Suomen ilmastotavoitteet roikkuisivat ohuen langan varassa ilman Pohjois-Suomen metsämaita. Pohjoisessa metsien hiilivarasto kasvaa, muualla ei. Puuston kasvu ylittää poistuman eli metsät toimivat hiilinieluna ja tasoittavat hiilidioksidin sidonnan ja päästöjen suhdetta.
Ilmastopaneelin uusi puheenjohtaja, professori Jyri Seppälä sanoo, että muualla Suomessa metsää on hakattu monin paikoin enemmän kuin puu ehtii kasvaa. Se vähentää metsän kykyä sitoa hiilidioksidia.
– Tosiasiassa Pohjois-Suomen metsät ovat enää hiilinielu. Etelä- ja Keski-Suomen metsät eivät enää ole nieluja ollenkaan. Kymmenessä maakunnassa metsät on ylihakattu, Seppälä kertoo.
Pohjolan uljaat metsät eivät välttämättä toimi yhtä tehokkaana nieluna kovin kauan. Metsäteollisuuden puuntarve kasvaa edelleen ja iskemättömiä honkia humisee Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
– Kun Pohjois-Suomen metsiä aletaan entistä enemmän hyödyntää, niin koko maan hiilinielu hiipuu, jos hakkuut eivät samaan aikaan vähene muualla.
Suomalaisen metsään nojaavan ilmastopolitiikan on yllättänyt puun hidastunut kasvu. Tutkimus osoittaa, että metsänhoidollisilla toimenpiteillä ei pystytä parantamaan kasvua olennaisesti lähivuosina. Se on kohtalokasta.
– Jossakin vaiheessa oletimme, että metsät kasvaisivat paremmin. Niin ei olekaan, ja se on heikentänyt hiilinieluja. Pelivara on menetetty, kun hakkuut ovat lisääntyneet mutta metsä ei kasva odotusten mukaisesti.
Samaan aikaan ojitettujen suometsien maaperä on kasvava päästölähde ilmaston lämmetessä. Seppälän mukaan kuvio on mahdottoman hankala, kun metsässä on vielä päästölähdevuoto ojitusten vuoksi.
– Pitää muistaa, että ojitetut suometsät ja siitä aiheutuvat päästöt ovat suomalainen ongelma. Meidän ojitetut suometsämme ovat määrältään maan kokoon nähden omaa luokkaansa maailmassa.
Runkopuun hakkuutaso on Suomessa kasvanut jatkuvasti 15 vuodessa. Vuositaso oli 60 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2010. Viime vuosina se on ollut noin 73 miljoonan kuutiota.
Seppälä arvelee, että Venäjän tuontipuun ja uusien tehdashankkeiden myötä kotimainen puuntarve saattaa nopeasti lisääntyä niin, että metsää hakataan yli 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Pelkästään Metsä Groupin Kemin biotuotetehdas on lisännyt hakkuutarvetta 4,5 miljoonaa kuutiota.
– Jos taso nousee nopeasti 80 miljoonaan, niin metsien nielut häviävät kokonaan. Sen jälkeen Suomen maankäyttösektori on kymmenen miljoonan tonnin päästölähde, koska metsät eivät enää paikkaisi niitä päästöjä.
Seppälä esittää tieteellisesti vahvistetun laskentakaavan, jonka mukaan miljoona kuutiota puunkorjuuta pienentää hiilinielua 1,5 miljoonalla tonnilla. Mikäli hakkuumäärä kasvaa vaikkapa seitsemällä miljoonalla kuutiolla, hiilinielua katoaa saman tien 10,5 miljoonalla tonnilla.
Kun EU:n asettamat velvoitteet ylittyvät ja hakkuut lisääntyvät, Suomi joutuu ostamaan hiilinieluyksiköitä muilta jäsenvaltioilta. Tällaisia maita ovat Italia, Espanja ja Romania.
Nielujen ostohinnat eivät vielä ole täsmällisesti tiedossa. Ympäristöministeriössä on arvioitu, että maksettavaa tulisi 800 miljoonasta eurosta ylöspäin aina pariin miljardiin saakka. Seppälä korostaa, että tilanne voi vielä muuttua.
– Hiilivelka tiedetään lopullisesti, kun vuosien 2021–25 kasvihuonekaasulaskelmien tulokset ovat tiedossa hakkuutietoineen. Tulokset ovat pöydällä vasta vuonna 2027.
Seppälä ei lähde arvailemaan, onko Suomi saamassa jotakin helpotuksia. EU:n pelisääntöjen mukaan hyvittämätön hiilivelka siirtyy taakanjakosektorin hoidettavaksi. Se tarkoittaa, että liikenteen, lämmityksen ja maatalouden päästöjä tulee vähentää entistä enemmän.
– Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että lasku tulee käytännössä veronmaksajien maksettavaksi.
Haastattelun kuluessa Seppälä toteaa moneen kertaan, että ilmastopaneeli ei ole poliittinen vaan tieteellinen toimija. Paneelin esille nostama usein epämukava tieto on kuitenkin altis tahallisille ja tahattomille väärinkäsityksille.
Kun ilmastonmuutos on edennyt ja Suomen ilmasto on lämmennyt tilastojen mukaan nopeammin kuin maapallolla keskimäärin, monille on tullut kiusaus syyllistää pahan ilman lintuna näyttäytyvää paneelia väärin kerätystä tiedosta tai politikoinnista.
– Ilmastopaneelin tehtävänä on tuoda tutkimustietoon perustuva tilannekuva päätöksentekijöille. Poliittiset päätöksentekijät valitsevat Suomelle keinot hoitaa velvoitteet. Me emme tee politiikkaa, Seppälä korostaa ja jättää useisiin kysymyksiin vastaamatta, koska "joutuisi politiikan puolelle".
Hiilinielujen laskentatapa muuttui hiljattain, mikä aiheutti kovaa porua ja ilmastopaneelin syyttelyä maalin siirtelemisestä. Ilmastopaneeli perustaa omat arvionsa Luonnonvarakeskus Luken tekemiin laskelmiin kasvihuonepäästöistä. Suomessa on Seppälän mukaan erittäin korkeatasoinen arviointikäytäntö, joilla hiilinielut voidaan laskea. Pohjana on uusin tieteellinen tieto.
– Juuri uusimman mittaustiedon perusteella olemme tulleet sen tosiasian eteen, etteivät metsämme kasva niin hyvin kuin kuvittelimme. Toinen isompi muutos liittyy siihen, että ojitetut suometsät aiheuttavat ilmaston lämmetessä yhä enemmän päästöjä. Uusi inventaariokorjaus pyrkii ottamaan tämän ilmiön paremmin huomioon kuin aikaisempi menetelmäkokonaisuus.
Tilanne hiilinieluissa ei ole aivan toivoton – ratkaisuja on, jos niitä otetaan käyttöön. Suomella on Seppälän mukaan mahdollisuus vähentää turvepeltojen päästöjä verrattain edullisesti.
Nopein tapa on vähentää hakkuiden määrää ja antaa metsän kasvaa pitempään ennen kuin se kaadetaan. Mutta hetkessä mikään ei muutu.
– Kyse ei ole metsäteollisuuden alasajosta. Puunkäytön vähentämiselle vain olisi luotava näkymä. Kyse ei luultavasti ole kovin suurista vähennyksistä viime vuosien hakkutasoon, mikäli samaan aikaan onnistutaan vähentämään metsäkatoa ja päästöjä muilla alueilla, kuten turvepelloilla.
Nykyinen tilanne on Seppälän mukaan vienyt siihen, että Etelä- ja Keski-Suomessa on painetta hakata metsää yhtä nuorempana. Jos metsää ei hakattaisi niin nuorena kuin nyt, se sitoisi hiiltä pitempään.
– Metsänomistajalle ei ole taloudellinen etu hakata metsää liian nuorena, koska paremman tulon saa loppuvaiheessa tukkipuulla.
Seppälä myöntää, että pitempi kiertoaika tarkoittaa vähemmän hakattavaa metsäteollisuudelle lyhyellä aikavälillä. Toisaalta puutuotteiden jalostusasteen nosto parantaisi teollisuuden kannattavuutta, kun samasta puumäärästä saisi enemmän erilaisia tuotteita.
– Tehtäisiin pitempikestoisia tuotteita, jotka sitoisivat hiiltä kauemmin ja korvaisivat fossiilisia polttoaineita nykyistä paremmin. Puukäyttöä voisi tehostaa ja rakentaa kestävämpää metsätaloutta. Esimerkkejä uusista arvonlisätuotteista on vaikka kuinka paljon.
Yhdeksi esimerkiksi Seppälä ottaa nykyisin lähinnä energiaksi käytettävän ligniinin, jota puuaineksessa on lähes kolmannes.
– Ligniinistä saa esimerkiksi liimoja ja akkumateriaalia. Näihin kannattaisi panostaa, sillä tähän saakka puutuoteyksikköä kohti laskettu arvonlisä on vain laskenut. Tällaisiin haasteisiin pitäisi tarttua.
Ilmastopaneelin puheenjohtajuuden kaudeksi 2024–27 ottanut Jyri Seppälä on koulutukseltaan tekniikan tohtori ja diplomi-insinööri.
Toimii ilmastopaneelin lisäksi Suomen ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtajana sekä tutkijana ja professorina. Seppälä on tutkinut tuotteiden ja palveluiden elinkaaria.