Lapin palsasuot ovat häviämässä ilmastonmuutoksen myötä.
Metsähallituksen Luontopalveluiden ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat kartoittivat vuosien 2020–2022 aikana Ylä-Lapin luonnon tilaa lähes kolme miljoonaa hehtaaria.
Aineisto on tarkin, mitä Ylä-Lapin suojelu- ja erämaa-alueiden luontotyypeistä ja niiden tilasta on koskaan kerätty.
Aineiston perusteella Pallas-Ounastunturin alueella sijainnut eteläisin tunnettu palsasuo on hävinnyt. Myös Käsivarresta löytyy paljon soita, jotka vielä 1990-luvun aineistossa olivat palsasoita, mutta nyt palsoja ei enää suolla ole.
– Palsasoita ei voida suojella enää vain paikallisin toimin. Tarvitsemme kansainvälisiä tekoja, jotka pysäyttävät ilmaston lämpenemisen, tutkimusprojektia vetänyt luonnonsuojelun erityisasiantuntija Anna Tammilehto sanoo.
Palsat ovat ikiroudassa olevia turvekumpuja, joilla on jäinen sydän. Koska keskilämpötila nousee, kumpujen sisällä oleva jäälinssi sulaa ja kummut romahtavat. Uusia palsakumpuja ei enää muodostu, ja palsasuot häviävät.
Palsasoiden lisäksi myös jäkäliköiden ja tunturikoivikoiden tilassa näkyy ilmastonmuutos ja luonnon kuluminen.
– Esimerkiksi mittariperhosten munat tuhoutuvat vasta 35 pakkasasteessa ja koska talvet lämpenevät, tunturikoivikkojen mittarituhojen ennakoidaan yleistyvän, tutkijat kirjoittavat.
Jäkäliköt ovat kärsineet puolestaan voimakkaan porolaidunnuksen myötä ja valtaosa Ylä-Lapin jäkäliköistä on kuluneita. Toisaalta kohtuullinen laidunnuspaine estää tunturialueiden pensoittumista.
Kartoituksen tulokset vahvistavat Suomen luontotyyppien uhanalaisarvioinnin tuloksia vuodelta 2018 Lapin osalta.
– Yllätyksenä muutokset luonnossa eivät tule, sillä lämpenemisen on arvioitu olevan arktisilla alueilla jopa neljä kertaa nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin, Tammilehto sanoo.
Viimeksi vastaava kartoitus on Lapissa tehty 90-luvulla, jolloin käytössä olivat eri menetelmät.
Nyt kerätty aineisto pitää sisällään satelliitti- ja muuta kaukokartoitusaineistoa, joita on hyödynnetty kartoitustyössä nyt ensimmäistä kertaa muun muassa koneälyn avulla.
– Tarvitsemmekin nykyistä säännöllisempää seurantaa siitä, miten ja kuinka nopeasti luonto muuttuu. Jos luontotyyppien seurantaa tehdään näin harvalla syklillä, paljon jää havaitsematta, Tammilehto sanoo.
Tutkijoiden mukaan monimuotoinen luonto toipuu paremmin esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamista häiriöistä kuin köyhtynyt luonto.