Sie­ri­län voi­ma­lai­tok­sen kaa­tu­mi­nen oli voitto luon­non­suo­je­lu­jär­jes­töil­le, mutta mitkä jo­ki­osuu­den luon­to­ar­vot oikein ovat?

Kaatuneella Sierilän voimalaitoksella on ollut kannattajia ja vastustajia sekä Rovaniemen alueella että laajemmin Lapissa ja Suomessa.

Kannattajat ovat perustelleet voimalaitosta muun muassa Suomen energiaomavaraisuudella, vesivoiman sähköjärjestelmän tuotannon ja kulutuksen tasapainottavalla roolilla sekä taloudellisilla argumenteilla, kuten Rovaniemelle maksettavalla kiinteistöverolla sekä työpaikoilla, joita voimalaitos toisi etenkin rakentamisvaiheessa.

Vastustajat ovat perustelleet kantaansa pitkälti ympäristöarvoilla.

Sierilän voimalaitoksen myötä jokimaisema muuttuisi Kemijoki oy:n mukaan järvimäisemmäksi ja padot, voimala ja sähkölinjat vaikuttaisivat lähimaisemaan.

Heti padon yläpuolella vesipinta nousisi noin kahdeksan metriä ja jokialue muuttuisi leveämmäksi noin viiden kilometrin matkalta. Yhteensä veden alle jäävä alue olisi noin 3,6 neliökilometriä.

Voimalaitoksen alapuolella Oikaraisen kylän kohdalla vedenpinnan vaihtelu olisi enimmillään noin metri nykyisen puolen metrin sijasta.

– Meidän näkökulmasta aika vähälle huomiolle on jäänyt se, että alue on luonnon monimuotoisuuden kannalta todella arvokas paikka. Se on pääasiallisin ja tärkein syy, miksi olemme hanketta vastustaneet, WWF Suomen suojeluasiantuntija Matti Ovaska kertoo.

Tarkastelussa koko jokiosuus

Alueelle vuonna 2021 tehdyssä Sierilän voimalaitosalueen tarkkailusuunnitelmassa uhanalaisille kasvi- ja eläinlajeille listataan useita alueelle sijoittuvia uhanalaisia ja huomionarvoisten lajien esiintymiä.

Osa lajeista on EU:n luontodirektiivin alaisia lajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua tai joiden suojelemiseksi on perustettava suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueverkosto). Osa puolestaan on rauhoitettuja lajeja.

Vaikka jokin laji olisi rauhoitettu, sen hävittämiseen voidaan hakea poikkeuslupaa. Tällainen lupa on annettu osalle rauhoitetuista laaksoarhoesiintymistä ja lapinleinikeille sekä äärimmäisen uhanalaiselle perhoslajille apilakirjokääriäiselle.

Yleensä poikkeuslupaehtoihin kuuluu ehtoja lajin suojelemiseksi.

Tällainen ehto voi olla esimerkiksi esiintymien siirtoistutus ja 20 vuoden seurantaohjelma tai esimerkiksi apilakirjokääriäistä varten suunniteltu elinympäristön säilytys ennallaan suojapadon avulla.

– Kuinka paljon poikkeuslupia voidaan yhdelle hankkeelle myöntää? Sierilässä poikkeuslupia on haettu vinot pinot. Missä kohtaa todetaan, että kumulatiiviset vaikutukset ovat liian isot, Ovasta kysyy.

Ovaskan mukaan Sierilän tapauksessa pitää tarkastella koko jokiosuutta Rovaniemeltä Vanttauskoskelle asti.

– Siltä alueelta löytyy yli 80 hehtaaria virtavesikaloille soveltuvaa lisääntymis- ja elinaluetta. Puhutaan sellaisesta pinta-alasta, että ei tule heti mieleen mitään kohdetta Suomessa, missä samanlainen määrä voitaisiin ennallistaa ikään kuin korvaamaan menetettyä poikastuotantoalaa.

Jos Sierilä rakennettaisiin, olisi varsinaisen padotusaltaan pituus Oikaraisen ja Vanttauskosken välillä noin 30 kilometriä.

– Sillä välillä ovat kaikki alueen merkittävimmät virta- ja koskipaikat sekä karit kuten Tervakari, Tikkasenkari ja Körkönkari.

Vesistöjen rakentamisaste korkea

Usein Sierilän kohdalla kuultu argumentti on Kemijoen jo olemassa olevat padot. Miten Sierilän voimalaitos olisi muuttanut tätä asetelmaa?

– Tämä asia on nähty ja markkinoitu niin, että tämähän on vain yksi pätkä jokea kahden voimalaitoksen välissä. Totta kai ihmistoiminta ja nykyinen säännöstelykäytäntöä vaikuttaa, mutta alue on silti hyvin lähellä Kemijoen alkuperäistä luontoa.

– Suomessa on korkea vesistöjen rakentamisaste. Virtavesistä 90 prosenttia on rakennettu tavalla tai toisella. Ne paikat, missä on alkuperäistä ja arvokasta virtavesiluontoa, ovat suojelun arvoisia kaikki, Ovaska toteaa.

Ovaskaa harmittaa kansalaisyhteiskunnalle ja ympäristöjärjestöille sysätty syntipukin leima hankkeesta valittamisesta ja viivyttämisestä. Kemijoki oy kertoi yhdeksi syyksi projektin kuoppaamiselle lukemattomat valitukset, joiden johdosta lähes 20 vuotta kestäneen lupaprosessin aikana hankkeen kustannukset ovat moninkertaistuneet.

– Jos ympäristövaikutusten arviointi olisi alun pitäen tehty perusteellisesti ja huolellisesti, niin silloin koko lupaprosessi olisi luultavasti ollut sujuvampaa ja nopeampaa.

Ovaska sanoo ymmärtävänsä pohjoisen suurten jokien roolin Suomen energiajärjestelmässä ja sähköntuotannossa. Silti hän toivoo, että tapaus Sierilä olisi nyt ohi.

– Nyt virkistyskäytön kehittäminen mahdollistuu ihan eri tavalla, kun Sierilä-uhka poistuu. Paikan hienouteen nähden alue on aika tuntematon.