Suomen tun­tu­reil­le saatiin jälleen naa­lin­pen­tu­ja – suo­je­lu­toi­met aut­ta­vat, mutta tun­tu­ril­la liik­ku­va­kin voi auttaa erit­täin uhan­alais­ta lajia sel­viy­ty­mään

Naaleja suojellaan muun muassa lataamalla ruoka-automaatteja ja pyytämällä kettuja vähemmäksi.

Sopuleja ja myyriä on ollut tänä vuonna vähän, ja luultavasti siksi naalien ruokinta-automaateilla ruoan menekki on ollut aiempaa suurempaa.
Sopuleja ja myyriä on ollut tänä vuonna vähän, ja luultavasti siksi naalien ruokinta-automaateilla ruoan menekki on ollut aiempaa suurempaa.
Kuva: Jukka Ikonen / Metsähallitus

Äärimmäisen uhanalaisen naalin pesintäonnistumiset jatkuvat Suomenkin puolella.

Naalin suojelusta Suomessa vastaavan Metsähallituksen mukaan riistakameroilla tarkkailluissa naalinpesissä havaittiin pentuja jo neljättä vuotta peräkkäin. Pentuja oli tosin vähemmän kuin aiempina vuosina. Kaikki havainnot tehtiin Enontekiön alueella, missä oli kolmessa pesässä yhteensä neljä pentua.

Metsähallituksesta arvellaan, että yksi syy vähäiseen pentumäärään on huono ruokatilanne. Myyriä ja sopuleita oli huonosti tarjolla. Se on näkynyt myös naaleille rakennetuilla ruokinta-automaateilla, missä ruoan menekki on ollut aiempaa suurempaa.

Metsähallitus ja luonnonsuojelujärjestö WWF pitävät yhdessä ruokinta-automaatteja tärkeimmillä esiintymisalueilla. Automaatit on rakennettu niin, ettei naalin pahin vihollinen kettu pääse niiden annista nauttimaan.

Poiminta

Naalin pesinnät Suomessa

2022: 1 pesintää, 3 pentua

2023: 4 pesintää, 25 pentua

2024: 3 pesintää, 9 pentua

2025: 3 pesintää, 4 pentua

Lähde: Metsähallitus

Naalin suojelu on yhteispohjoismaista työtä, ja tavoite on, että Ruotsin, Suomen ja Norjan tunturialueilla olisi noin tuhannen naalin populaatio. Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta 2000-luvun alun muutaman kymmenen yksilön määristä on kuitenkin tultu reilusti ylöspäin. Nyt pohjoismaisen naalikannan arvioidaan olevan 582 aikuisen naalin suuruinen.

Metsähallituksen mukaan ennakkotiedot Ruotsista ja Norjasta kertovat, että sielläkin pesintätulos on ollut tänä vuonna heikko. Suomen puolella naalin suojelutyötä tehdään maastossa inventoimalla pesät kelkkakelien aikaan talvella ja sen jälkeen valikoidusti myös kesäisin.

– Kaikilla pesillä ei käydä kesällä, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jukka Ikonen Metsähallituksesta sanoo.

Maastotöitä tekevät Metsähallituksen luontopalvelujen työntekijät. Sulan maan aikana maastokeikat tehdään mönkijällä tai jalkaisin, mutta tietyille Enontekiön alueen pesille mennään myös muutaman kerran vuodessa helikoptereilla.

Metsähallitus on yleensä jakanut riistakamerakuvia kesän naalinpennuista samalla kun on tiedottanut kesän havainnosta. Tällä kertaa kuvien tuonti riistakameroiden muistikorteilta on kuitenkin vielä kesken. Kuvassa yksi Käsivarresta sijaitsevista pesäkummuista.
Metsähallitus on yleensä jakanut riistakamerakuvia kesän naalinpennuista samalla kun on tiedottanut kesän havainnosta. Tällä kertaa kuvien tuonti riistakameroiden muistikorteilta on kuitenkin vielä kesken. Kuvassa yksi Käsivarresta sijaitsevista pesäkummuista.
Kuva: Jukka Ikonen
Nämä naalinpennut ikuistuivat riistakameraan viime vuonna.
Nämä naalinpennut ikuistuivat riistakameraan viime vuonna.
Kuva: Metsähallitus ja WWF

Naalinsuojelun tueksi on vielä ensi vuoden loppuun saakka käynnissä myös EU:n Interreg Aurora -rahoituksella tehtävä hanke. Sen puitteissa Suomen puolella on ollut naalinsuojelussa myös kaksi määräaikaista työntekijää tammikuusta huhtikuuhun. Toinen työntekijöistä on ollut Enontekiöllä ja toinen Utsjoella, ja heidän tehtävänsä on ollut muun muassa metsästää kettuja.

Metsähallituksen mukaan myös jokainen retkeilijä voi osallistua naalin suojeluun tunturialueilla huolehtimalla siitä, ettei ruoantähteitä tai kalanperkeitä jätetä maastoon. Ne nimittäin koituvat maastossa ketun ansioksi.

Ilmoita asiavirheestä