Geologian tutkimuskeskuksen eli GTK:n työntekijät tutkivat suo- ja turvemaita Pudasjärven luoteiskulmalla, Iin rajan tuntumassa sijaitsevalla Pikku Saarisuolla.
Pudasjärven alueen pysyvä tutkimuskohde on entiselle turvetuotantoalueelle rakennettu monimuotoisuuskosteikko, joka on arvokas erityisesti linnustolle. Kaksi tutkijaa tekee kohteessa tutkimuksia nyt toisena kasvukautena peräkkäin.
– Meidän tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, mikä on tämäntyyppisen kosteikon hiilitase eli kuinka paljon kosteikko sitoo hiiltä ja minkä suuruiset ovat sen metaanipäästöt. Selvitämme, onko turvekentän muuttaminen kosteikoksi ilmastonkin kannalta hyödyllistä, GTK:n erikoistutkija Anna Laine-Petäjäkangas kuvailee tutkimusta.
Pikku Saarisuolla käydään huhti–lokakuussa parin, kolmen viikon välein. Laine-Petäjäkankaan mukaan kohteella keskitytään kasvihuonekaasunvaihdon mittauksiin ja lisäksi siellä kuvataan droonilla sekä kartoitetaan kasvillisuutta. Droonikuvauksen avulla selvitetään muun muassa maa- ja vesipinta-alojen osuuksia.
Käytännössä kasvihuonekaasujen vaihtoa tutkittaessa mitataan alueelta vapautuvien kasvihuonekaasujen eli hiilidioksidin ja metaanin määrää.
– Mittaukset tehdään kammiomenetelmällä. Siinä läpinäkyvä lieriö laitetaan maan pinnalle ja letkujen kautta imetään ilmaa kaasuanalysaattoriin, joka kertoo, kuinka paljon kaasuja vapautuu ja kuinka paljon niitä sidotaan, Laine-Petäjäkangas havainnollistaa.
– Vihreä kasvillisuus sitoo hiilidioksidia. Mittauksilla selvitetään, kumpaan suuntaan päästöjen virrat kulkevat.
Mittaustulokset saadaan kohtuullisen nopeasti selville, mutta niiden vaikutusten analysointiin tarvitaan seurantaa, laskentaa ja mallintamista.
Tutkijat etsivät täsmämenetelmiä
Turvetuottajalla on vastuu tuotantoalueiden jälkihoidosta turpeen noston lopettamisen jälkeen, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt jatkokäyttöön. Käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden yleisin jatkokäyttö on metsitys. Lisäksi maita muokataan muun muassa maanviljelyskäyttöön, nurmeksi ja kosteikoiksi.
Kosteikkojen tavoite on lisätä luonnon monimuotoisuutta. Erikoistutkija Anna Laine-Petäjäkankaan mukaan turvemaiden vettäminen on lisääntymässä tavoitteena maankäytön hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.
– Melkein joka kohteessa on jo valmiiksi painanteita, joihin alkaa luonnostaankin muodostua kosteikkoja. Pikku Saarisuollakin on monenlaista maastoa.
Entisten turvesoiden ennallistamiseksi tehdyistä kosteikoista on kuitenkin vasta vähän todennettua mittaustietoa liittyen esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen.
– Käytännössä meillä on jo paljon tutkimustietoa turvekenttien ilmastovaikutuksista, mutta sen sijaan tietoa tarvitaan lisää käytöstä poistettujen turvetuotantoalueiden päästöistä.
Suo- ja turvemaiden ominaisuuksilla, kuten ravinteisuustasolla, turvekerroksen paksuudella ja ojituspaineella, tiedetään olevan vaikutusta sekä turpeen hiilivaraston pysyvyyteen että hiilen kertymiseen.
– Tutkimustyön avulla halutaan löytää uusia, täsmällisempiä indikaattoreita ja menetelmiä edellä mainittujen muuttujien havainnoimiseen ja arvioimiseen erilaisten maankäyttövaihtoehtojen yhteydessä.
Metsitystä, kosteikkoja ja aurinkoenergiaa
Entisten turvetuotantokenttien tulevaisuus on erittäin ajankohtainen kysymys, sillä alueita vapautuu jatkuvasti. Tutkimukset lisäävät ymmärrystä ja mahdollisuuksia tehdä ennallistamiseen liittyen erilaisia ratkaisuja eri kohteissa.
Entisten turvesoiden jatkokäyttöön on useita vaihtoehtoja. Monessa tapauksessa alueet ovat olleet turvetuotantoyrityksillä vuokralla ja turpeenoston päättymisen jälkeen ne palautuvat maanomistajille, jotka tekevät itse ratkaisuja. Vaakakupissa painavat myös taloudelliset vaikutukset.
Metsityksen, maanviljelyksen ja kosteikkojen lisäksi yhdeksi jatkokäyttövaihtoehdoksi on nostettu alueiden soveltuvuus aurinkoenergiapuistoiksi.
Laine-Petäjäkankaan mukaan tärkeintä olisi nyt löytää hyviä turvesoiden jatkokäyttövaihtoehtoja.
– Tutkimuksen tavoitteena on tuoda lisää tietoa. Tulevaisuudessa näillä alueilla voi olla merkitystä myös muun muassa päästökauppaan liittyen. Jos päästökauppamarkkinoita luodaan, pitää niiden perustua totuuspohjaiseen, tutkittuun tietoon.
Tutkimuksiin liittyen meneillään on muun muassa maa- ja metsätalousministeriön rahoittama laaja Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelma, johon kuuluu 15 monitieteistä ja tieteidenvälistä tutkimushanketta. Ne tuottavat tietoa, jolla tuetaan maankäytön hiilipäästöjen vähenemistä sekä hiilinielujen ja hiilivarastojen ylläpitoa ja lisäämistä.
Lisää tietoa soiden hiilitaseista ja suobiomassoista
Geologian tutkimuskeskus GTK toteuttaa suo- ja turvemaiden tutkimusta useiden maakuntien alueella kesän 2023 aikana.
Tutkimuskohteet ovat pääasiassa ojitettuja ja ennallistettuja, hydrologialtaan muuttuneita soita.
Tutkimusten tarkoituksena on kerätä tietoa soiden hiilivarannoista, kasvihuonekaasuista ja suobiomassan keruutoiminnan edellytyksistä.
Maastossa tehtävät tutkimukset sisältävät muun muassa kasvillisuuskartoitusta, turvenäytteenottoa, kasvihuonekaasuvaihdon mittausta sekä droonikuvausta.
Toteutettavat maastotutkimukset ovat osa GTK:n kaksivuotista Soiden hiilitaseet ja suobiomassat -projektikokonaisuutta sekä maa- ja metsätalousministeriön rahoittamia hankkeita Rahkasammalesta ilmastoviisas kasvualusta (RahKoo) ja Heikkotuottoisten metsäojitettujen soiden ennallistaminen (TurvaHiili).