Suomen merimetsokannan kahden vuoden kasvupyrähdys kääntyi menneenä kesänä laskuun. Pesimäkanta pieneni edelliskesästä yhdellä prosentilla, noin 280 pesän verran.
Muutos viime vuoteen on merkittävä, sillä vielä kesällä 2024 kannan kasvu oli 15 prosenttia. Kesällä 2025 merimetson pesiä laskettiin Suomessa noin 31 900 kappaletta.
Kesien 2023 ja 2024 kasvua edelsi lähes kymmenen vuoden tasainen jakso, jolloin pesimäkannan koko vaihteli vain muutamalla prosentilla.
Kahden vuoden yhtäkkisen kannankasvun taustalla arvioidaan olleen tulomuuton kasvaminen muista Itämeren maista.
Kannankehitys vaihteli suuresti Suomessa merialueittain. Merialueista suurin 13 prosentin kasvu todettiin Saaristomerellä. Merenkurkussa ja Selkämerellä kannat puolestaan pienenivät.
Suomenlahdella ja Perämerellä kasvu oli parin prosentin luokkaa, Perämerellä 75 pesän verran. Perämerellä laskettiin kaikkiaan 2 320 merimetsonpesää.
Uusia yhdyskuntia todettiin seitsemän, joista Perämerellä kolme: Oulussa, Siikajoella, ja Kokkolassa. Oulun linjataulussa pesinyt yhdyskunta oli vain kolmen parin kokoinen, mikä oli samalla Suomen pienin merimetsokolonia.
Perämeren pohjoisosissa merimetsoja pesi Oulun lisäksi Siikajoella ja Iissä. Siikajoen kahdessa yhdyskunnassa pesi yhteensä 800 merimetsoparia ja Iin kolmessa pienessä yhdyskunnassa yhteensä 24 paria.
Merimetsojen vaino jatkui viime kesänäkin. Merimetsoyhdyskuntia häirittiin laittomasti ainakin Maalahdessa, Korsnäsissä, Kristiinankaupungissa ja Haminassa.
Toukokuun alussa Maalahden ja Korsnäsin kahdella luodolla estettiin pesinnät, minkä myötä Vaasan saaristoon syntyi uusi yli 500 pesän suuruinen yhdyskunta. Haminassa noin 300 pesän yhdyskunnan kaikki munat kerättiin pois touko-kesäkuun vaihteessa.
Merimetso on Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettu ympärivuotisesti, eikä se kuulu EU:n metsästettävien lajien listalle.
Merimetsokannan seurantaa koordinoi Suomen ympäristökeskus. Seurannalla kerätään perustietoa lajin ekologiasta ja levittäytymisestä.