, mutta Leutolan sanoin epävirallisesti jopa kahdeksan. Erimalliset laudat käyttäytyvät laskiessa hieman eri tavoin, sillä muun muassa niiden jäykkyys-, jousto- ja ulkomuoto-ominaisuudet vaihtelevat.
Testivaiheessa laudat pääsevät aina koeajoon, kun ammatti- ja amatöörilaskijat antavat niistä palautetta.
Leutola pyrkimyksenä on tehdä vuosittain noin 300 lautaa täysi-ikäisen poikansa ja muutaman muun apurin voimin. Kaikki laudat syntyvät käsityönä, vaikka tiettyjä prosesseja on automatisoitu. Näin käsityönä tehdyn ja tehdasvalmisteisen laudan hinta on saatu kutakuinkin samalle viivalle.
Puuseppä kertoo tekevänsä mielellään myös mittatilaustöitä, jos asiakkaalla on persoonallisia toiveita.
Leutolalla on myös tuttuja, jotka pitävät esteettisesti näyttäviä lumisurffilautoja sekä harrastusvälineinä luonnossa että taulumaisesti sisustuselementteinä kotonaan.
Ekologisuus edellä kohti kestävää tulevaisuutta
Jotta ilmastonmuutos ei vesitä mahdollisuuksia lumisurffaukselta tulevaisuudessa, Leutola kantaa oman kortensa kekoon ilmastotyössä: hän valmistaa laudat ekologisista materiaaleista, myrkyttömillä aineilla ja mahdollisimman vähän saastuttavia menetelmiä hyödyntäen.
– Laudan päämateriaali eli puu on keskisuomalaista koivuviilua. Pohja ja pinta taas ovat kierrätyspaperista valmistettua komposiittia. Lisäksi käytän fluorittomia vahoja ja vesiohenteisia erikoisliimoja. Valtaosa materiaaleista tulee muutenkin Suomesta, Leutola havainnollistaa.
Lisäksi Ilahu tekee yhteistyötä Protect Our Winters Finland -järjestön kanssa Suomen talvien säilyttämiseksi. Leutola haluaa nostaa esiin niitä toimia, joita jokainen voi tehdä ilmaston ja maapallon hyväksi.
Vastuulliset valinnat ilahduttavat myös Ilahun asiakaskuntaa. Tällä hetkellä iso osa asiakkaista on Suomesta, mutta lumisurffilaudat ovat herättäneet kiinnostusta myös Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa ja Japanissa.
Kansainvälisiä avauksia odotellessaan Leutola on riemastunut siitä, että Lapin massaturismin rinnalla viime aikoina on yleistynyt kestävämpi tapa matkustaa: indieturismi. Ulkoilmaelämyksiä voi kokea pienemmässä ryhmässä, jolloin ne jäävät taatusti mieleen.
– Arvostan sitä, että matkailijat löytävät nykyään pieniä paikallisia toimijoita, jotka tarjoavat yksilöllisiä elämyspalveluja. Samalla tavalla minäkin haluan mahdollistaa ihmisille kokemuksia Ilahun lautojen avulla, jotta yhä useampi innostuu liikkumaan puhtaassa lähiluonnossa.